Thursday, April 29, 2004
"Ossilla on eltaantunut lumiukko vatsassa väärinpäin" Ismo Alanko, Sielun Veljet: Ossin jälkeiset
Kuvaa tilaani tänään hyvin täsmällisesti. Vaikka kankkunen on tuttu vieras se on harvinainen kävijä elämässäni. Sen sijaan migreeni kiduttaa minua ajoittain kiitettävästi. Luojan kiitos harvakseltaan.
Työpäivä meni kuin hämyisen usvan takaa nähtynä. Olin aika lähellä mutten kuitenkaan ihan siellä. Pää oli kuin hunnien taistelutanner ja olo kuin ruokamyrkytyksessä. Näkö toimi luojan kiitos vaikka tekstien rivit eivät olleetkaan kohdallaan. Pilvinen päivä oli pelastukseni. Kirkas auringonpaiste olisi tainnuttanut mut lopullisesti. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Kotiin päästyäni heitin imigranin helttaan ja tunnissa muutuin taas ihmiseksi. Ainakin etova tunne lähti ja pääkin palasi yhdeksi kappaleeksi omille harteilleni. Helpottavaa että tuo kipujen kaveri ja tuskan tuttava muuttui hyödyllisen tuntuiseksi osaksi kroppaani. Siis oma pääni.
Tuostapa piti suunnistamani ihan googleen asti ja löytyihän sieltä jotakin:
migreeniyhdistys.
Onkohan munissani jotain vikaa kun migreenin esiintyvyys miehillä pitäisi olla vain 4,8% naisten 14,6% vastaan? Tapa se on tämäkin saada pitkä elämä. Ainakin se tuntuu pitemmältä kohtauksen kourissa. Ensin pelkää että kuolee ja sitten pelkää ettei kuolekaan. Vitsi on vanha mutta tunne on tuore. Klassikot pitävät pintansa tässäkin asiassa.
Pari vuotta sitten yrittäessäni päästä migreenikohtauksesta nopeasti eroon painuin terveyskeskuslääkärin puheille pyytämään uusia migreenilääkkeitä entisten jo aikoja sitten loppuneiden tilalle hän antoi minulle 800mg Buranaa josta ei mulle ollut mitään iloa. Päädyin yksityislääkärin vastaanotolle apua saamaan.
Jälkeenpäin kuulin ettei arvauskeskuksen tohtori uskonut minua kun päänsärkyni ei ollutkaan toispuoleista.
On se perkele kun asiat pitäisi aina tehdä oikein. Näköjään on kaksi tapaa tehdä asiat: oikea ja väärä. "Kaikesta täytyy maksaa ja kaikkeen täytyy maksaa" Pelle Miljoona.
Näinhän tuo meni torstaikin. Ja oli toivoa täynnä. Koko päivä. Paremmasta. Ja parempi tuli vasta pillerin voimalla. Näin pääsen pitkälle. Pilleripurkille.
Kuvaa tilaani tänään hyvin täsmällisesti. Vaikka kankkunen on tuttu vieras se on harvinainen kävijä elämässäni. Sen sijaan migreeni kiduttaa minua ajoittain kiitettävästi. Luojan kiitos harvakseltaan.
Työpäivä meni kuin hämyisen usvan takaa nähtynä. Olin aika lähellä mutten kuitenkaan ihan siellä. Pää oli kuin hunnien taistelutanner ja olo kuin ruokamyrkytyksessä. Näkö toimi luojan kiitos vaikka tekstien rivit eivät olleetkaan kohdallaan. Pilvinen päivä oli pelastukseni. Kirkas auringonpaiste olisi tainnuttanut mut lopullisesti. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Kotiin päästyäni heitin imigranin helttaan ja tunnissa muutuin taas ihmiseksi. Ainakin etova tunne lähti ja pääkin palasi yhdeksi kappaleeksi omille harteilleni. Helpottavaa että tuo kipujen kaveri ja tuskan tuttava muuttui hyödyllisen tuntuiseksi osaksi kroppaani. Siis oma pääni.
Tuostapa piti suunnistamani ihan googleen asti ja löytyihän sieltä jotakin:
migreeniyhdistys.
Onkohan munissani jotain vikaa kun migreenin esiintyvyys miehillä pitäisi olla vain 4,8% naisten 14,6% vastaan? Tapa se on tämäkin saada pitkä elämä. Ainakin se tuntuu pitemmältä kohtauksen kourissa. Ensin pelkää että kuolee ja sitten pelkää ettei kuolekaan. Vitsi on vanha mutta tunne on tuore. Klassikot pitävät pintansa tässäkin asiassa.
Pari vuotta sitten yrittäessäni päästä migreenikohtauksesta nopeasti eroon painuin terveyskeskuslääkärin puheille pyytämään uusia migreenilääkkeitä entisten jo aikoja sitten loppuneiden tilalle hän antoi minulle 800mg Buranaa josta ei mulle ollut mitään iloa. Päädyin yksityislääkärin vastaanotolle apua saamaan.
Jälkeenpäin kuulin ettei arvauskeskuksen tohtori uskonut minua kun päänsärkyni ei ollutkaan toispuoleista.
On se perkele kun asiat pitäisi aina tehdä oikein. Näköjään on kaksi tapaa tehdä asiat: oikea ja väärä. "Kaikesta täytyy maksaa ja kaikkeen täytyy maksaa" Pelle Miljoona.
Näinhän tuo meni torstaikin. Ja oli toivoa täynnä. Koko päivä. Paremmasta. Ja parempi tuli vasta pillerin voimalla. Näin pääsen pitkälle. Pilleripurkille.
Hämmästyttävä teknologinen oivallus
Vaihdoin autoni ovessa olevan sisävalokatkaisijan ja sisävalo alkoi palaa.
Ilmeisesti vika oli juuri katkaisijassa.
Senhän näkee Risto E.J.Penttilän naamasta ;)
ja voisihan hänellä olla vahva tulevaisuus Putinin Tsetsenian lähettiläänä (Otto Villekin menestyi aikoinaan emämaassa). Maamiinoja saisi käyttää vapaasti eikä vanhentuneiden miinojen hävittämisestä syntyisi kuluja. Lisäksi aktiivisuus työnantajan puolesta voisi antaa käytännöllisiä luontaisetuja kuten lojaalille komendantille kuuluukin leirinsä asukkaisiin nähden.
Kiinaksi Kiinan paikalle
Viime laman kynnyksellä Suomea kuvailtiin Euroopan japaniksi, olisiko nyt aika pyrkiä Euroopan Kiinaksi? Muutenkin kuin kahmimalla tänne kiinalaisia siirtotyöläisiä. Evan valtuuskunta voisi tutustua kiinalaisiin tuotantolaitoksiin jotta voisimme kopioida parhaat ideat omiin bisneksiimme. Uusi kiinalainen asennoituminen viikonloppuihin, työpäivän pituuteen ja kesälomiin voisi luoda ennennäkemättömiä tuloksia tuotantotehon saralla. Tottakai jonkinasteinen uudelleenkoulutus voisi osoittautua tarpeelliseksi mutta senkin asiantuntijoita löytyy varmasti kiinalaisen yhteiskunnan huipulta.
Ja mikäs olisi tehdä töitä uuden yrityskulttuurin firmoissa. Kim Jong Il voisi käydä luennoimassa tavoitteista ja Fidel Castro saavutuksista. Tuotot voisi siirtää suoraan emoyhtiöön Cayman saarille jolloin verosuunnittelukin helpottuisi olennaisesti.
Talouselämä sikseen, tunne-elämä ja ihmissuhteet ovat päivän puheenaihe. Siksi onkin syytä kysyä:
Mitä mies haluaa?
En tarkoita miehellä Penttilää vaan miestä (eri asia).
Naisen haluamisesta tehdään elokuvia ja kirjoitetaan kirjoja mutta miehen haluamiset eivät ketään kiinnosta. Vai eivätkö sittenkään?
Mitä mies haluaa?
Auton, asunnon, rahaa, valtaa, asemaa? Niinhän voisi luulla. Oikeastaan mies haluaa vain kalaan mutta kenelle siitä voi kertoa?
Ja miten niin kalaan?
Koska siellä saa :
1. olla jonkun tärkeän varjolla tekemättä yhtään mitään
2. syöttiä ei saa olla koska perkaaminenkin on työtä
3. kalassa voi vaatia muita olemaan hiljaa
4. kalaan lähtemällä voi välttää monia velvollisuuksia
5. kalasta voi tulla aina pois vetoamalla huonoon syöntiin tai muihin vastoinkäymisiin.
6. kalastus ei ole erityisen muodikas aihe joten sen suhteen voi "päteä" koska harva ymmärtää asiasta
7. kalajutut ovat loppumaton aarrearkku missä tahansa illanvietossa
8. kalajutuilla lähtevät sinnikkäimmätkin vieraat alta aikayksikön kotiin
9. kalavaleet ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä
Niin, kalaan.
Oikeastaan en kyllä halua kalaan. On rasittavaa tehdä jotain jotta voisi lorvia ja välineetkin maksavat. Niin kauan kun saan maata kotona kuin härski silli en kalasta. Tänään tosin kuulin kotimme olevan kuin sikolätti. Mitähän mato-onki maksaisi?
Vaihdoin autoni ovessa olevan sisävalokatkaisijan ja sisävalo alkoi palaa.
Ilmeisesti vika oli juuri katkaisijassa.
Senhän näkee Risto E.J.Penttilän naamasta ;)
ja voisihan hänellä olla vahva tulevaisuus Putinin Tsetsenian lähettiläänä (Otto Villekin menestyi aikoinaan emämaassa). Maamiinoja saisi käyttää vapaasti eikä vanhentuneiden miinojen hävittämisestä syntyisi kuluja. Lisäksi aktiivisuus työnantajan puolesta voisi antaa käytännöllisiä luontaisetuja kuten lojaalille komendantille kuuluukin leirinsä asukkaisiin nähden.
Kiinaksi Kiinan paikalle
Viime laman kynnyksellä Suomea kuvailtiin Euroopan japaniksi, olisiko nyt aika pyrkiä Euroopan Kiinaksi? Muutenkin kuin kahmimalla tänne kiinalaisia siirtotyöläisiä. Evan valtuuskunta voisi tutustua kiinalaisiin tuotantolaitoksiin jotta voisimme kopioida parhaat ideat omiin bisneksiimme. Uusi kiinalainen asennoituminen viikonloppuihin, työpäivän pituuteen ja kesälomiin voisi luoda ennennäkemättömiä tuloksia tuotantotehon saralla. Tottakai jonkinasteinen uudelleenkoulutus voisi osoittautua tarpeelliseksi mutta senkin asiantuntijoita löytyy varmasti kiinalaisen yhteiskunnan huipulta.
Ja mikäs olisi tehdä töitä uuden yrityskulttuurin firmoissa. Kim Jong Il voisi käydä luennoimassa tavoitteista ja Fidel Castro saavutuksista. Tuotot voisi siirtää suoraan emoyhtiöön Cayman saarille jolloin verosuunnittelukin helpottuisi olennaisesti.
Talouselämä sikseen, tunne-elämä ja ihmissuhteet ovat päivän puheenaihe. Siksi onkin syytä kysyä:
Mitä mies haluaa?
En tarkoita miehellä Penttilää vaan miestä (eri asia).
Naisen haluamisesta tehdään elokuvia ja kirjoitetaan kirjoja mutta miehen haluamiset eivät ketään kiinnosta. Vai eivätkö sittenkään?
Mitä mies haluaa?
Auton, asunnon, rahaa, valtaa, asemaa? Niinhän voisi luulla. Oikeastaan mies haluaa vain kalaan mutta kenelle siitä voi kertoa?
Ja miten niin kalaan?
Koska siellä saa :
1. olla jonkun tärkeän varjolla tekemättä yhtään mitään
2. syöttiä ei saa olla koska perkaaminenkin on työtä
3. kalassa voi vaatia muita olemaan hiljaa
4. kalaan lähtemällä voi välttää monia velvollisuuksia
5. kalasta voi tulla aina pois vetoamalla huonoon syöntiin tai muihin vastoinkäymisiin.
6. kalastus ei ole erityisen muodikas aihe joten sen suhteen voi "päteä" koska harva ymmärtää asiasta
7. kalajutut ovat loppumaton aarrearkku missä tahansa illanvietossa
8. kalajutuilla lähtevät sinnikkäimmätkin vieraat alta aikayksikön kotiin
9. kalavaleet ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä
Niin, kalaan.
Oikeastaan en kyllä halua kalaan. On rasittavaa tehdä jotain jotta voisi lorvia ja välineetkin maksavat. Niin kauan kun saan maata kotona kuin härski silli en kalasta. Tänään tosin kuulin kotimme olevan kuin sikolätti. Mitähän mato-onki maksaisi?
Tuesday, April 27, 2004
Résilleen
Joskus homma voi mennä résilleen. Pitää ruveta ajattelemaan mitä kirjoittaa ettei epähuomiossa kirjoita mitä ajattelee.
Tässä päivänä muutamana ajattelin mitä kirjoitin ja samalla jätin kirjoittamatta mitä oikeastaan ajattelin.
Mitä on rakkaus? II-osa
"wondering and dreaming... the words had different meaning... yes they did..." Syd Barrett, Matilda Mother (Pink Floyd, Piper at the gates of dawn).
Niinhän se on. Eri ihmisten kieli on erilainen ja puhumani suomenkieli eroaa oman kultani puhumasta. Ei sanoiltaan mutta merkitykseltään. Jos sanon kohta tarkoitan viiden minuutin kuluttua ja jos hän sanoo kohta se on noin tunnin kuluttua. Sama sana ja jonkin verran erilainen merkitys.
Humalassakin sanan merkitys muuttuu koska viiden minuutin tai tunnin kuluttua sanoja ei enää muista mitään sanoneensakaan ja ihmettelee autuaana mitä se toinen tuossa riehuu.
Molemmat luemme mielellämme. Jos minä lukaisen tuosta noin Valentinin "Pätkittäin" jonka onnistuin löytämään huutonetistä kuin ihmeen kaupalla armaani silmäilee "Kuvassa keskellä Jukka Virtanen" tai jotain muuta lukemistostani poikkeavaa opusta.
Musiikkikin on olennainen osa elämäämme, jos minä läväytän soimaan Pink Fairiesin "Kill 'Em And Eat 'Em" hän saattaa heläyttää Veskun "Ystävän laulut" ääneen.
Ja tämän yhtälön lopputulos on toisen valintojen kunnioitus, rakkaus. Edellämainitusta on kyllä helppo päätellä rakkauden olevan ainoa mahdollinen lopputulos, muulla muuttujalla noita yhtälöitä ei voi ratkaista.
Niin erilaisia ovat mielitekomme. Onneksi yhteiset tavoitteet voittavat yksilölliset päämäärät ja rakkaus voittaa itsekkyyden. Annamme toisillemme anteeksi oikut jotta ainutlaatuisuutemme pääsee esiin.
Rehellisyyden tyyny antaa parhaat unet. Ja mikä voisi olla hyvää yöunta tärkeämpää???
Joskus homma voi mennä résilleen. Pitää ruveta ajattelemaan mitä kirjoittaa ettei epähuomiossa kirjoita mitä ajattelee.
Tässä päivänä muutamana ajattelin mitä kirjoitin ja samalla jätin kirjoittamatta mitä oikeastaan ajattelin.
Mitä on rakkaus? II-osa
"wondering and dreaming... the words had different meaning... yes they did..." Syd Barrett, Matilda Mother (Pink Floyd, Piper at the gates of dawn).
Niinhän se on. Eri ihmisten kieli on erilainen ja puhumani suomenkieli eroaa oman kultani puhumasta. Ei sanoiltaan mutta merkitykseltään. Jos sanon kohta tarkoitan viiden minuutin kuluttua ja jos hän sanoo kohta se on noin tunnin kuluttua. Sama sana ja jonkin verran erilainen merkitys.
Humalassakin sanan merkitys muuttuu koska viiden minuutin tai tunnin kuluttua sanoja ei enää muista mitään sanoneensakaan ja ihmettelee autuaana mitä se toinen tuossa riehuu.
Molemmat luemme mielellämme. Jos minä lukaisen tuosta noin Valentinin "Pätkittäin" jonka onnistuin löytämään huutonetistä kuin ihmeen kaupalla armaani silmäilee "Kuvassa keskellä Jukka Virtanen" tai jotain muuta lukemistostani poikkeavaa opusta.
Musiikkikin on olennainen osa elämäämme, jos minä läväytän soimaan Pink Fairiesin "Kill 'Em And Eat 'Em" hän saattaa heläyttää Veskun "Ystävän laulut" ääneen.
Ja tämän yhtälön lopputulos on toisen valintojen kunnioitus, rakkaus. Edellämainitusta on kyllä helppo päätellä rakkauden olevan ainoa mahdollinen lopputulos, muulla muuttujalla noita yhtälöitä ei voi ratkaista.
Niin erilaisia ovat mielitekomme. Onneksi yhteiset tavoitteet voittavat yksilölliset päämäärät ja rakkaus voittaa itsekkyyden. Annamme toisillemme anteeksi oikut jotta ainutlaatuisuutemme pääsee esiin.
Rehellisyyden tyyny antaa parhaat unet. Ja mikä voisi olla hyvää yöunta tärkeämpää???
El dia de muertos
Toisena Marraskuuta Meksikossa vietetään kuolleiden päivää jolloin ihmiset käyvät hautuumailla päivällä ja yöllä kunnioittamassa vainajia sekä uhraamassa haudatuille pulqueta, tequilaa ja rommia.
Suomessa vietetään 27. huhtikuuta veteraanien päivää josta on hyvää vauhtia tulossa vainajien päivä. Aika on hoitanut sen mihin loputtomat viholliskolonnat eivät kyenneet. Pian viimeisetkin korpisoturimme ovat lopettaneet rintamalisän noston ja lähtevät Tuonen virtaa alaspäin.
Suomalainen versio atsteekkien kuolleiden päivästä ei sisällä juomattoman viinan uhraamista suorasääristen pataljoonalle. Kyllä elävät juovat itse esi-isien kunniaksi kohottamansa maljat. Ja sanokoon uusi järjestyslaki mitä tahansa kadulle päätyy vain juotu viina.
Sielun Veljetkin sen tiesivät: "Nyt mä sulle kerron kaiken sen josta muuten vaikenen. Suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin. SEKAISIN!" Kansallispäivä, Ismo Alanko, SV.
Nos vivimos todavia, Gracias a los veteranos! Gracias a los muertos!
Elämme yhä!Kiitos veteraaneille! Kiitos kuolleille!
Minä elän, elänkö minä, enkö minä eläkkään, elän elämää vai elämääkö pelkään ja käännän sille selkäni. Pako on ikiliikkuja. Siis oman elämänsä pakeneminen. Pysähdy, kohtaa elämä! Paljon se ottaa, enemmän se antaa ja Lidlin persikka-banaanimehu on hyvää!
Toisena Marraskuuta Meksikossa vietetään kuolleiden päivää jolloin ihmiset käyvät hautuumailla päivällä ja yöllä kunnioittamassa vainajia sekä uhraamassa haudatuille pulqueta, tequilaa ja rommia.
Suomessa vietetään 27. huhtikuuta veteraanien päivää josta on hyvää vauhtia tulossa vainajien päivä. Aika on hoitanut sen mihin loputtomat viholliskolonnat eivät kyenneet. Pian viimeisetkin korpisoturimme ovat lopettaneet rintamalisän noston ja lähtevät Tuonen virtaa alaspäin.
Suomalainen versio atsteekkien kuolleiden päivästä ei sisällä juomattoman viinan uhraamista suorasääristen pataljoonalle. Kyllä elävät juovat itse esi-isien kunniaksi kohottamansa maljat. Ja sanokoon uusi järjestyslaki mitä tahansa kadulle päätyy vain juotu viina.
Sielun Veljetkin sen tiesivät: "Nyt mä sulle kerron kaiken sen josta muuten vaikenen. Suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin. SEKAISIN!" Kansallispäivä, Ismo Alanko, SV.
Nos vivimos todavia, Gracias a los veteranos! Gracias a los muertos!
Elämme yhä!Kiitos veteraaneille! Kiitos kuolleille!
Minä elän, elänkö minä, enkö minä eläkkään, elän elämää vai elämääkö pelkään ja käännän sille selkäni. Pako on ikiliikkuja. Siis oman elämänsä pakeneminen. Pysähdy, kohtaa elämä! Paljon se ottaa, enemmän se antaa ja Lidlin persikka-banaanimehu on hyvää!
Sunday, April 25, 2004
Pöksyt tutisevat!
Michael Schumacher huolissaan. Piste-ero KImi Räikköseen on enää 39 pistettä ja jäljellä on vielä 14 kisaa. Jos piste-ero vielä tästä kaventuu Michaelin on pyydettävä Bernie Ecclestonelta apua.
Juan Pablo Montoya saattaa menettää superlisenssinsä arvosteltuaan Michael Schumacherin ajotapaa. Ferrarin ykköskuljettajalla on Bernie Ecclestonen mandaatti ajaa kenen päälle haluaa ja vaikuttaa siltä ettei käytäntöä olla muuttamassa.
Tarja Halosen asema vaakalaudalla. Evan johtaja Risto E.J. Penttilä uhkasi kieltää Tarjalta toisen presidenttikauden jollei tämä tottele viisaampiaan. Ripa tietää ettei Suomi ilman miinoja pärjää, EU:sta ei ole sotilasmahdiksi ja Natoon emme kuulu.
Sitäpaitsi suomalaisia on liian vähän ryyppäämään tulevia venäläisvaltuuskuntia pöydän alle joten on hyvä olla miinoja takataskussa.
Tosin todellinen Miina on liian äkkijyrkkä jopa Venäjän suhteiden hoitoon joten täytyy pysytellä teknisissä välineissä.
Suomalaiset ymmärtävätkin tekniikan merkityksen. Puolustusvoimat tarvitsevat Soneran apua sähköisen viestinnän kehittämiseen, erityisesti sähköpostiliikenteen tehostamiseen.
Tarvittaessa voisi pyytää suomalaisen teletunnistetietoasiantuntijan Lontoosta luennoimaan erilaisten sähköisten viestimien valvonnasta sikäli kuin hänen pöksynsä eivät satu tutisemaan liikaa.
FIA:n Max Mosleylläkin on
nenäliina takataskussaan.
Michael Schumacher huolissaan. Piste-ero KImi Räikköseen on enää 39 pistettä ja jäljellä on vielä 14 kisaa. Jos piste-ero vielä tästä kaventuu Michaelin on pyydettävä Bernie Ecclestonelta apua.
Juan Pablo Montoya saattaa menettää superlisenssinsä arvosteltuaan Michael Schumacherin ajotapaa. Ferrarin ykköskuljettajalla on Bernie Ecclestonen mandaatti ajaa kenen päälle haluaa ja vaikuttaa siltä ettei käytäntöä olla muuttamassa.
Tarja Halosen asema vaakalaudalla. Evan johtaja Risto E.J. Penttilä uhkasi kieltää Tarjalta toisen presidenttikauden jollei tämä tottele viisaampiaan. Ripa tietää ettei Suomi ilman miinoja pärjää, EU:sta ei ole sotilasmahdiksi ja Natoon emme kuulu.
Sitäpaitsi suomalaisia on liian vähän ryyppäämään tulevia venäläisvaltuuskuntia pöydän alle joten on hyvä olla miinoja takataskussa.
Tosin todellinen Miina on liian äkkijyrkkä jopa Venäjän suhteiden hoitoon joten täytyy pysytellä teknisissä välineissä.
Suomalaiset ymmärtävätkin tekniikan merkityksen. Puolustusvoimat tarvitsevat Soneran apua sähköisen viestinnän kehittämiseen, erityisesti sähköpostiliikenteen tehostamiseen.
Tarvittaessa voisi pyytää suomalaisen teletunnistetietoasiantuntijan Lontoosta luennoimaan erilaisten sähköisten viestimien valvonnasta sikäli kuin hänen pöksynsä eivät satu tutisemaan liikaa.
FIA:n Max Mosleylläkin on
nenäliina takataskussaan.
Mitä on rakkaus?
Jumalauta! Mitä se on?
Ei ainakaan muotti johon ihminen kaadetaan jotta hän voi täyttää toisen vaatimukset tai muotti jonka hän tekee saadakseen kultansa sovitettua omiin normeihinsa.
Puhumme ja kirjoitamme eri kieltä, väittävät sitä suomeksi mutta sanat tarkoittavat eri asioita: kohta, kaunis, sopiva, viisi minuuttia ja sitä rataa.
Pidämme eri asioista: juomat, musiikki, kirjat, ruuat. Silti olet elämäni tärkein ihminen, ainoa ämmä sydämessäni. Oikeinkirjoituksen oppitunti on aina paikallaan!
Joka kirjoittaa sydämeensä kaksi ämmää elää puolinaista elämää kahden puolikkaan kanssa kun voisi saada kokonaisenkin, siis elämän.
Suomikin voitti USA:n joukkueena eikä erilleen pilkottuina yksilöinä. Joskus on vaan viisastaolla osa omaa joukkuettaan: ties vaikka minäkin voittaisin osana omaa perhettäni.
Voitanko vain osana omaa itseäni erilläni rakkaastani?
Rakkaus tulee takaisin moninkertaisesti jos rakastan koko sydämelläni.
Rakastetun valintoja on syytä kunnioittaa vaikkei niitä aina voi hyväksyä.
Rakkaus ei voi asettaa ennakkoehtoja tai se on kaupankäyntiä jolla on toinen nimi.
Jos kiellän itseni en anna muillekaan tilaa elää vaan elän kuoleman tilassa.
Vain elävä voi rakastaa ja vain rakastava voi elää!
Jumalauta! Mitä se on?
Ei ainakaan muotti johon ihminen kaadetaan jotta hän voi täyttää toisen vaatimukset tai muotti jonka hän tekee saadakseen kultansa sovitettua omiin normeihinsa.
Puhumme ja kirjoitamme eri kieltä, väittävät sitä suomeksi mutta sanat tarkoittavat eri asioita: kohta, kaunis, sopiva, viisi minuuttia ja sitä rataa.
Pidämme eri asioista: juomat, musiikki, kirjat, ruuat. Silti olet elämäni tärkein ihminen, ainoa ämmä sydämessäni. Oikeinkirjoituksen oppitunti on aina paikallaan!
Joka kirjoittaa sydämeensä kaksi ämmää elää puolinaista elämää kahden puolikkaan kanssa kun voisi saada kokonaisenkin, siis elämän.
Suomikin voitti USA:n joukkueena eikä erilleen pilkottuina yksilöinä. Joskus on vaan viisastaolla osa omaa joukkuettaan: ties vaikka minäkin voittaisin osana omaa perhettäni.
Voitanko vain osana omaa itseäni erilläni rakkaastani?
Rakkaus tulee takaisin moninkertaisesti jos rakastan koko sydämelläni.
Rakastetun valintoja on syytä kunnioittaa vaikkei niitä aina voi hyväksyä.
Rakkaus ei voi asettaa ennakkoehtoja tai se on kaupankäyntiä jolla on toinen nimi.
Jos kiellän itseni en anna muillekaan tilaa elää vaan elän kuoleman tilassa.
Vain elävä voi rakastaa ja vain rakastava voi elää!
Saturday, April 24, 2004
Kevätsanomia
Ja tapahtui niinä päivinä että SDP:ltä kävi käsky että Tarja oli ruotuun pantava! Ja tämä ruotuunpano oli ensimmäinen ja tapahtui Erkki Epätoivoisen tullessa SP:n kirstunvartijaksi.
Niinpä puolueet ahnehtivat virkoja, kukin omilleen.
Niin lähti Paavokin kihlattunsa Päivin kanssa hakemaan komission puheenjohtajan virkaa Brysselistä. Mutta Päivi oli kesälomalla ja kun hänen kouluunmenonsa aika tuli ei hän lopettanutkaan lomaansa vaan siirtyi virkavapaalle.
Ja katso: Suomessa oli suuri joukko pankkikriisin uhreja maksamassa velkaa ulosottomiehen pohjattomaan kirstuun. Yhtäkkiä ilmestyi heille Tarja ja lausui: "Miks vihastutte selvinpäin? Ilmoitan suuren ilon Suomen maakunnille nyt tulevan! Erkki on meille annettu ja hän on häiriköivä kirstunvartijana SP:ssä kuten viime lamassakin.
Ja pian oli suuri joukko puoluesihteereitä Tarjan kanssa hymyilemässä virkapakettiluonnokset kainaloissaan.
Tervetuloa poliittiseen todellisuuteen! Seuraavat seitsemän vuotta paljastavat millainen vitsaus komissaari voi olla pienelle maalle.
Ja tapahtui niinä päivinä että SDP:ltä kävi käsky että Tarja oli ruotuun pantava! Ja tämä ruotuunpano oli ensimmäinen ja tapahtui Erkki Epätoivoisen tullessa SP:n kirstunvartijaksi.
Niinpä puolueet ahnehtivat virkoja, kukin omilleen.
Niin lähti Paavokin kihlattunsa Päivin kanssa hakemaan komission puheenjohtajan virkaa Brysselistä. Mutta Päivi oli kesälomalla ja kun hänen kouluunmenonsa aika tuli ei hän lopettanutkaan lomaansa vaan siirtyi virkavapaalle.
Ja katso: Suomessa oli suuri joukko pankkikriisin uhreja maksamassa velkaa ulosottomiehen pohjattomaan kirstuun. Yhtäkkiä ilmestyi heille Tarja ja lausui: "Miks vihastutte selvinpäin? Ilmoitan suuren ilon Suomen maakunnille nyt tulevan! Erkki on meille annettu ja hän on häiriköivä kirstunvartijana SP:ssä kuten viime lamassakin.
Ja pian oli suuri joukko puoluesihteereitä Tarjan kanssa hymyilemässä virkapakettiluonnokset kainaloissaan.
Tervetuloa poliittiseen todellisuuteen! Seuraavat seitsemän vuotta paljastavat millainen vitsaus komissaari voi olla pienelle maalle.
Tuesday, April 20, 2004
Vonkaamisen aakkosia
Myöhästyin töistä ja miksi muka? Ajoitus vähän petti! Valitettavaa.
Emme rakastelleet tänään ja miksi muka? Neitoani ei kuumottanutkaan "sieltä". Väärin, väärin! Kyllä naisia ja miehiä himottaa usein, suorastaan tämän tästä.
Ajoitusteoria
Voisikohan kyse olla ajoituksesta? Usein sitä erehtyy vonkaamaan kun Nainen on juuri ottanut mukavan asennon katsoakseen päivittäisen roskasarja-annoksensa. Olen huomannut ettei homma ole edennyt kertaakaan ja yrityksen puutteesta ei voi olla kyse.
Heureka!
Olisiko ajoituksella tosiaan väliä? Ettei pelkkä aktiivinen läsnäolo piisaakkaan. Ja kyllä jokaisen miehen täytyy myöntää ettei Naisen suopeuden hetkellä auta vastustella jos aikoo paritella.
Jumalauta! Onko tämä nyt näin yksinkertaista!?! KIS (=keep it simple!).
Ehkei sentään.
Syvällä rintaäänellä ja vuosien kokemuksella suosittelen myös muutamaa koeteltua poppakonstia joista voi olla apua elämän vonkamiehille.
Peseydy! Käsien pesu ei riitä. Pitää käydä joka päivä suihkussa ja pestä myös sukukalleutensa ja hampaansa sekä laittaa dödöä jottei hienhaju valtaa menettämäänsä aluetta samantien takaisin. Dödöä ei tarvitse laittaa vallan saatanasti eikä sen tarvi olla tyyppiä kärpästärpätti. Daamin tyrmäävä deodorantti saattaa tyrmätä myös salakavalat taka-ajatukset ja johtaa uroksen nyrkkipyykille.
Toinen kuuma vihje on: aloita kotipiian urasi nyt kun se on vielä vapaaehtoista. Jos ala ei pahemmin kiinnosta se tuskin motivoi pakollisenakaan mimmin kyllästyttyä eri puolilta kyökkiä ruokaa etsivään koiraaseen joka ihmettelee milloin minkäkin tarvekalun sijaintia. Imuroi, tiskaa, järjestä, älä vaatteita sinne tänne hujan hajan jätä! Vituttaako? Jos haluat intiimiin kontaktiin keskity olennaiseen äläkä vahingossakaan valita.
Puhu kauniisti, joka toinen sana ei saa olla kirosana eikä muutenkaan pidä käyttää tunnettua äijä-loitsua (vittu perkele saatana, pillua on heti kohta saatava!) vaan mieluummin jotain viehättävämpää mantraa kuten : hokkus pokkus pili pomppas pystyyn.
Myönnän. Ei toimi. Kenties kysynkin kainosti kullaltain: kellisitkö kohta kainalossain? (vaikka yritätkin sanoa voisinko tutkia suomaastoja?)
No, no, no, sano enklantilainen ja nej nej nej sano ruåtsalainen. Suomalainen voi sillä välin miettiä miksei se sano mitään. Yleensä kyllä juttua piisaa.
Hiljaisuus onkin yleensä pahaenteistä. Parempi pysytellä itsekin hiljaa. Saattaa olla että vain kärsivälliset niittävät viljaa tai jopa astuvat hiljaa.
Joka tapauksessa on syytä pyrkiä puhumaan normaalilla puheäänellä ja käyttää kauniita sanoja, mielellään sivistyneen puoleisia.
Ei siis: kyllä sun pitäisi seurata kalenteria, kerran päivässä on liian vähän; vaan olen onnen poika kun löysin sinut kuin ihmeen kaupalla rakas elämäni Nainen (antautuvainen).
Suluissa olevaa loppusointua ei saa sanoa ääneen tai koko peli on pelattu. Tottakai jos Nainen on huumorintajuinen ja hyvässä vireessä raskaan työpäivän tai ankaran työviikon jälkeen (onko tämä todennäköistä???) pieni hymy saattaa irrota mutta liika runoilu johtaa todennäköisesti katkeraan epäonnistumiseen.
Katsonpa tässä peiliin: "mitä teen jos ei ala irtoomaan, vajoanko koomaan?".
Ehei, eksyksissä kierrämme aina ympyrää. Aloitamme siitä mihin viimeksi jäimme, jatkamme omia hämmästyttävän nerokkaita kehäpäätelmiämme päästäksemme takaisin tuttuun ja turvalliseen alkupisteeseen josta onkin hyvä jatkaa koetulla reseptillä ja katsoa mihin se riittää.
Tuskin tarvitsee siittää. Hähää! Sitäkin järkeä vähää joutuu ottamaan käteen.
Naimaohjeet ovat kuin kävisi inttiä kirjekurssilla. Jokainen Nainen on erilainen. Se mikä tepsi hyvin yhteen on kauhistus toiselle. Ja sanoppa Sarille että Liisakin piti tästä, voit ihmetellä kuinka vähästä pääset ulkoruokintaan. Joudut taas etsimään kintaan. Perkele!
Lopulta päädymme siihen vaikeimpaan ratkaisuun. On hyväksyttävä Naisen valta määrätä omasta kehostaan vaikka se olisi kuinka houkutteleva ja mieli tekisi. Ei auta. Odota ja opi.
On sanottu: " tunne vihollisesi"; siispä sanon: " tunne rakkaasi!". Jos et vielä tunne, tutustu! Saattaa olla odottamattoman hedelmällistä yhteisen elämän kivikkoisella polulla.
Käsi käteen eikä välttämättä jormaan. Pilkettä silmään ja säpinää sänkyyn.
Ja muista. Tämänpäivän urotyöt ovat huomisen historiaa! Rakkaus ja luottamus on ansaittava joka päivä uudelleen jos haluaa elää elämää: tuntea, kokea ja hengittää raikasta ilmaa.
Ratkaisematon filosofinen kysymys kuuluu: Pitääkö rintakarvat pestä saippualla vai shampoolla?
Myöhästyin töistä ja miksi muka? Ajoitus vähän petti! Valitettavaa.
Emme rakastelleet tänään ja miksi muka? Neitoani ei kuumottanutkaan "sieltä". Väärin, väärin! Kyllä naisia ja miehiä himottaa usein, suorastaan tämän tästä.
Ajoitusteoria
Voisikohan kyse olla ajoituksesta? Usein sitä erehtyy vonkaamaan kun Nainen on juuri ottanut mukavan asennon katsoakseen päivittäisen roskasarja-annoksensa. Olen huomannut ettei homma ole edennyt kertaakaan ja yrityksen puutteesta ei voi olla kyse.
Heureka!
Olisiko ajoituksella tosiaan väliä? Ettei pelkkä aktiivinen läsnäolo piisaakkaan. Ja kyllä jokaisen miehen täytyy myöntää ettei Naisen suopeuden hetkellä auta vastustella jos aikoo paritella.
Jumalauta! Onko tämä nyt näin yksinkertaista!?! KIS (=keep it simple!).
Ehkei sentään.
Syvällä rintaäänellä ja vuosien kokemuksella suosittelen myös muutamaa koeteltua poppakonstia joista voi olla apua elämän vonkamiehille.
Peseydy! Käsien pesu ei riitä. Pitää käydä joka päivä suihkussa ja pestä myös sukukalleutensa ja hampaansa sekä laittaa dödöä jottei hienhaju valtaa menettämäänsä aluetta samantien takaisin. Dödöä ei tarvitse laittaa vallan saatanasti eikä sen tarvi olla tyyppiä kärpästärpätti. Daamin tyrmäävä deodorantti saattaa tyrmätä myös salakavalat taka-ajatukset ja johtaa uroksen nyrkkipyykille.
Toinen kuuma vihje on: aloita kotipiian urasi nyt kun se on vielä vapaaehtoista. Jos ala ei pahemmin kiinnosta se tuskin motivoi pakollisenakaan mimmin kyllästyttyä eri puolilta kyökkiä ruokaa etsivään koiraaseen joka ihmettelee milloin minkäkin tarvekalun sijaintia. Imuroi, tiskaa, järjestä, älä vaatteita sinne tänne hujan hajan jätä! Vituttaako? Jos haluat intiimiin kontaktiin keskity olennaiseen äläkä vahingossakaan valita.
Puhu kauniisti, joka toinen sana ei saa olla kirosana eikä muutenkaan pidä käyttää tunnettua äijä-loitsua (vittu perkele saatana, pillua on heti kohta saatava!) vaan mieluummin jotain viehättävämpää mantraa kuten : hokkus pokkus pili pomppas pystyyn.
Myönnän. Ei toimi. Kenties kysynkin kainosti kullaltain: kellisitkö kohta kainalossain? (vaikka yritätkin sanoa voisinko tutkia suomaastoja?)
No, no, no, sano enklantilainen ja nej nej nej sano ruåtsalainen. Suomalainen voi sillä välin miettiä miksei se sano mitään. Yleensä kyllä juttua piisaa.
Hiljaisuus onkin yleensä pahaenteistä. Parempi pysytellä itsekin hiljaa. Saattaa olla että vain kärsivälliset niittävät viljaa tai jopa astuvat hiljaa.
Joka tapauksessa on syytä pyrkiä puhumaan normaalilla puheäänellä ja käyttää kauniita sanoja, mielellään sivistyneen puoleisia.
Ei siis: kyllä sun pitäisi seurata kalenteria, kerran päivässä on liian vähän; vaan olen onnen poika kun löysin sinut kuin ihmeen kaupalla rakas elämäni Nainen (antautuvainen).
Suluissa olevaa loppusointua ei saa sanoa ääneen tai koko peli on pelattu. Tottakai jos Nainen on huumorintajuinen ja hyvässä vireessä raskaan työpäivän tai ankaran työviikon jälkeen (onko tämä todennäköistä???) pieni hymy saattaa irrota mutta liika runoilu johtaa todennäköisesti katkeraan epäonnistumiseen.
Katsonpa tässä peiliin: "mitä teen jos ei ala irtoomaan, vajoanko koomaan?".
Ehei, eksyksissä kierrämme aina ympyrää. Aloitamme siitä mihin viimeksi jäimme, jatkamme omia hämmästyttävän nerokkaita kehäpäätelmiämme päästäksemme takaisin tuttuun ja turvalliseen alkupisteeseen josta onkin hyvä jatkaa koetulla reseptillä ja katsoa mihin se riittää.
Tuskin tarvitsee siittää. Hähää! Sitäkin järkeä vähää joutuu ottamaan käteen.
Naimaohjeet ovat kuin kävisi inttiä kirjekurssilla. Jokainen Nainen on erilainen. Se mikä tepsi hyvin yhteen on kauhistus toiselle. Ja sanoppa Sarille että Liisakin piti tästä, voit ihmetellä kuinka vähästä pääset ulkoruokintaan. Joudut taas etsimään kintaan. Perkele!
Lopulta päädymme siihen vaikeimpaan ratkaisuun. On hyväksyttävä Naisen valta määrätä omasta kehostaan vaikka se olisi kuinka houkutteleva ja mieli tekisi. Ei auta. Odota ja opi.
On sanottu: " tunne vihollisesi"; siispä sanon: " tunne rakkaasi!". Jos et vielä tunne, tutustu! Saattaa olla odottamattoman hedelmällistä yhteisen elämän kivikkoisella polulla.
Käsi käteen eikä välttämättä jormaan. Pilkettä silmään ja säpinää sänkyyn.
Ja muista. Tämänpäivän urotyöt ovat huomisen historiaa! Rakkaus ja luottamus on ansaittava joka päivä uudelleen jos haluaa elää elämää: tuntea, kokea ja hengittää raikasta ilmaa.
Ratkaisematon filosofinen kysymys kuuluu: Pitääkö rintakarvat pestä saippualla vai shampoolla?
Vihjeitä
Jos vapuksi on rahalle käyttöä kannattaa osallistua Radio Cityn toimintatonni kisaan. Radio City sieltä kohta kilpailut ja edelleen toimintatonni. Rahat vapuksi kouraan jos on onnea.
Tunnelma alkaa olla mukavan kesäinen. Juuri kun luulee helteiden alkaneen tulee pieni Siperia (=tämä kylmä päivä). Jarkko Nieminenkin mursi kätensä, Grönholmin Peugeot toimii kuin ranskalainen autoteollisuus parhaimmillaan ja Nico Rosberg vaihtoi saksalaiseen lisenssiin. Saatana sentään.
Onneksi on jotain pysyviä arvoja kuten Matti Nykänen. Periksiantamaton suomalainen: kaikkien kännissäörveltäjien synonyymi. Kihlajaisvieraat odottavat varmaan kuumeisesti kohta koittavia kesähäitä.
Muutenkin muutamat suomalaiset arvot kestävät tuulen ja tuiskun vaikka maailma ympärillä on vaarassa sotkeutua jalkoihinsa juostessaan ympäriinsä. Viina on aina hintansa arvoista, naapuri ei ole voinut ansaita enempää hyvää kuin minäkään, kännissä ei ainoastaan saa vaan myös pitää tyriä. Mitäs puhuttavaa ihmisillä olisi jos ei muistella ryyppyreissuja.
Ja tuostahan tulee ensimmäinen juopottelureissuni mieleen. Kauan sitten väitin kavereilleni ettei heillä ole mitään juotavaa mitä en voisi pullollista juoda. Paskainen nauru paljasti laukusta litran 50% Bacardia.
No no jätkät, pitääkös kaikki aina ottaa niin vakavasti. Pitää näköjään. Maistan vain muutaman mukillisen, ei siinä sen kummempaa. Miellyttävä Lasolin haju. Tämähän on tuttua. Ja perkeleen pahaa! Hyi!
No, eikun kapakkaan. Portsari vaati takkia naulakkoon eikä uskonut vastustelujani kun ilmoitin käyväni vain puhaltamassa jotta saan promillet selville. En päässyt puhaltamaan vaikka annoin kuuliaisesti pusakkani pokelle. Pirulainen paheksui sitä ettei mulla ollutkaan paitaa. Perhanan pilkunsiirtelijä!
No eikun snägärille. Kyllä tämä tästä. Seuraava päivä koitti kirkkaana ja miellyttävänä: väsytti ja pientä päänsärkyä esiintyi, silmätkin punaiset. Eiköhän tuo iltapäivä liene jo parempi???
Jos vapuksi on rahalle käyttöä kannattaa osallistua Radio Cityn toimintatonni kisaan. Radio City sieltä kohta kilpailut ja edelleen toimintatonni. Rahat vapuksi kouraan jos on onnea.
Tunnelma alkaa olla mukavan kesäinen. Juuri kun luulee helteiden alkaneen tulee pieni Siperia (=tämä kylmä päivä). Jarkko Nieminenkin mursi kätensä, Grönholmin Peugeot toimii kuin ranskalainen autoteollisuus parhaimmillaan ja Nico Rosberg vaihtoi saksalaiseen lisenssiin. Saatana sentään.
Onneksi on jotain pysyviä arvoja kuten Matti Nykänen. Periksiantamaton suomalainen: kaikkien kännissäörveltäjien synonyymi. Kihlajaisvieraat odottavat varmaan kuumeisesti kohta koittavia kesähäitä.
Muutenkin muutamat suomalaiset arvot kestävät tuulen ja tuiskun vaikka maailma ympärillä on vaarassa sotkeutua jalkoihinsa juostessaan ympäriinsä. Viina on aina hintansa arvoista, naapuri ei ole voinut ansaita enempää hyvää kuin minäkään, kännissä ei ainoastaan saa vaan myös pitää tyriä. Mitäs puhuttavaa ihmisillä olisi jos ei muistella ryyppyreissuja.
Ja tuostahan tulee ensimmäinen juopottelureissuni mieleen. Kauan sitten väitin kavereilleni ettei heillä ole mitään juotavaa mitä en voisi pullollista juoda. Paskainen nauru paljasti laukusta litran 50% Bacardia.
No no jätkät, pitääkös kaikki aina ottaa niin vakavasti. Pitää näköjään. Maistan vain muutaman mukillisen, ei siinä sen kummempaa. Miellyttävä Lasolin haju. Tämähän on tuttua. Ja perkeleen pahaa! Hyi!
No, eikun kapakkaan. Portsari vaati takkia naulakkoon eikä uskonut vastustelujani kun ilmoitin käyväni vain puhaltamassa jotta saan promillet selville. En päässyt puhaltamaan vaikka annoin kuuliaisesti pusakkani pokelle. Pirulainen paheksui sitä ettei mulla ollutkaan paitaa. Perhanan pilkunsiirtelijä!
No eikun snägärille. Kyllä tämä tästä. Seuraava päivä koitti kirkkaana ja miellyttävänä: väsytti ja pientä päänsärkyä esiintyi, silmätkin punaiset. Eiköhän tuo iltapäivä liene jo parempi???
Sunday, April 18, 2004
Nikotiinimittari
Vihdoinkin eurooppalaiset tuulet puhaltavat Koivun ja tähden alla! Viina virtaa kuin Tonava ja olutlähde pulputtaa. Jotta valtion vähentyneet verotulot turvattaisiin ja viranomaisillakin olisi jotain tekemistä olisi syytä säätää auton kuljettamiseen veren nikotiinipitoisuusraja. Näin poliisinkin työ muuttuisi entistä haastavammaksi ja perinteiseen nopeuksien sekä rattijuoppojen vahtimiseen tulisi vaihtelua.
Viimeksi ylinopeussakot saadessani kysyin herroilta poliiseilta mikseivät he valvo liikennevaloja ja risteysajoa. Vastaus oli: "ajattele nyt, virka-autolla, emmehän saisi ketään kiinni."
Knock-out ja keskustelu loppui siihen. Heidän tehtävänsä on sakottaa, ei rauhoittaa liikennettä näkymällä.
Kaksi viikkoa tämän jälkeen kuolikin tyttölapsi Helsingin Munkkiniemessä liikennevaloista piittaamattoman kuljettajan ajettua hänen päälleen. Sääli ettei poliisin (ainakaan tapaamieni) tehtäviin kuulunut näkyä ja rauhoittaa pelkällä läsnäolollaan liikennettä.
Tarvetta kyllä olisi vieläkin. Tänään 18.4.2004 noin klo 14.35 tullessani lännestäpäin Kehä I:tä Turvesuon risteykseen ja pysähtyessäni punaisiin liikennevaloihin eräs vihreä Renault Megane (BIM XXX) lähti punaisista valoista niiden vielä palaessa ainakin 30 sekuntia tämän lähdön jälkeen. Haukoimme hämmästyksestä henkeämme viereisen kaistan kuskin kanssa.
Seuraavissa valoissa totesin noin viiskymppisen kuskin seurueineen nauttivan elämästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällä kertaa he jopa jonottivat valoissa, ilmeisesti eteen pysähtynyt auto haittasi etenemistä.
Tästä urotyöstä huolimatta ennätystä pitää hallussaan teatteri-ihminen joka peruutti päälleni seisoessani hänen takanaan punaisissa valoissa. Juttu oli sikälikin onneton, että hänen vakikäytössään oli hänen veljensä yritykselle kuulunut henkilöauto joten allekirjoitin lakimiehen laatiman kuitin jossa lupaan olla vaatimatta mitään muuta saatuani jonkun 50 tai 100 markkaa korvausta. Olisihan pirun ikävää jos joku verottajantapainen olisi saanut selville että nainen jonka ainoa suhde yritykseen on sukulaisuus omistajaan ajaa yrityksen työsuhdeautolla.
Vihdoinkin eurooppalaiset tuulet puhaltavat Koivun ja tähden alla! Viina virtaa kuin Tonava ja olutlähde pulputtaa. Jotta valtion vähentyneet verotulot turvattaisiin ja viranomaisillakin olisi jotain tekemistä olisi syytä säätää auton kuljettamiseen veren nikotiinipitoisuusraja. Näin poliisinkin työ muuttuisi entistä haastavammaksi ja perinteiseen nopeuksien sekä rattijuoppojen vahtimiseen tulisi vaihtelua.
Viimeksi ylinopeussakot saadessani kysyin herroilta poliiseilta mikseivät he valvo liikennevaloja ja risteysajoa. Vastaus oli: "ajattele nyt, virka-autolla, emmehän saisi ketään kiinni."
Knock-out ja keskustelu loppui siihen. Heidän tehtävänsä on sakottaa, ei rauhoittaa liikennettä näkymällä.
Kaksi viikkoa tämän jälkeen kuolikin tyttölapsi Helsingin Munkkiniemessä liikennevaloista piittaamattoman kuljettajan ajettua hänen päälleen. Sääli ettei poliisin (ainakaan tapaamieni) tehtäviin kuulunut näkyä ja rauhoittaa pelkällä läsnäolollaan liikennettä.
Tarvetta kyllä olisi vieläkin. Tänään 18.4.2004 noin klo 14.35 tullessani lännestäpäin Kehä I:tä Turvesuon risteykseen ja pysähtyessäni punaisiin liikennevaloihin eräs vihreä Renault Megane (BIM XXX) lähti punaisista valoista niiden vielä palaessa ainakin 30 sekuntia tämän lähdön jälkeen. Haukoimme hämmästyksestä henkeämme viereisen kaistan kuskin kanssa.
Seuraavissa valoissa totesin noin viiskymppisen kuskin seurueineen nauttivan elämästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällä kertaa he jopa jonottivat valoissa, ilmeisesti eteen pysähtynyt auto haittasi etenemistä.
Tästä urotyöstä huolimatta ennätystä pitää hallussaan teatteri-ihminen joka peruutti päälleni seisoessani hänen takanaan punaisissa valoissa. Juttu oli sikälikin onneton, että hänen vakikäytössään oli hänen veljensä yritykselle kuulunut henkilöauto joten allekirjoitin lakimiehen laatiman kuitin jossa lupaan olla vaatimatta mitään muuta saatuani jonkun 50 tai 100 markkaa korvausta. Olisihan pirun ikävää jos joku verottajantapainen olisi saanut selville että nainen jonka ainoa suhde yritykseen on sukulaisuus omistajaan ajaa yrityksen työsuhdeautolla.
Pariskunta kihlakuvassa. Nuoria ihmisiä, elämä edessään. Inkerinsuomalaisia,
ahkeria yrittäjiä, halkokauppiaita. Ja niinhän siinä kävi. Pariskunta aloittaa elämänsä aviossa, saa lapsia, liike menestyy. Kunnes Inkerissä alkavat itsenäistymistaistelut.
Venäläiset pidättävät perheen isän, tuon kihlakuvan nuoren miehen ja vievät kuulusteluihin. Mies tappaa itsensä kuulusteluissa kun ei enää kestä kidutusta. Vaimo kuulee tapahtuneesta ja kysyy 15-vuotiaalta pojaltaan: "lähdetäänkö Suomeen?". Poika vastaa: "lähdetään vaan".
Siitä alkoi äidin pako tyttärensä ja poikansa kanssa yhden hevosen voimin kohti rajaa. Loppusuoralla äidin säästämät 25 000 ruplaa pelastavat perheen yli rajavyöhykkeen Suomen puolelle.
Vanha ja väsynyt nainen yksin kuvassa. Yli 80 vuotias isoäiti, elämä takanaan. Sama nainen kuin kihlakuvassa. Mies meni, omaisuus ja elinkeino menivät. Henki jäi, lapsetkin elävät ja tekevät omaa uraa tällä kertaa Suomen puolella rajaa.
Rauhanomaista rinnakkaineloa YYA-sopimuksen hengessä, venäläiset päättivät tappaa suomalaiset ja näiden sukulaiskansat ainoastaan Neuvostoliiton/Venäjän puolelta rajaa ja jättää Suomen valtion puolella elävät rauhaan.
Vuonna 2004 homma toimii paremmin Tsetseniassa jossa tapetaan pääasiassa Tsetsenian valtiossa eläviä tsetseenejä jolloin voidaan puhua hallitusta valtioterrorista. Ja näinhän kaaoksessa on vaikea elää ja erottaa kuka on aito terroristi ja kuka vain asuu kotimaassaan.
Kehitys kehittyy suuressa naapurissamme. Uusi vuosituhat on alkanut 1900-luvun alun merkeissä, mutta tehokkaammin, teknisemmin ja lopullisemmin. Kaikki käy entistä nopeammin. Suit sait.
ahkeria yrittäjiä, halkokauppiaita. Ja niinhän siinä kävi. Pariskunta aloittaa elämänsä aviossa, saa lapsia, liike menestyy. Kunnes Inkerissä alkavat itsenäistymistaistelut.
Venäläiset pidättävät perheen isän, tuon kihlakuvan nuoren miehen ja vievät kuulusteluihin. Mies tappaa itsensä kuulusteluissa kun ei enää kestä kidutusta. Vaimo kuulee tapahtuneesta ja kysyy 15-vuotiaalta pojaltaan: "lähdetäänkö Suomeen?". Poika vastaa: "lähdetään vaan".
Siitä alkoi äidin pako tyttärensä ja poikansa kanssa yhden hevosen voimin kohti rajaa. Loppusuoralla äidin säästämät 25 000 ruplaa pelastavat perheen yli rajavyöhykkeen Suomen puolelle.
Vanha ja väsynyt nainen yksin kuvassa. Yli 80 vuotias isoäiti, elämä takanaan. Sama nainen kuin kihlakuvassa. Mies meni, omaisuus ja elinkeino menivät. Henki jäi, lapsetkin elävät ja tekevät omaa uraa tällä kertaa Suomen puolella rajaa.
Rauhanomaista rinnakkaineloa YYA-sopimuksen hengessä, venäläiset päättivät tappaa suomalaiset ja näiden sukulaiskansat ainoastaan Neuvostoliiton/Venäjän puolelta rajaa ja jättää Suomen valtion puolella elävät rauhaan.
Vuonna 2004 homma toimii paremmin Tsetseniassa jossa tapetaan pääasiassa Tsetsenian valtiossa eläviä tsetseenejä jolloin voidaan puhua hallitusta valtioterrorista. Ja näinhän kaaoksessa on vaikea elää ja erottaa kuka on aito terroristi ja kuka vain asuu kotimaassaan.
Kehitys kehittyy suuressa naapurissamme. Uusi vuosituhat on alkanut 1900-luvun alun merkeissä, mutta tehokkaammin, teknisemmin ja lopullisemmin. Kaikki käy entistä nopeammin. Suit sait.
Friday, April 16, 2004
Alkamisesta ja Alkosta
Muistellaan hävinneitä sukulaiskansojamme, vaikkapa vatjalaisia: "algan tänann ôlutt tsihuttaa" = tänään panen oluen tulemaan.
Ja nyt kun virolaiset vihdoin saavat neuvostoliitosta vapautuessaan menettämänsä punapassit takaisin suomalaisetkin saavat halpaa viinaa sen kun jaksavat kantaa.
Heimokansaa auttaakseen pyyteettömät eteläisen heimokansamme yrittäjät ovat kehittäneet kossu-mäyräkoiran ja kahden litran (2l) hanakossun. Jotkut ahdasmieliset suomalaiset jaksavat paheksua asiakaspalveluaan innokkaasti kehittäviä yrittäjiä. Mitä perkelettä ?!? kysyy EU-Suomen asukas.
Suomalaisillahan oli kaksi syytä äänestää EU:n puolesta: 1. EU ottaa käyttöön suomalaiset alkoholilait ja 2. Suomi ottaa käyttöön eurooppalaiset alkoholilait. Näyttää siltä että Suomeen liittynyt EU on voittanut suurvaltamme hyvät isiltä ja Lars Leeviltä perityt opit ja aikaansaanut viinavirtoja lintukotoomme.
Luulisi nyt kansanterveyden parantuvan kun yhä useammilla on varaa oikeaan viinaan eikä tarvitse kikkailla ranskanleivän ja lasinpesunesteen kanssa tai muilla vähintään yhtä epämääräisillä menetelmillä. Ja mikäs sitä on suunnatessa alkoholin kulutusta perinteiseen lisäaineettomaan kirkkaaseen viinaan kaikenlaisia tanniineja sisältävistä viineistä sun muista ties millä aspartaamilla tai muilla karsinogeeneillä höystetyistä juomista.
Uusi ongelma onkin blandis. Käytetäänkö perinteisiä puhtaita kaivovesiä tai nykyisiä puhtaita lähdevesiä kaikenmaailman Coca Colien sijaan. Pahimmassa tapauksessahan blandis on jotain dieettijuomaa.
Tässä onkin oiva tutkimustyön aihe: Blandiksen osuus viinan juonnin aiheuttamiin haittoihin; paheneeko krapula huonon blandisvalinnan takia?
Tässä aluksi. Väittävät että suomalaisilla on huono viinapää joten sitä on harjoitettava ankarasti ettemme häviä kansainvälisissä turnajaisissa.
Tallinnan matkalla reilusti ja sumeilematta nautitusta viinasta on sekin etu ettei välttämättä edes pääse maihin HIV:tä hakemaan. Ja jos taas menee kännissä maihin ei todennäköisesti pysty HIV:n saamisen edellyttämiin mänöövereihin jolloin menettää korkeintaan rahansa, ei välttämättä terveyttään.
Sitä voisi yrittää välttää menneiden ahdasmielisten sukupolvien virheet, nämä kun vainosivat toisinajattelijoita: pakanavainot
Tästä täältä tähän ja tänne tai toisaalle: ties minne. Minnes Bodom har försvunnit från vår minnes?
Vuonna 1960 tapetaan ihmisiä ja vuonna 2004 selvitetään rikos. Tätä menoa Ruotsin poliisi tulee tosi kateelliseksi suomalaisille poliiseille! Våi våi.
Muistellaan hävinneitä sukulaiskansojamme, vaikkapa vatjalaisia: "algan tänann ôlutt tsihuttaa" = tänään panen oluen tulemaan.
Ja nyt kun virolaiset vihdoin saavat neuvostoliitosta vapautuessaan menettämänsä punapassit takaisin suomalaisetkin saavat halpaa viinaa sen kun jaksavat kantaa.
Heimokansaa auttaakseen pyyteettömät eteläisen heimokansamme yrittäjät ovat kehittäneet kossu-mäyräkoiran ja kahden litran (2l) hanakossun. Jotkut ahdasmieliset suomalaiset jaksavat paheksua asiakaspalveluaan innokkaasti kehittäviä yrittäjiä. Mitä perkelettä ?!? kysyy EU-Suomen asukas.
Suomalaisillahan oli kaksi syytä äänestää EU:n puolesta: 1. EU ottaa käyttöön suomalaiset alkoholilait ja 2. Suomi ottaa käyttöön eurooppalaiset alkoholilait. Näyttää siltä että Suomeen liittynyt EU on voittanut suurvaltamme hyvät isiltä ja Lars Leeviltä perityt opit ja aikaansaanut viinavirtoja lintukotoomme.
Luulisi nyt kansanterveyden parantuvan kun yhä useammilla on varaa oikeaan viinaan eikä tarvitse kikkailla ranskanleivän ja lasinpesunesteen kanssa tai muilla vähintään yhtä epämääräisillä menetelmillä. Ja mikäs sitä on suunnatessa alkoholin kulutusta perinteiseen lisäaineettomaan kirkkaaseen viinaan kaikenlaisia tanniineja sisältävistä viineistä sun muista ties millä aspartaamilla tai muilla karsinogeeneillä höystetyistä juomista.
Uusi ongelma onkin blandis. Käytetäänkö perinteisiä puhtaita kaivovesiä tai nykyisiä puhtaita lähdevesiä kaikenmaailman Coca Colien sijaan. Pahimmassa tapauksessahan blandis on jotain dieettijuomaa.
Tässä onkin oiva tutkimustyön aihe: Blandiksen osuus viinan juonnin aiheuttamiin haittoihin; paheneeko krapula huonon blandisvalinnan takia?
Tässä aluksi. Väittävät että suomalaisilla on huono viinapää joten sitä on harjoitettava ankarasti ettemme häviä kansainvälisissä turnajaisissa.
Tallinnan matkalla reilusti ja sumeilematta nautitusta viinasta on sekin etu ettei välttämättä edes pääse maihin HIV:tä hakemaan. Ja jos taas menee kännissä maihin ei todennäköisesti pysty HIV:n saamisen edellyttämiin mänöövereihin jolloin menettää korkeintaan rahansa, ei välttämättä terveyttään.
Sitä voisi yrittää välttää menneiden ahdasmielisten sukupolvien virheet, nämä kun vainosivat toisinajattelijoita: pakanavainot
Tästä täältä tähän ja tänne tai toisaalle: ties minne. Minnes Bodom har försvunnit från vår minnes?
Vuonna 1960 tapetaan ihmisiä ja vuonna 2004 selvitetään rikos. Tätä menoa Ruotsin poliisi tulee tosi kateelliseksi suomalaisille poliiseille! Våi våi.
Thursday, April 15, 2004
Vanhanaikaista
Jopas sitä onkin tullut vanhanaikaiseksi. Kuuntelen kasetteja ja cd-levyjä autossa ja tavallista radiota kun nykyään kuunnellaan MP3:ia ja RDS-radiota. Ostin uuden äänirasiankin jotta saan kyntää vinyylilevyjä vaikka urakalla.
Ei tämä vielä riitä. Pitää ottaa lisää takapakkia. Peruutan aluksi klassiseen japaniin.
SEDOKA
Japanilainen
runo on vaikeata
suomalaisen hallita
ainakin ilman
kokemusta alalta
se on todettu juttu
SAKEA POJAT!
Sakea savu
nousee ilmaan patsaana
ja vanhat viisaat
kertovat ettei savua
ilman tulta tunneta
STRESSI
No kuka sitä
aina jaksaa rehkiä
vai mitä luulet
Ja sitten haaveilemaan eilisestä päivästä.
Jopas sitä onkin tullut vanhanaikaiseksi. Kuuntelen kasetteja ja cd-levyjä autossa ja tavallista radiota kun nykyään kuunnellaan MP3:ia ja RDS-radiota. Ostin uuden äänirasiankin jotta saan kyntää vinyylilevyjä vaikka urakalla.
Ei tämä vielä riitä. Pitää ottaa lisää takapakkia. Peruutan aluksi klassiseen japaniin.
SEDOKA
Japanilainen
runo on vaikeata
suomalaisen hallita
ainakin ilman
kokemusta alalta
se on todettu juttu
SAKEA POJAT!
Sakea savu
nousee ilmaan patsaana
ja vanhat viisaat
kertovat ettei savua
ilman tulta tunneta
STRESSI
No kuka sitä
aina jaksaa rehkiä
vai mitä luulet
Ja sitten haaveilemaan eilisestä päivästä.
Wednesday, April 14, 2004
Mainos TV = sensaatio TV
Konkurssikypsä (?) Fleasome Oy ei ilmeisesti saa yhtään asiakasta itselleen jollei tee epätoivoisia tekoja. Tänään MTV:n ohjelmassa 45 minuuttia ko. firma mainosti haittaohjelmaansa jolla saa kätevästi ryöstettyä verkkopankin käytetyt salasanat ja tunnusluvun.
Ikävä ettei Fleasome kertonut ettei ko. tempulla ole mitään käytännön merkitystä kenenkään verkkoasioinnin turvallisuuteen. Ensinnäkin salasanat muuttuvat eikä käytetty salasana johda mihinkään, toiseksi pitää olla Windows PC:n käyttäjä jolla ei ole virustorjuntaohjelmaa ja jolla on IE-selain ja kolmanneksi pitää olla tyhmä.
Itse asiassa MTV3 ja Fleasome Oy väittivät juuri äsken meitä tyhmiksi. Käytetty salasana on arvoton, mitätön, turha. Olemmeko me TV:n orjat niin tyhmiä ettemme ymmärrä muuttuvan salasanan olevan turvallinen tuote?
Ilmeisesti Fleasome Oy:n mielestä. Internetissä ja tietokoneen käytössä on todellisiakin tietoturvauhkia. Pelleily on säälittävää. Jotkin muut yrittäjät saattaisivat mainostaa tuotettaan tai ottaa yhteyttä mahdollisiin asiakasyrityksiin mutta Fleasome Oy näyttää haluavan IT-taivaan tähdeksi käyttämällä tunnettua "Matti Nykänen Way" konseptia.
Konkurssikypsä (?) Fleasome Oy ei ilmeisesti saa yhtään asiakasta itselleen jollei tee epätoivoisia tekoja. Tänään MTV:n ohjelmassa 45 minuuttia ko. firma mainosti haittaohjelmaansa jolla saa kätevästi ryöstettyä verkkopankin käytetyt salasanat ja tunnusluvun.
Ikävä ettei Fleasome kertonut ettei ko. tempulla ole mitään käytännön merkitystä kenenkään verkkoasioinnin turvallisuuteen. Ensinnäkin salasanat muuttuvat eikä käytetty salasana johda mihinkään, toiseksi pitää olla Windows PC:n käyttäjä jolla ei ole virustorjuntaohjelmaa ja jolla on IE-selain ja kolmanneksi pitää olla tyhmä.
Itse asiassa MTV3 ja Fleasome Oy väittivät juuri äsken meitä tyhmiksi. Käytetty salasana on arvoton, mitätön, turha. Olemmeko me TV:n orjat niin tyhmiä ettemme ymmärrä muuttuvan salasanan olevan turvallinen tuote?
Ilmeisesti Fleasome Oy:n mielestä. Internetissä ja tietokoneen käytössä on todellisiakin tietoturvauhkia. Pelleily on säälittävää. Jotkin muut yrittäjät saattaisivat mainostaa tuotettaan tai ottaa yhteyttä mahdollisiin asiakasyrityksiin mutta Fleasome Oy näyttää haluavan IT-taivaan tähdeksi käyttämällä tunnettua "Matti Nykänen Way" konseptia.
Tuesday, April 13, 2004
Ruåtsia, ruåtsia, enemmän ruåtsia
Siis sitä kieltä. Pakkoruotsia. Jumalauta. Meillä on oikeus pakkoruotsiin. Meidän on saatava pakkoruotsia. Mitä jos Astrid Lindgrenin kirjan suomenkielinen versio on lainassa. Jos en osaa ruotsia en voi korvata sitä alkukielisellä laitoksella!
Juuri näin allekirjoittaneelle kävi. Koska osaan (?) ruotsia, noo sen verran että voin lainata Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä kirjan ruotsinkielisen version ja lukiessani unohdin minkä kielinen laitos oli menossa. Astrid Lindgren sentään osaa kirjoittaa.
Mitäs iloa olisi ollut lukea vapaaehtoista ruotsia kun ei edes voisi kehua kavereilleen että käytin ruotsintuntini muunkin kuin vapaatunnin ominaisuudessa?
Eesti, eesti kaipaan sinne perkeleesti!!!
Niin, tuon kymmenen vuotta sitten henkiin vironneen maan kieli. Lähin sukulaiskielemme. Kyllä sitä pitäisi osata. Jo ihan kohteliaisuudenkin puolesta. Ajatelkaa nyt vaikka Oskar Lutsia, hänen teoksiaankin voi silloin lukea alkukielellä. Ja Tartossa on Riia Maanteen varrella Oskar Luts talomuseo. Voiko siellä käydä hyvällä omallatunnolla jos ei ole lukenut vähintään yhtä äijän kirjaa alkukielellä???
Kysyn vaan.
Kielitaito. Se miehen tiellä pitää. Ainakin parisuhteessa. Perkele - kurat!
Ja suurin sekä mahtavin on vielä mainitsematta: äiti Venäjä
Rakas emämaamme. Hiljaa virtaa Don; Sota ja Rauha Tsetsenian kuolleille sieluille. Kuinka tuon aina niin rakkaan naapurimme voisi unohtaa. Nyt kun rajatkin ovat avoimet. Tarkoitan siis positiivisella tavalla avoimet.
Luojan kiitos venäläiset osaavat englantia. Tai siis jotkut venäläiset. Kuten Nick Goodcorn joka konsertoi nelisen vuotta sitten bändinsä Sunburn blues bandin kanssa Helsingin keskustassa Top Sportin syvennyksessä siinä Stockan kelloa vastapäätä. Olisi ollut vaikea kehua Hendrix riffejä venäjäksi:"otsen harasoo gitar, toose vsio ansamble" ja pitkä hiljaisuus päälle kun yrittää keksiä epätoivoisesti muutakin tilaisuuteen sopivaa lausuttavaa.
Elokuvamogulin (sellainen 50 vee vanha pukki) vaimokin (sellainen 22 vee hupakko) osasi englantia. Ihan kiva käväistä naapurilla kylässä iltateellä kun rouvan anoppi vahtaa vieressä kuin haukka. Keskustelu olikin varsin yleisluontoista. Paikkakunnan asioita sun muuta järisyttävää. Pikku rouva kutsui kylään Pietariin. Näinhän tuo jäi käymättä. Kaikkea ei voi eikä pidäkkään ehtiä. Luulisin. Tulee halvemmaksi ja elää vanhemmaksi. Nimimerkki taas vuosi lisää mittarissa.
Vanhemmiten sitä ymmärtää miksi kesympienkin autojen nopeusmittarissa on 200 ja matkamittariinkin mahtuu jonkin verran;)
Siis sitä kieltä. Pakkoruotsia. Jumalauta. Meillä on oikeus pakkoruotsiin. Meidän on saatava pakkoruotsia. Mitä jos Astrid Lindgrenin kirjan suomenkielinen versio on lainassa. Jos en osaa ruotsia en voi korvata sitä alkukielisellä laitoksella!
Juuri näin allekirjoittaneelle kävi. Koska osaan (?) ruotsia, noo sen verran että voin lainata Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä kirjan ruotsinkielisen version ja lukiessani unohdin minkä kielinen laitos oli menossa. Astrid Lindgren sentään osaa kirjoittaa.
Mitäs iloa olisi ollut lukea vapaaehtoista ruotsia kun ei edes voisi kehua kavereilleen että käytin ruotsintuntini muunkin kuin vapaatunnin ominaisuudessa?
Eesti, eesti kaipaan sinne perkeleesti!!!
Niin, tuon kymmenen vuotta sitten henkiin vironneen maan kieli. Lähin sukulaiskielemme. Kyllä sitä pitäisi osata. Jo ihan kohteliaisuudenkin puolesta. Ajatelkaa nyt vaikka Oskar Lutsia, hänen teoksiaankin voi silloin lukea alkukielellä. Ja Tartossa on Riia Maanteen varrella Oskar Luts talomuseo. Voiko siellä käydä hyvällä omallatunnolla jos ei ole lukenut vähintään yhtä äijän kirjaa alkukielellä???
Kysyn vaan.
Kielitaito. Se miehen tiellä pitää. Ainakin parisuhteessa. Perkele - kurat!
Ja suurin sekä mahtavin on vielä mainitsematta: äiti Venäjä
Rakas emämaamme. Hiljaa virtaa Don; Sota ja Rauha Tsetsenian kuolleille sieluille. Kuinka tuon aina niin rakkaan naapurimme voisi unohtaa. Nyt kun rajatkin ovat avoimet. Tarkoitan siis positiivisella tavalla avoimet.
Luojan kiitos venäläiset osaavat englantia. Tai siis jotkut venäläiset. Kuten Nick Goodcorn joka konsertoi nelisen vuotta sitten bändinsä Sunburn blues bandin kanssa Helsingin keskustassa Top Sportin syvennyksessä siinä Stockan kelloa vastapäätä. Olisi ollut vaikea kehua Hendrix riffejä venäjäksi:"otsen harasoo gitar, toose vsio ansamble" ja pitkä hiljaisuus päälle kun yrittää keksiä epätoivoisesti muutakin tilaisuuteen sopivaa lausuttavaa.
Elokuvamogulin (sellainen 50 vee vanha pukki) vaimokin (sellainen 22 vee hupakko) osasi englantia. Ihan kiva käväistä naapurilla kylässä iltateellä kun rouvan anoppi vahtaa vieressä kuin haukka. Keskustelu olikin varsin yleisluontoista. Paikkakunnan asioita sun muuta järisyttävää. Pikku rouva kutsui kylään Pietariin. Näinhän tuo jäi käymättä. Kaikkea ei voi eikä pidäkkään ehtiä. Luulisin. Tulee halvemmaksi ja elää vanhemmaksi. Nimimerkki taas vuosi lisää mittarissa.
Vanhemmiten sitä ymmärtää miksi kesympienkin autojen nopeusmittarissa on 200 ja matkamittariinkin mahtuu jonkin verran;)
Sunday, April 11, 2004
BANGKOK SHOCKS
Vähän taustaa: kävin vuosia sitten Thaimaassa jossa on erinomaiset mahdollisuudet tutustua kaupunkiin. Turistit tuovat rahaa ja se saadaan parhaiten heiltä pois kun turisti liikkuu paljon jotta tulee nälkäisemmäksi ja janoisemmaksi. Liikkuva turisti myös osuu muita useammin erilaisten houkutusten ja tarjousten ääreen.
Alku oli unohtumaton. Elämäni ensimmäinen lento, noin kymmenen (10) tuntia lentokoneessa. Muistaakseni suhteellisen täyspäisten ihmisten seurassa. Mikäs siinä, kahvia, ruokaa, shampanjaa (ei skumppaa, olennainen tieto), elokuvia tai musiikkia, unta, ilmakuoppia, Suomi voitti taas kerran joukkuemäen kultaa (uutisia nääs).
Afganistan jossa silloinkin tapeltiin näytti alla sisämaajärven saaren kokoiselta ja Intian niemimaakin reilunkokoiselta viljelyalueelta. Hiljalleen laskeuduimme kohti Bangkokia ja tuntui hyvältä nähdä maisemia: keltaisia temppeleiden kattoja, Chao Phraya joki, kaupunki.
Astuimme ulos kasvihuoneeseen josta ei ollutkaan ovea ulos raikkaaseen ulkoilmaan vaan tuo kasvihuone oli käytännössä vähän äitini tomaattihuonetta suurempi. Mikäs siinä, hikoilimme kolme tuntia lentokentällä muodollisuuksien kanssa ja olimme hyvin kypsyneitä (=väsyneitä sekä janoisia) päästessämme matkatoimiston linja-autoon ja Narai hotelliin.
Eikun eteenpäin: kamat huoneeseen, taaloja kouraan ja rahan vaihtoon.
Illalla kävin tutkimassa katuja, lähinnä hotellimme ohi kulkevaa Silom Roadia jonka kävelin pari kertaa päästä päähän ennenkuin uudelleen löysin hotelliin takaisin. Maassa asuvan kaverini väitteet illan ja yön vaaroista jäivät kadulle ja hipsin raikkaaseen huoneeseeni jossa orkidea kortti makeisen kera toivottivat "Sweet dreams at Narai hotel".
Oliko hyvä ilmastointi? Ainakin tehokas, aamulla kurkku kipeä ja sitä rataa.
HENKILÖKOHTAINEN TUTUSTUMISAJELU
Palatessani sunnuntaina postitoimistolta hotelliin seuraani lyöttäytyi paikallinen mies joka kertoi palanneensa Australiasta Bangkokiin ja haluavansa seuraa muistellessaan menneitä. Hotellille asti Gentleman ei kuitenkaan uskaltautunut koska hänellä ei ollut asiaa sinne, hän pyysi minuakin suoraan matkaansa. Itse asiassa hän halusi käydä katsomassa suurta Buddhan patsasta eräässä temppelissä. Kerroin että minun pitää hakea huoneestani rahaa silmälasien noutoa varten. Herrasmies joka ei tuntenut vuosien poissaolon jälkeen ketään kaupungista jäi luontevasti odottelemaan lähikatukapakkaan suojaan hotellin ovimiesten katseilta.
Matkalla huoneeseeni ajattelin tämän olevan varmaan niitä jotka ensin putsaavat uhrinsa ja sitten heittävät Chao Praya jokeen tai muuhun roskikseen pimeällä sivukadulla. Toisaalta, koska en tiedä kaverin taustaa ainoa tapa saada selko asiasta on tutkia asiaa. Sitäpaitsi kirkkaan päivän aikaan on vaikeampi kolkata tyhmäkin turisti. Siis mukaan ja matkaan!
Tullessani hotellista ja mennessäni katukapakan ovelle herrasmies tuli mukaani ja nappasimme Tuktukin jolla ajelimme joen rantaan tuhatta ja sataa. Seuraavaksi hyppäsimme kahdestaan pitkähännän kyytiin jossa normaalisti matkustaa parikymmentä turistia tai viisikymmentä paikallista. Ajelimme puolisen tuntia jokea ja nousimme laiturilta "hyvään kapakkaan" jossa siemailimme spritella jatkettua olutta ja juttelimme koko ajan niitä näitä elämän tosiasioista.
Kapakasta kävelimme Buddhan temppeliin jossa ensin tutkailimme ulkopuolta, luimme muistolaattoja (tai hän tulkitsi niitä minulle), muutenkin jatkoimme puhelua aina vaan.
Sitten sisään temppeliin jossa ei näkynyt ensimmäistäkään turistia, vain paikallisia. Kapakassakaan ei ollut yhtään turistia. Mahtavaa olla kaukoidän turistikeskuksessa näkemättä pariin tuntiin yhtään länsimaista ihmistä.
Tässä vaiheessa muistin olla astumatta temppelin kynnykselle koska se kuulema aiheuttaa buddhalaisten mielestä huonoa onnea. Päätin olla kuolematta aloittelijan virheisiin. Oppaani meni yksin etuosaan rukoilemaan Buddhaa meikäläisen jäädessä takaosaan turistiksi. Mietin josko tuo nyt rukoilee ohjeita kuinka tätä turistia pitää kohdella: lihoiksi vai rahat pois vai jotain muuta.
Ja eikun ulos taas. Kävelimme reippaasti toiselle laiturille jonne kuski tuli pitkähäntineen ja taas matkustimme parikymmentä minuuttia "kotiin päin".
Juttelimme edelleen, nauroimme ja pääsimme jollekin laiturille asti jossakin Bangkokissa. En tiennyt missä olimme käyneet ja minne päädyimme, olin koko ajan ollut kybällä kateissa. Tiesin vain että olemme Bangkokissa jossain missä turistit eivät liiku.
Laiturilla alkoi riitely. Pitkähännän kuski vaati rahaa jota oppaallani ei ollut joten ystävällisen länsimaalaisen piti maksaa. Annoin noin 150 bahtia muttei se riittänytkään. Katsoin ahneita paskiaisia pahalla silmällä mutta nämä halusivat lisää rahaa, siispä 500:n seteli kouraan. Siitäs saivat. Saatana.
Oppaani hoiti minulle Tuktukin. Olin vieläkin niistä parista oluesta kohtalaisen sekaisin enkä ihan kartalla edelleenkään. Tuktuk kuski otti 60 bahtia vartin ajosta Robinsonin tavarataloon. Sillä pitäisi normaalisti saada tunnin kyyti minne tahansa. Saatana.
Toisaalta olin elossa ja mut oli ryöstetty putipuhtaaksi noin 100 suomenmarkkaa nyhtämällä. Olin saanut hyvän yksityisnäytöksen alan ammattilaisilta ja päässyt kaupungin takapihoille näkemään "Bangkokin takapuolen". Köyhä mutta onnellinen ja kokemusta rikkaampi. Ehdottomasti vaivan arvoinen reissu.
Vieläkin olen kiitollinen elämästä joka jatkui yli klongien ja katujen. Oppaani oli supliikkimiehiä ja meillä synkkasi hyvin yhteen. Meillä oli todella hauska iltapäivä enkä harmittele rumempaa sukupuolta olevaa opasta sillä aika kului kuin siivillä. En tiedä oliko kapakan juomassa mitään muuta kuin olutta ja spritea sekaisin; hyvin maistui ja aika kului rattoisasti.
Suosittelen silti virallisia oppaita, virallisia takseja ja muutenkin selkeää rajanvetoa hämäriin yrittäjiin, mistä sen tietää etteikö Buddha joku kerta käske pistää kuumissaan olevaa turistia kylmäksi.
Vähän taustaa: kävin vuosia sitten Thaimaassa jossa on erinomaiset mahdollisuudet tutustua kaupunkiin. Turistit tuovat rahaa ja se saadaan parhaiten heiltä pois kun turisti liikkuu paljon jotta tulee nälkäisemmäksi ja janoisemmaksi. Liikkuva turisti myös osuu muita useammin erilaisten houkutusten ja tarjousten ääreen.
Alku oli unohtumaton. Elämäni ensimmäinen lento, noin kymmenen (10) tuntia lentokoneessa. Muistaakseni suhteellisen täyspäisten ihmisten seurassa. Mikäs siinä, kahvia, ruokaa, shampanjaa (ei skumppaa, olennainen tieto), elokuvia tai musiikkia, unta, ilmakuoppia, Suomi voitti taas kerran joukkuemäen kultaa (uutisia nääs).
Afganistan jossa silloinkin tapeltiin näytti alla sisämaajärven saaren kokoiselta ja Intian niemimaakin reilunkokoiselta viljelyalueelta. Hiljalleen laskeuduimme kohti Bangkokia ja tuntui hyvältä nähdä maisemia: keltaisia temppeleiden kattoja, Chao Phraya joki, kaupunki.
Astuimme ulos kasvihuoneeseen josta ei ollutkaan ovea ulos raikkaaseen ulkoilmaan vaan tuo kasvihuone oli käytännössä vähän äitini tomaattihuonetta suurempi. Mikäs siinä, hikoilimme kolme tuntia lentokentällä muodollisuuksien kanssa ja olimme hyvin kypsyneitä (=väsyneitä sekä janoisia) päästessämme matkatoimiston linja-autoon ja Narai hotelliin.
Eikun eteenpäin: kamat huoneeseen, taaloja kouraan ja rahan vaihtoon.
Illalla kävin tutkimassa katuja, lähinnä hotellimme ohi kulkevaa Silom Roadia jonka kävelin pari kertaa päästä päähän ennenkuin uudelleen löysin hotelliin takaisin. Maassa asuvan kaverini väitteet illan ja yön vaaroista jäivät kadulle ja hipsin raikkaaseen huoneeseeni jossa orkidea kortti makeisen kera toivottivat "Sweet dreams at Narai hotel".
Oliko hyvä ilmastointi? Ainakin tehokas, aamulla kurkku kipeä ja sitä rataa.
HENKILÖKOHTAINEN TUTUSTUMISAJELU
Palatessani sunnuntaina postitoimistolta hotelliin seuraani lyöttäytyi paikallinen mies joka kertoi palanneensa Australiasta Bangkokiin ja haluavansa seuraa muistellessaan menneitä. Hotellille asti Gentleman ei kuitenkaan uskaltautunut koska hänellä ei ollut asiaa sinne, hän pyysi minuakin suoraan matkaansa. Itse asiassa hän halusi käydä katsomassa suurta Buddhan patsasta eräässä temppelissä. Kerroin että minun pitää hakea huoneestani rahaa silmälasien noutoa varten. Herrasmies joka ei tuntenut vuosien poissaolon jälkeen ketään kaupungista jäi luontevasti odottelemaan lähikatukapakkaan suojaan hotellin ovimiesten katseilta.
Matkalla huoneeseeni ajattelin tämän olevan varmaan niitä jotka ensin putsaavat uhrinsa ja sitten heittävät Chao Praya jokeen tai muuhun roskikseen pimeällä sivukadulla. Toisaalta, koska en tiedä kaverin taustaa ainoa tapa saada selko asiasta on tutkia asiaa. Sitäpaitsi kirkkaan päivän aikaan on vaikeampi kolkata tyhmäkin turisti. Siis mukaan ja matkaan!
Tullessani hotellista ja mennessäni katukapakan ovelle herrasmies tuli mukaani ja nappasimme Tuktukin jolla ajelimme joen rantaan tuhatta ja sataa. Seuraavaksi hyppäsimme kahdestaan pitkähännän kyytiin jossa normaalisti matkustaa parikymmentä turistia tai viisikymmentä paikallista. Ajelimme puolisen tuntia jokea ja nousimme laiturilta "hyvään kapakkaan" jossa siemailimme spritella jatkettua olutta ja juttelimme koko ajan niitä näitä elämän tosiasioista.
Kapakasta kävelimme Buddhan temppeliin jossa ensin tutkailimme ulkopuolta, luimme muistolaattoja (tai hän tulkitsi niitä minulle), muutenkin jatkoimme puhelua aina vaan.
Sitten sisään temppeliin jossa ei näkynyt ensimmäistäkään turistia, vain paikallisia. Kapakassakaan ei ollut yhtään turistia. Mahtavaa olla kaukoidän turistikeskuksessa näkemättä pariin tuntiin yhtään länsimaista ihmistä.
Tässä vaiheessa muistin olla astumatta temppelin kynnykselle koska se kuulema aiheuttaa buddhalaisten mielestä huonoa onnea. Päätin olla kuolematta aloittelijan virheisiin. Oppaani meni yksin etuosaan rukoilemaan Buddhaa meikäläisen jäädessä takaosaan turistiksi. Mietin josko tuo nyt rukoilee ohjeita kuinka tätä turistia pitää kohdella: lihoiksi vai rahat pois vai jotain muuta.
Ja eikun ulos taas. Kävelimme reippaasti toiselle laiturille jonne kuski tuli pitkähäntineen ja taas matkustimme parikymmentä minuuttia "kotiin päin".
Juttelimme edelleen, nauroimme ja pääsimme jollekin laiturille asti jossakin Bangkokissa. En tiennyt missä olimme käyneet ja minne päädyimme, olin koko ajan ollut kybällä kateissa. Tiesin vain että olemme Bangkokissa jossain missä turistit eivät liiku.
Laiturilla alkoi riitely. Pitkähännän kuski vaati rahaa jota oppaallani ei ollut joten ystävällisen länsimaalaisen piti maksaa. Annoin noin 150 bahtia muttei se riittänytkään. Katsoin ahneita paskiaisia pahalla silmällä mutta nämä halusivat lisää rahaa, siispä 500:n seteli kouraan. Siitäs saivat. Saatana.
Oppaani hoiti minulle Tuktukin. Olin vieläkin niistä parista oluesta kohtalaisen sekaisin enkä ihan kartalla edelleenkään. Tuktuk kuski otti 60 bahtia vartin ajosta Robinsonin tavarataloon. Sillä pitäisi normaalisti saada tunnin kyyti minne tahansa. Saatana.
Toisaalta olin elossa ja mut oli ryöstetty putipuhtaaksi noin 100 suomenmarkkaa nyhtämällä. Olin saanut hyvän yksityisnäytöksen alan ammattilaisilta ja päässyt kaupungin takapihoille näkemään "Bangkokin takapuolen". Köyhä mutta onnellinen ja kokemusta rikkaampi. Ehdottomasti vaivan arvoinen reissu.
Vieläkin olen kiitollinen elämästä joka jatkui yli klongien ja katujen. Oppaani oli supliikkimiehiä ja meillä synkkasi hyvin yhteen. Meillä oli todella hauska iltapäivä enkä harmittele rumempaa sukupuolta olevaa opasta sillä aika kului kuin siivillä. En tiedä oliko kapakan juomassa mitään muuta kuin olutta ja spritea sekaisin; hyvin maistui ja aika kului rattoisasti.
Suosittelen silti virallisia oppaita, virallisia takseja ja muutenkin selkeää rajanvetoa hämäriin yrittäjiin, mistä sen tietää etteikö Buddha joku kerta käske pistää kuumissaan olevaa turistia kylmäksi.
Pientä jäynää I pääsiäispäivän ratoksi
Macintoshin käyttäjät säästävät virusohjelmien ja palomuurin hinnan verrattuna niihin joilla on PC, mutta tämä osoite on vain niille jotka asuvat tuolla yhdistyneissä kuningaskunnissa. Katsokaahan tätä: edulliset omppukoneet aina voisi olla halvempaa, nääs...
Macintoshin käyttäjät säästävät virusohjelmien ja palomuurin hinnan verrattuna niihin joilla on PC, mutta tämä osoite on vain niille jotka asuvat tuolla yhdistyneissä kuningaskunnissa. Katsokaahan tätä: edulliset omppukoneet aina voisi olla halvempaa, nääs...
Yleistä tietoa
USA:n johtomiehet totesivat lauantai-iltana TV:ssä "kaikkien tietävän mistä Irakissa on kyse". Ja tottahan me tiedämme. Ainoa asia mikä USA:ta voi kiinnostaa maailmanpolitiikassa on öljy. Tottakai jotkin periaatteelliset kysymykset ja koko Amerikan mantereen ehdoton herruus johon Kuuba voi tehdä vain nimellisen aukon ovat myös tärkeitä mutta ainoa asia joka saa jenkit liikkeelle on öljy.
Olipa öljy missä tahansa päin maailmaa se on ainoa varma syy mille tahansa sotaretkelle jonka maailmapoliisi Yhdysvallat tekee siekailematta.
Vietnam olikin todella tyhmä liike. Ei öljyä eikä oikein mitään muutakaan. Irak on toinen juttu. Öljyä riittää vaikka pari kenttää vähän palaisikin.
Ei Bushia tai muita republikaaneja kiinnosta sentin vertaa vapaus tai historialliset nähtävyydet Irakissa. Öljy on se ainoa oikea syy tehdä kalliitakin tyhmyyksiä. Mielenkiintoista nähdä mitä vielä tapahtuu, ainakin sotatoimet ovat tuoneet uutta voimaa terroristeille ja paljon viattomia kuolleita.
Yleensähän pahimmat terroristit jäävät henkiin ja yllyttävät seuraajiaan entistä tuhoisampiin suorituksiin. Sama näkyy presidenttien Bush nuorempi ja vanhempi toiminnassa. Isältä kesken jääneet sodat poika käy loppuun jottei perheen kunnia tahraantuisi.
USA:n johtomiehet totesivat lauantai-iltana TV:ssä "kaikkien tietävän mistä Irakissa on kyse". Ja tottahan me tiedämme. Ainoa asia mikä USA:ta voi kiinnostaa maailmanpolitiikassa on öljy. Tottakai jotkin periaatteelliset kysymykset ja koko Amerikan mantereen ehdoton herruus johon Kuuba voi tehdä vain nimellisen aukon ovat myös tärkeitä mutta ainoa asia joka saa jenkit liikkeelle on öljy.
Olipa öljy missä tahansa päin maailmaa se on ainoa varma syy mille tahansa sotaretkelle jonka maailmapoliisi Yhdysvallat tekee siekailematta.
Vietnam olikin todella tyhmä liike. Ei öljyä eikä oikein mitään muutakaan. Irak on toinen juttu. Öljyä riittää vaikka pari kenttää vähän palaisikin.
Ei Bushia tai muita republikaaneja kiinnosta sentin vertaa vapaus tai historialliset nähtävyydet Irakissa. Öljy on se ainoa oikea syy tehdä kalliitakin tyhmyyksiä. Mielenkiintoista nähdä mitä vielä tapahtuu, ainakin sotatoimet ovat tuoneet uutta voimaa terroristeille ja paljon viattomia kuolleita.
Yleensähän pahimmat terroristit jäävät henkiin ja yllyttävät seuraajiaan entistä tuhoisampiin suorituksiin. Sama näkyy presidenttien Bush nuorempi ja vanhempi toiminnassa. Isältä kesken jääneet sodat poika käy loppuun jottei perheen kunnia tahraantuisi.
Tunnetun bändin synty kätilön näkökulmasta
Nimeni on Rog, oikeastaan Roger, olen maalari ja kirjailija. En ole vuosiin pitänyt yhtään näyttelyä enkä julkaissut ensimmäistäkään kirjaa. Pari vuotta sitten signeerasin nuoruudestani kertovan valokuvateoksen.
Siitä tulikin mieleeni lapsuuteni Cambridgessä. Harrastin kavereideni kanssa rock-musiikkia, kävimme "Riverside Jazz club" illa josta sain lempinimen Syd. Mokoma nimi, en koskaan pitänyt siitä ja luovuttuani rock-elämästä Syd-nimikin jäi historiaan.
Muistan Bo Diddleyn ja Booker T & The MGs bändin, mutta vasta Beatlesin Love Me Do avasi silmäni uudelle musiikille. En pitänyt mistään säännöistä. Tein biisejä kuten Flutter by Butterfly, Effervescing Elephant ja Bike.
Ensimmäisen matkani tein 1965 jolloin appelsiini, luumu ja tulitikkuaski olivat maailmankaikkeuteni. Venus ja Jupiter, itse uin avaruudessa interplanetaarisella radalla. Siitä lähtien maalasin kuvia uudesta löytämästäni maaimasta, samoin tein musiikkia uudesta ulottuvuudesta. Tärkeää on luopua kaikista säännöistä, luoda uutta ja ennennäkemätöntä, ennenkokematonta.
Pääsin opistkelemaan Camberwell Art Schooliin mutta sekin oli rajoittunutta. Urani näytti päättyvän parhaimmillaankin taiteen opettajaksi. Opettaa ihmisille tekniikkaa ja sääntöjä ei ole alaani.
Täällä tapasin Rogerin, Rickin, Bobin ja Nickin jotka soittivat bluesia. Liityin heidän bändiinsä komppikitaristiksi. Tein uusia biisejä ja keikkailimme eri puolilla Lontoota. Ehdotin bändimme nimeksi The Pink Floydia ja kaverit hyväksyivät sen koska eivät keksineet parempaakaan nimeä.
Äänitimme tuona vuonna kaksi biisiä studiossa: I'm A King Bee ja Lucy Leave. Tylsää. Kaikki muut olivat tehneet saman. Muutin tyttöystäväni kanssa Egerton Countiin kaksioon.
11.10.1966 Roundhousen keikalla jonne oli ahtautunut 2500 ihmistä varsinaiseen persläpeen Peter Jenner ja Andrew King näkivät meidät. Saimme sopimuksen 31.10.1966 heidän yrityksensä Blackhill Publishing:in kanssa.
Jenner ja King pyysivät meitä keskittymään omaan musiikkiimme ja unohtamaan cover-versiot. Siispä tein lisää biisejä kuten I Get Stoned, Let's Roll Another One ja Interstellar Overdrive johon halusin koko bändin panoksen. IO:ssa jokaisen piti improvisoida teemaan oma osuutensa, biisin pitää muuttua joka esityksellä hieman jotta sitä voi kutsua taiteeksi.
Tässä vaiheessa olimme soittaneet niin pitkään yhdessä että voimme kehittää esiintymistämme spontaanisti avaamalla vahvistimet ja soittamalla jotain josta tuli "The Pink Floyd Sound", uusi elävä ja alati muuttuva äänivalli.
Bändi oli vähän tylsä, kaverit olivat kuolettavan yksioikoisia, raivoraittiitakin, pari kaljaa ja ehkä jokunen tupakka. Ei mitään käsitystä oikeista aineista jotka vapauttavat luovuuden lihan kahleista.
1.2.1967 äänitimme Joe Boydin kanssa ensimmäisen singlen jolle tuli Arnold Layne (tarina vaatevarkaasta joka vei pyykkinarulta naisten alusvaatteita) ja Let's Roll Another One jonka nimi piti vastusteluistani huolimatta muuttaa toiseksi: Candy An A Currant Bun. Samaan syssyyn vedimme talteen 16 minuutin version Interstellar Overdrivesta mutta se jäi tyystin julkaisematta lukuunottamatta elokuvaa "Tonite Let's All Make Love In London".
Alkuvuodesta keikkailimme kovasti ja 1.4.1967 teimme sopimuksen EMI:n kanssa. 6.4.1967 esiinnyimme Top Of The Popsissa soittamassa Arnold Laynen.
Maaliskuussa, 21 päivänä äänitimme lauluni Emilystä. Nukuin tähtien alla ja herätessäni näin tytön tanssivan alastomana metsässä, tyttö oli Emily. See Emily Play julkaistiin 16. kesäkuuta ja se nousi Record Mirrorin listalla kuudenneksi. Tottakai jouduimme Top Of The Pops ohjelmaan esittämään hittiämme. Kerta meni vielä mutta kahdella seuraavalla kerralla jätin homman väliin koska John Lennonkaan ei perustanut koko ohjelmasta.
Keikoilla soittelimme omaa peruskamaamme kuten Pow R Toc H ja uutena Reaction In G (=kyselkööt Emilyä rauhassa, soitamme niille tämän). Samalla teimme kovasti töitä studiossa ensimmäisen albumimme parissa.
The Piper At The Gates Of Dawn julkaistiin 5.8.1967 ja jollen olisi painostanut kavereitani he eivät olisi taatusti tehneet yhtään biisiä koko levylle. Kaimani Roger onneksi rohkaistui sen verran että sai "Take Up Thy Stethoscope And Walk"in paperille, tottakai autoin häntä;)
Kiertelimme maata ja elämä oli yhtä helvettiä. Piti olla jossakin tiettyyn aikaan ja soittaa musiikkia tietyssä paikassa ja katin viikset. Kävimme USA:ssakin lokakuun loppupuolella tai joskus silloin syksyllä. Outoa kieltä, samaa englantia mutta kaikki oli kaukaista. Oli vaikeaa tietää missä täsmälleen olimme. Jossain ulkomailla joka tapauksessa.
18.11.1967 julkaisimme uuden singlen "Apples And Oranges" joka floppasi. Ihmiset eivät pitäneet siitä. Ihan sama. Kaikkien bändien on tärkeintä tehdä mitä he haluavat, muu on teeskentelyä. Myyntiluvuilla ei ole merkitystä jos joutuu tinkimään omista periaatteistaan.
Keikkailimme edelleen. Kaverini hommasivat bändiimme toisen kitaristin, Dave Gilmourin jonka piti hoitaa keikat, minulle piti jättää säveltäminen ja studiotyöt. Tuntui huonolta ajatukselta. Bändihän oli muuttumassa perinteiseksi pop-bändiksi. Kukaan ei soita kitaraa kolmen kaikulaitteen läpi jotka kaikki ovat kytketyt omiin vahvistimiinsa, kukaan ei paista kananmunaa lauteilla, ylipäänsä homma oli ajautumassa tosi tylsäksi ja yllätyksettömäksi.
Päätin etten jää katselemaan mokomaa. Tiemme erosivat lopullisesti keväällä 1968 kun Roger vielä jankutti bändimme uudesta työnjaosta. Päivä oli 2.3.1968. Managerimme Peter Jenner ja Andrew King luopuivat koko hommasta koska en ollut enää mukana hekin näkivät ettei bändillä voi olla tulevaisuutta. Se siitä.
Olisin todella halunnut kehittää aloittamaani uutta suuntaa mutta seinä nousi eteen eikä yhteistyö ollut enää mahdollista. Onnea vain kundit. Sitä tarvitsette.
Kirjoituksen lähteet: Syd Barrett, A cura di Luca Ferrari; Pink Floyd, The Visual Documentary by Miles & Andy Mabbett; Crazy Diamond, Syd Barrett & The Dawn Of Pink Floyd, Mike Watkinson & Pete Anderson; Syd Barrett, What Colour Is Sound lehtinen cd-boxista; lisäksi nettisivut syd-barrett italia ja floydwatersin nettisivu
Nimeni on Rog, oikeastaan Roger, olen maalari ja kirjailija. En ole vuosiin pitänyt yhtään näyttelyä enkä julkaissut ensimmäistäkään kirjaa. Pari vuotta sitten signeerasin nuoruudestani kertovan valokuvateoksen.
Siitä tulikin mieleeni lapsuuteni Cambridgessä. Harrastin kavereideni kanssa rock-musiikkia, kävimme "Riverside Jazz club" illa josta sain lempinimen Syd. Mokoma nimi, en koskaan pitänyt siitä ja luovuttuani rock-elämästä Syd-nimikin jäi historiaan.
Muistan Bo Diddleyn ja Booker T & The MGs bändin, mutta vasta Beatlesin Love Me Do avasi silmäni uudelle musiikille. En pitänyt mistään säännöistä. Tein biisejä kuten Flutter by Butterfly, Effervescing Elephant ja Bike.
Ensimmäisen matkani tein 1965 jolloin appelsiini, luumu ja tulitikkuaski olivat maailmankaikkeuteni. Venus ja Jupiter, itse uin avaruudessa interplanetaarisella radalla. Siitä lähtien maalasin kuvia uudesta löytämästäni maaimasta, samoin tein musiikkia uudesta ulottuvuudesta. Tärkeää on luopua kaikista säännöistä, luoda uutta ja ennennäkemätöntä, ennenkokematonta.
Pääsin opistkelemaan Camberwell Art Schooliin mutta sekin oli rajoittunutta. Urani näytti päättyvän parhaimmillaankin taiteen opettajaksi. Opettaa ihmisille tekniikkaa ja sääntöjä ei ole alaani.
Täällä tapasin Rogerin, Rickin, Bobin ja Nickin jotka soittivat bluesia. Liityin heidän bändiinsä komppikitaristiksi. Tein uusia biisejä ja keikkailimme eri puolilla Lontoota. Ehdotin bändimme nimeksi The Pink Floydia ja kaverit hyväksyivät sen koska eivät keksineet parempaakaan nimeä.
Äänitimme tuona vuonna kaksi biisiä studiossa: I'm A King Bee ja Lucy Leave. Tylsää. Kaikki muut olivat tehneet saman. Muutin tyttöystäväni kanssa Egerton Countiin kaksioon.
11.10.1966 Roundhousen keikalla jonne oli ahtautunut 2500 ihmistä varsinaiseen persläpeen Peter Jenner ja Andrew King näkivät meidät. Saimme sopimuksen 31.10.1966 heidän yrityksensä Blackhill Publishing:in kanssa.
Jenner ja King pyysivät meitä keskittymään omaan musiikkiimme ja unohtamaan cover-versiot. Siispä tein lisää biisejä kuten I Get Stoned, Let's Roll Another One ja Interstellar Overdrive johon halusin koko bändin panoksen. IO:ssa jokaisen piti improvisoida teemaan oma osuutensa, biisin pitää muuttua joka esityksellä hieman jotta sitä voi kutsua taiteeksi.
Tässä vaiheessa olimme soittaneet niin pitkään yhdessä että voimme kehittää esiintymistämme spontaanisti avaamalla vahvistimet ja soittamalla jotain josta tuli "The Pink Floyd Sound", uusi elävä ja alati muuttuva äänivalli.
Bändi oli vähän tylsä, kaverit olivat kuolettavan yksioikoisia, raivoraittiitakin, pari kaljaa ja ehkä jokunen tupakka. Ei mitään käsitystä oikeista aineista jotka vapauttavat luovuuden lihan kahleista.
1.2.1967 äänitimme Joe Boydin kanssa ensimmäisen singlen jolle tuli Arnold Layne (tarina vaatevarkaasta joka vei pyykkinarulta naisten alusvaatteita) ja Let's Roll Another One jonka nimi piti vastusteluistani huolimatta muuttaa toiseksi: Candy An A Currant Bun. Samaan syssyyn vedimme talteen 16 minuutin version Interstellar Overdrivesta mutta se jäi tyystin julkaisematta lukuunottamatta elokuvaa "Tonite Let's All Make Love In London".
Alkuvuodesta keikkailimme kovasti ja 1.4.1967 teimme sopimuksen EMI:n kanssa. 6.4.1967 esiinnyimme Top Of The Popsissa soittamassa Arnold Laynen.
Maaliskuussa, 21 päivänä äänitimme lauluni Emilystä. Nukuin tähtien alla ja herätessäni näin tytön tanssivan alastomana metsässä, tyttö oli Emily. See Emily Play julkaistiin 16. kesäkuuta ja se nousi Record Mirrorin listalla kuudenneksi. Tottakai jouduimme Top Of The Pops ohjelmaan esittämään hittiämme. Kerta meni vielä mutta kahdella seuraavalla kerralla jätin homman väliin koska John Lennonkaan ei perustanut koko ohjelmasta.
Keikoilla soittelimme omaa peruskamaamme kuten Pow R Toc H ja uutena Reaction In G (=kyselkööt Emilyä rauhassa, soitamme niille tämän). Samalla teimme kovasti töitä studiossa ensimmäisen albumimme parissa.
The Piper At The Gates Of Dawn julkaistiin 5.8.1967 ja jollen olisi painostanut kavereitani he eivät olisi taatusti tehneet yhtään biisiä koko levylle. Kaimani Roger onneksi rohkaistui sen verran että sai "Take Up Thy Stethoscope And Walk"in paperille, tottakai autoin häntä;)
Kiertelimme maata ja elämä oli yhtä helvettiä. Piti olla jossakin tiettyyn aikaan ja soittaa musiikkia tietyssä paikassa ja katin viikset. Kävimme USA:ssakin lokakuun loppupuolella tai joskus silloin syksyllä. Outoa kieltä, samaa englantia mutta kaikki oli kaukaista. Oli vaikeaa tietää missä täsmälleen olimme. Jossain ulkomailla joka tapauksessa.
18.11.1967 julkaisimme uuden singlen "Apples And Oranges" joka floppasi. Ihmiset eivät pitäneet siitä. Ihan sama. Kaikkien bändien on tärkeintä tehdä mitä he haluavat, muu on teeskentelyä. Myyntiluvuilla ei ole merkitystä jos joutuu tinkimään omista periaatteistaan.
Keikkailimme edelleen. Kaverini hommasivat bändiimme toisen kitaristin, Dave Gilmourin jonka piti hoitaa keikat, minulle piti jättää säveltäminen ja studiotyöt. Tuntui huonolta ajatukselta. Bändihän oli muuttumassa perinteiseksi pop-bändiksi. Kukaan ei soita kitaraa kolmen kaikulaitteen läpi jotka kaikki ovat kytketyt omiin vahvistimiinsa, kukaan ei paista kananmunaa lauteilla, ylipäänsä homma oli ajautumassa tosi tylsäksi ja yllätyksettömäksi.
Päätin etten jää katselemaan mokomaa. Tiemme erosivat lopullisesti keväällä 1968 kun Roger vielä jankutti bändimme uudesta työnjaosta. Päivä oli 2.3.1968. Managerimme Peter Jenner ja Andrew King luopuivat koko hommasta koska en ollut enää mukana hekin näkivät ettei bändillä voi olla tulevaisuutta. Se siitä.
Olisin todella halunnut kehittää aloittamaani uutta suuntaa mutta seinä nousi eteen eikä yhteistyö ollut enää mahdollista. Onnea vain kundit. Sitä tarvitsette.
Kirjoituksen lähteet: Syd Barrett, A cura di Luca Ferrari; Pink Floyd, The Visual Documentary by Miles & Andy Mabbett; Crazy Diamond, Syd Barrett & The Dawn Of Pink Floyd, Mike Watkinson & Pete Anderson; Syd Barrett, What Colour Is Sound lehtinen cd-boxista; lisäksi nettisivut syd-barrett italia ja floydwatersin nettisivu
Friday, April 09, 2004
Schizo-lista
Lähetettyjä meilejä 2.
Saatuja meilejä 0.
Kävelylenkkejä 1.
Otettuja valokuvia 6 (filmiä, helekutissa).
Avattuja punaviinipulloja 1.
Tyhjennettyjä punaviinipulloja 1.
Avattuja syntymäpäivälahjoja 5.
Kirjoja joiden lukeminen aloitettu 3.
Avattuja kuohuviinipulloja1.
Tyhjennettyjä kuohuviinipulloja 1.
Poistettuja laastareita 1.
Avattuja brandypulloja 1 (armenialaista aromia).
Loput tempaukset olen autuaasti unohtanut, päivä on joka tapauksessa ollut loistava.
En tarkoita blogin päivitystä joka on jäänyt muun menon jalkoihin.
TPS:kin pitkitti sarjaa. Kiusallaan helekutissa.
Siis tätä lätkäliigan voittoturneeta.
Merkityksettömiä otteluita toinen toisensa perään jotta liiga saisi mahdollisimman paljon rahaa.
Ovat pojat ottaneet NHL:stä mallia nääs. Sitten vielä ihmettelevät miksei yleisöä kiinnosta. Jos voitto ratkeaisi edes
kahdella otteluvoitolla hommassa olisi jotain mieltä, mutta kolme on teeskentelyä. Tuomaritkin ovat mukana juonessa.
Yrittävät aina ratkaista ottelut jättämällä selviä jäähyjä viheltämättä ja teeskentelevät viatonta.
Rahan ahneuttaan. Helekutissa.
Lähetettyjä meilejä 2.
Saatuja meilejä 0.
Kävelylenkkejä 1.
Otettuja valokuvia 6 (filmiä, helekutissa).
Avattuja punaviinipulloja 1.
Tyhjennettyjä punaviinipulloja 1.
Avattuja syntymäpäivälahjoja 5.
Kirjoja joiden lukeminen aloitettu 3.
Avattuja kuohuviinipulloja1.
Tyhjennettyjä kuohuviinipulloja 1.
Poistettuja laastareita 1.
Avattuja brandypulloja 1 (armenialaista aromia).
Loput tempaukset olen autuaasti unohtanut, päivä on joka tapauksessa ollut loistava.
En tarkoita blogin päivitystä joka on jäänyt muun menon jalkoihin.
TPS:kin pitkitti sarjaa. Kiusallaan helekutissa.
Siis tätä lätkäliigan voittoturneeta.
Merkityksettömiä otteluita toinen toisensa perään jotta liiga saisi mahdollisimman paljon rahaa.
Ovat pojat ottaneet NHL:stä mallia nääs. Sitten vielä ihmettelevät miksei yleisöä kiinnosta. Jos voitto ratkeaisi edes
kahdella otteluvoitolla hommassa olisi jotain mieltä, mutta kolme on teeskentelyä. Tuomaritkin ovat mukana juonessa.
Yrittävät aina ratkaista ottelut jättämällä selviä jäähyjä viheltämättä ja teeskentelevät viatonta.
Rahan ahneuttaan. Helekutissa.
Thursday, April 08, 2004
Pääsiäinen!
Vihdoinkin vapaata!
Kevätsiivoukseen! Imurointia, ikkunan pesua. Bloggauspöytäni on ikkunan tiellä joten sen kiinnitys pitää avata ja pöytä siirtää, ikkunat puhtaaksi ja pöytä takaisin.
Helppoako?
Näin silmäkulma liimattuna voin sanoa että helppoa mutta vaarallista. Takaisinpano oli irrotusta vaikeampaa.
Vähän sama kuin erilaisten laitteiden sisältöä tutkiessa, avaaminen on helppoa, kasaaminen vaikeaa. Luottamus on helppo menettää ja vaikea saavuttaa. Rakkaus, elämän voima, helppo vahingoittaa vaikea parantaa.
Suosion ja menestyksen dilemma
Bändi on huipulla koska faneja ja diggareita on paljon. Huipulla on raskasta koska on paljon ihailijoita. Kymmenen ja sata nimikirjoituksen kärttäjää menee mutta tuhat ja kymmenen tuhatta on liikaa. Ihailija muuttuu tähden työksi, rasitteeksi: painajaiseksi.
Menestyäkseen on työskenneltävä tullakseen suosituksi mutta suosittuna juttuseuraa on liikaa ja mukava elämä muuttuu helvetiksi. Curt Cobain tappoi itsensä, Roger Waters sylkäisi lavalle kiivenneen faninsa päälle Montrealin keikalla (Animals-kiertue joskus 1977 tienoilla).
Suosio muuttuu muuriksi joka erottaa tähden tavallisesta elämästä. Muurista rakentuu vankila apinalle joka katselee parvekkeeltaan maailmaan ja häntä ihaillaan koska hän on antanut meille jotain uutta. Meidän jotka seuraamme idolejamme ja sankareitamme on vaikea käsittää mikä tuossa menestyksessä mättää.
On vaikea ajatella asioita jonkun toisen kannalta. Kuvittelemme kaiken muuttuvan jos vain olisimme tuon toisen asemassa ja tuo toinen kiroaa juuri syntymäänsä.
Voitto mutta mistä?
Voin voittaa vain itseni, muu on teeskentelyä. Jos juoksen 1000m 30 sekuntia nopeammin tai parannan Cooperin testini tulosta tiedän voittaneeni itseni. Toisista en tiedä. Jos leikin kissan kanssa ja teen osuuteni kotitöistä olen voittanut hyvän mielen. Kissat kehräävät ja myötätuuli puhaltaa.
Hyvän mielen voittaja nukahtaa ensin.
Vihdoinkin vapaata!
Kevätsiivoukseen! Imurointia, ikkunan pesua. Bloggauspöytäni on ikkunan tiellä joten sen kiinnitys pitää avata ja pöytä siirtää, ikkunat puhtaaksi ja pöytä takaisin.
Helppoako?
Näin silmäkulma liimattuna voin sanoa että helppoa mutta vaarallista. Takaisinpano oli irrotusta vaikeampaa.
Vähän sama kuin erilaisten laitteiden sisältöä tutkiessa, avaaminen on helppoa, kasaaminen vaikeaa. Luottamus on helppo menettää ja vaikea saavuttaa. Rakkaus, elämän voima, helppo vahingoittaa vaikea parantaa.
Suosion ja menestyksen dilemma
Bändi on huipulla koska faneja ja diggareita on paljon. Huipulla on raskasta koska on paljon ihailijoita. Kymmenen ja sata nimikirjoituksen kärttäjää menee mutta tuhat ja kymmenen tuhatta on liikaa. Ihailija muuttuu tähden työksi, rasitteeksi: painajaiseksi.
Menestyäkseen on työskenneltävä tullakseen suosituksi mutta suosittuna juttuseuraa on liikaa ja mukava elämä muuttuu helvetiksi. Curt Cobain tappoi itsensä, Roger Waters sylkäisi lavalle kiivenneen faninsa päälle Montrealin keikalla (Animals-kiertue joskus 1977 tienoilla).
Suosio muuttuu muuriksi joka erottaa tähden tavallisesta elämästä. Muurista rakentuu vankila apinalle joka katselee parvekkeeltaan maailmaan ja häntä ihaillaan koska hän on antanut meille jotain uutta. Meidän jotka seuraamme idolejamme ja sankareitamme on vaikea käsittää mikä tuossa menestyksessä mättää.
On vaikea ajatella asioita jonkun toisen kannalta. Kuvittelemme kaiken muuttuvan jos vain olisimme tuon toisen asemassa ja tuo toinen kiroaa juuri syntymäänsä.
Voitto mutta mistä?
Voin voittaa vain itseni, muu on teeskentelyä. Jos juoksen 1000m 30 sekuntia nopeammin tai parannan Cooperin testini tulosta tiedän voittaneeni itseni. Toisista en tiedä. Jos leikin kissan kanssa ja teen osuuteni kotitöistä olen voittanut hyvän mielen. Kissat kehräävät ja myötätuuli puhaltaa.
Hyvän mielen voittaja nukahtaa ensin.
Tuesday, April 06, 2004
Silmien välliin
Älkää ampuko ennenkuin silimämunat näkkyy, sanoi joku jossain Suomen sodista. Nykyaikana sodassa tuskin ihmisiä paljon nähdään ennenkuin on liian myöhäistä.
Sen sijaan kreikkalaiset ovat nykyihmisistä kylmäverisimpiä. He odottavat tyynesti olympiatulen sytyttämistä jotta voivat hoitaa kisapaikat kuntoon. Olympiakomitea ja muut asianosaiset juoksevat ympäri Ateenaa löysät housuissa kun kreikkalaiset pitävät iltapäiväsiestaa.
Mikäs on ollessa. Kyllä Ateena kisansa ansaitsee. Vähemmälläkin työllä.
Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kuole maratonilla.
Analoginen äänentoisto elää renessanssia. Levysoittimia myydään hyvää vauhtia. Nimenomaan uusia ja hyviä, ei niitä muovisia leluja. Harva mp3:n polttaja tuntee neulapainon, antiskatingin, tehollisen massan, erillisripustuksen, joustavuuskertoimen, kapasitanssin sun muut analogisen äänentoiston salaisuudet.
Ennen oli täydellinen ääni ja epätäydelliset välineet. Nyt välineet ovat täydellisiä ja ääni epätäydellistä. Onneksi ihminenkin on epätäydellinen eikä huomaa puutteita kuuntelemassaan äänessä.
Aloittaessani hifiharrastuksen kaikki kaverini pyrkivät mahdollisimman hyvään lopputulokseen inhimillisellä (?) rahantuhlauksella. Nykyään monet pyrkivät mahdollisimman tiiviiseen pakkaukseen eivätkä pidä äänen laatua tärkeänä.
Taitaa olla koko elämänfilosofia muuttunut. Elämän laadun ja tunnelman sijaan haetaan mahdollisimman paljon kokemuksia, tapahtumia ja harrastuksia: määrää.
Laadukkaan ruuan valmistuksen perusta on usein pitkä marinoiminen, pitkä kypsentäminen miedolla lämmöllä ja huolellinen kääntely sekä asettelu. Mitä laatua on valmispizzassa tai hampurilaisessa?
Maistuu hyvältä, helppo syödä ja on usein moninkertaisesti tarpeeseen nähden suolattu.
Elämme pikakelauksella. Työskentelemme urakalla. Kohtaamme ihmiset liukuhihnalla: Päivää, mitä kuuluu, näkemiin.
Nykyaika tulee ja tappaa. "What shall we use to fil the empty spaces Where waves of hunger roar?" Pink Floyd, What Shall We Do Now?
ja vastaus löytyy täältä
Älkää ampuko ennenkuin silimämunat näkkyy, sanoi joku jossain Suomen sodista. Nykyaikana sodassa tuskin ihmisiä paljon nähdään ennenkuin on liian myöhäistä.
Sen sijaan kreikkalaiset ovat nykyihmisistä kylmäverisimpiä. He odottavat tyynesti olympiatulen sytyttämistä jotta voivat hoitaa kisapaikat kuntoon. Olympiakomitea ja muut asianosaiset juoksevat ympäri Ateenaa löysät housuissa kun kreikkalaiset pitävät iltapäiväsiestaa.
Mikäs on ollessa. Kyllä Ateena kisansa ansaitsee. Vähemmälläkin työllä.
Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kuole maratonilla.
Analoginen äänentoisto elää renessanssia. Levysoittimia myydään hyvää vauhtia. Nimenomaan uusia ja hyviä, ei niitä muovisia leluja. Harva mp3:n polttaja tuntee neulapainon, antiskatingin, tehollisen massan, erillisripustuksen, joustavuuskertoimen, kapasitanssin sun muut analogisen äänentoiston salaisuudet.
Ennen oli täydellinen ääni ja epätäydelliset välineet. Nyt välineet ovat täydellisiä ja ääni epätäydellistä. Onneksi ihminenkin on epätäydellinen eikä huomaa puutteita kuuntelemassaan äänessä.
Aloittaessani hifiharrastuksen kaikki kaverini pyrkivät mahdollisimman hyvään lopputulokseen inhimillisellä (?) rahantuhlauksella. Nykyään monet pyrkivät mahdollisimman tiiviiseen pakkaukseen eivätkä pidä äänen laatua tärkeänä.
Taitaa olla koko elämänfilosofia muuttunut. Elämän laadun ja tunnelman sijaan haetaan mahdollisimman paljon kokemuksia, tapahtumia ja harrastuksia: määrää.
Laadukkaan ruuan valmistuksen perusta on usein pitkä marinoiminen, pitkä kypsentäminen miedolla lämmöllä ja huolellinen kääntely sekä asettelu. Mitä laatua on valmispizzassa tai hampurilaisessa?
Maistuu hyvältä, helppo syödä ja on usein moninkertaisesti tarpeeseen nähden suolattu.
Elämme pikakelauksella. Työskentelemme urakalla. Kohtaamme ihmiset liukuhihnalla: Päivää, mitä kuuluu, näkemiin.
Nykyaika tulee ja tappaa. "What shall we use to fil the empty spaces Where waves of hunger roar?" Pink Floyd, What Shall We Do Now?
ja vastaus löytyy täältä
Monday, April 05, 2004
Kieltolaki päättyi ja Alko avattiin 5.4.1932 klo 10.00
Hyvää vuosipäivää vaan kaikille!!!
Microsontaa kaikille
Eat shit, ten million flies can't be wrong. No doubt.
USA:ssa Microsoft hoiteli hommansa hienosti. Apple sai puupennin korvauksia käyttöliittymän kopioinnista kun maksusta sovittiin Omppukaupan ollessa lähes konkurssissa jolloin vähempikin raha lienee tuntunut suurelta summalta.
Liittovaltion kapina taas vaiennettiin toimittamalla Microsoftin ohjelmistoja ilmaiseksi niihin kouluihin jotka olivat erehtyneet käyttämään Applen tai muiden kilpailijoiden järjestelmiä.
EU:ssa olisi varmaan hyvä idea toimittaa Microsoftin käyttöjärjestelmiä veloituksetta niihin kohteisiin joissa on siirrytty Linuxiin tai pysytelty Unixissa. Tottakai myös Applen rökittäminen EU:n siipien alla olisi Gatesin Piliä miellyttävä ratkaisu.
Ihmetellä täytyy myös Gatesin pitkämielisyyttä olla riitelemättä kampanjasta jossa kehotettiin: "say no to Bill". Ilmeisesti kuva ei ollut tarpeeksi näköinen.
Jatkossa pitäisikin keskittyä "Bill Gates syö teillä" kampanjoihin jotka antaisivat uutta näkökulmaa monopoleihin. Miksei myös "Pena syö teillä" kampanja jossa todetaan veronmaksajien rahojen päätyneen köyhän kartellin kassaan.
Mitä kannattavampi ja rikkaampi yritys sen ahneempia ja raadollisempia sen omistajat ja johtajat ovat.
Tässä taitaakin olla uusi tapa testata ihmisluontoa. Köyhällä ei ole muuta kuin henkisiä arvoja, tosin toisinaan nekin ovat korvatut televisiolla, viinalla ja ties millä nautintoaineilla. Rikkaalla ei välttämättä ole lainkaan käsitystä siitä etteivät hänen rahansa tee hänestä arvokkaampaa ihmistä kuin meistä muista.
Homot ja lesbot vaativat suvaitsevaisuutta mutta saattavat silti sisimmässään hyljeksiä biseksuaaleja. Kirkkojen piirissä pyritään ekumeniaan vaikka muut luonnollisesti kuuluvatkin "vääriin kirkkoihin".
Heikko itsetunto
aiheuttaa oman oleamassaolon oikeutuksen hakua kieltämällä toisen olemassaolon oikeuden. Jollet voi hyväksyä itseäsi, jonkun toisen hyväksyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Kristitty (?) vihaa syntiä eikä siis hyväksy tuota kummajaista itsessään joten on syytä tuomita muita ihmisiä jotteivät omat puutteet näkyisi.
Tästä taas seuraa ketjureaktio: torjuntaa, vastustusta, vihaa, epäluuloa.
Syntyy negatiivinen kierre. Koska olen hyvä ja tiedän olevani paskiainen, toisten oltava vielä enemmän paskiaisia koska he ajattelevat jollain tavalla väärin, ainakin toisin kuin minä.
Positiivinen kierre
On tavoittelemisen arvoinen asia. Ensin minun pitää hyväksyä itseni jotta voin hyväksyä toiset. Ensin minun pitää rakastaa ja arvostaa itseäni jotta voin rakastaa ja arvostaa muita ihmisiä.
Kuinka voin auttaa? Olen avun arvoinen joten sinunkin on oltava. Olemme arvokkaita, ainutlaatuisia: ihmisiä. Et hoitanut hommaa toivomallani tavalla mutta lopputulos on hyvä; kiitos uudesta ratkaisusta!
Voitto kotiin sanoi Voiton vaimo ja jatkaa: meillä on tänään perunamuussia ja jauhelihakastiketta.
Johon Voitto: jos on Heinzin ketsuppia tulen kotiin.
STRAWBERRY FIELDS FOR EVER In A Gadda Da Vida!
Hyvää vuosipäivää vaan kaikille!!!
Microsontaa kaikille
Eat shit, ten million flies can't be wrong. No doubt.
USA:ssa Microsoft hoiteli hommansa hienosti. Apple sai puupennin korvauksia käyttöliittymän kopioinnista kun maksusta sovittiin Omppukaupan ollessa lähes konkurssissa jolloin vähempikin raha lienee tuntunut suurelta summalta.
Liittovaltion kapina taas vaiennettiin toimittamalla Microsoftin ohjelmistoja ilmaiseksi niihin kouluihin jotka olivat erehtyneet käyttämään Applen tai muiden kilpailijoiden järjestelmiä.
EU:ssa olisi varmaan hyvä idea toimittaa Microsoftin käyttöjärjestelmiä veloituksetta niihin kohteisiin joissa on siirrytty Linuxiin tai pysytelty Unixissa. Tottakai myös Applen rökittäminen EU:n siipien alla olisi Gatesin Piliä miellyttävä ratkaisu.
Ihmetellä täytyy myös Gatesin pitkämielisyyttä olla riitelemättä kampanjasta jossa kehotettiin: "say no to Bill". Ilmeisesti kuva ei ollut tarpeeksi näköinen.
Jatkossa pitäisikin keskittyä "Bill Gates syö teillä" kampanjoihin jotka antaisivat uutta näkökulmaa monopoleihin. Miksei myös "Pena syö teillä" kampanja jossa todetaan veronmaksajien rahojen päätyneen köyhän kartellin kassaan.
Mitä kannattavampi ja rikkaampi yritys sen ahneempia ja raadollisempia sen omistajat ja johtajat ovat.
Tässä taitaakin olla uusi tapa testata ihmisluontoa. Köyhällä ei ole muuta kuin henkisiä arvoja, tosin toisinaan nekin ovat korvatut televisiolla, viinalla ja ties millä nautintoaineilla. Rikkaalla ei välttämättä ole lainkaan käsitystä siitä etteivät hänen rahansa tee hänestä arvokkaampaa ihmistä kuin meistä muista.
Homot ja lesbot vaativat suvaitsevaisuutta mutta saattavat silti sisimmässään hyljeksiä biseksuaaleja. Kirkkojen piirissä pyritään ekumeniaan vaikka muut luonnollisesti kuuluvatkin "vääriin kirkkoihin".
Heikko itsetunto
aiheuttaa oman oleamassaolon oikeutuksen hakua kieltämällä toisen olemassaolon oikeuden. Jollet voi hyväksyä itseäsi, jonkun toisen hyväksyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Kristitty (?) vihaa syntiä eikä siis hyväksy tuota kummajaista itsessään joten on syytä tuomita muita ihmisiä jotteivät omat puutteet näkyisi.
Tästä taas seuraa ketjureaktio: torjuntaa, vastustusta, vihaa, epäluuloa.
Syntyy negatiivinen kierre. Koska olen hyvä ja tiedän olevani paskiainen, toisten oltava vielä enemmän paskiaisia koska he ajattelevat jollain tavalla väärin, ainakin toisin kuin minä.
Positiivinen kierre
On tavoittelemisen arvoinen asia. Ensin minun pitää hyväksyä itseni jotta voin hyväksyä toiset. Ensin minun pitää rakastaa ja arvostaa itseäni jotta voin rakastaa ja arvostaa muita ihmisiä.
Kuinka voin auttaa? Olen avun arvoinen joten sinunkin on oltava. Olemme arvokkaita, ainutlaatuisia: ihmisiä. Et hoitanut hommaa toivomallani tavalla mutta lopputulos on hyvä; kiitos uudesta ratkaisusta!
Voitto kotiin sanoi Voiton vaimo ja jatkaa: meillä on tänään perunamuussia ja jauhelihakastiketta.
Johon Voitto: jos on Heinzin ketsuppia tulen kotiin.
STRAWBERRY FIELDS FOR EVER In A Gadda Da Vida!
Maanantaina
Kirkas taivas. Pakkasta. Maanantai aamu valkenee. Tervetuloa uusi työviikko ja vanhat haasteet. Pääsiäinen häämöttää;) Mukavaa odottaa jotain kivaa. Ei paskempi viikko. Toivottavasti.
Kirkas taivas. Pakkasta. Maanantai aamu valkenee. Tervetuloa uusi työviikko ja vanhat haasteet. Pääsiäinen häämöttää;) Mukavaa odottaa jotain kivaa. Ei paskempi viikko. Toivottavasti.
Sunday, April 04, 2004
KIMI JOHTAA
Nimittäin keskeytystilastoa. Kolme kisaa, kolme konetta ja yksi vaihteisto. McLarenilla on loistava historia, helvetillinen nykyisyys ja synkkä tulevaisuus. Kimin onni on nuoruus, nuorukaisella on vuosia aikaa odotella McLarenin uutta kukoistuskautta. Tuskin F1 kisoja kannattaa kenenkään kilpa-autoilusta pitävän edes katsoa ennen ensi vuotta.
Nyt ajetaan ympyrää Ferrarin tahtiin ja kilpa-autoilua harrastetaan sijoista 3-20. Tosin sijoista 3-6 pystyvät kilpailemaan lähinnä BAR, Williams ja Renault. McLaren, Sauber, Jaguar ja ja Toyota hoitavat keskikastin pystien jaon sekä Jordan ja Minardi jumbofinaalin.
Moottorin rakennuksessa Mercedes Benz edustaa uutta ajattelua onnistuttuaan valmistamaan sekä tehottoman että epäluotettavan koneen. Saavutus onkin vaatinut satojen miljoonien eurojen panoksen mutta hakee tällä hetkellä vertaistaan. Minardi ja Jordan ovat vahvoja haastajia Fordin moottoreilla, mutta McLaren on Daimler Chryslerin ainoa asiakas ja entinen huipputalli joten suurin romahdus on kyllä McLarenin yksinoikeus.
SCHUMACHERILLE VAROITUS
Ja hurraat voi jättää väliin. Varoitus tuli Ralfille. Tosin poikkeuksellista sekin. Yleensä jos Michael on ajanut jonkun eteen tai päälle rangaistus on tullut vähintäänkin molemmille tai pelkästään Ecclestonen suosikkipojan uhriksi jääneelle kilpakumppanille.
Vuonna 2004
ei siis ole mainittavaa kilpailua luvassa. Rallin puolella voi olla jännitystä ja siellä suomalainenkin saattaa voittaa jos Peugeotin urheiluväline pysyy iskussa maaliin saakka.
PARISUHTEILLE UUTTA POTKUA
Ainakaan autourheilu ei tänä vuonna ole mikään syy maata sohvalla ja unohtaa oma rakkaansa. Päinvastoin. Formula 1 on hyvä syy lähteä kauas TV:n läheltä jottei tarvisi hävetä maanmiehensä puolesta kun tämä joutuu polkemaan McLarenin kinnerillä radan sivuun. Kuvakulmat ovat näyttäviä jos moottori palaa, mutta epäterveellisiä kuskille.
Häitä ei ole kiva viettää jos perskarvat ovat juuri palaneet epäonnistuneen alkukauden kruunuksi. Ties vaikka 7-päivää tekisi jutun jostain juhla-auton hyytymisestä tien poskeen sun muusta vähemmän imartelevasta.
Kyllä Kimi saisi nyt kotimaassa paljon ilmaisia ryyppyjä murheeseen ja syystäkin.
Nimittäin keskeytystilastoa. Kolme kisaa, kolme konetta ja yksi vaihteisto. McLarenilla on loistava historia, helvetillinen nykyisyys ja synkkä tulevaisuus. Kimin onni on nuoruus, nuorukaisella on vuosia aikaa odotella McLarenin uutta kukoistuskautta. Tuskin F1 kisoja kannattaa kenenkään kilpa-autoilusta pitävän edes katsoa ennen ensi vuotta.
Nyt ajetaan ympyrää Ferrarin tahtiin ja kilpa-autoilua harrastetaan sijoista 3-20. Tosin sijoista 3-6 pystyvät kilpailemaan lähinnä BAR, Williams ja Renault. McLaren, Sauber, Jaguar ja ja Toyota hoitavat keskikastin pystien jaon sekä Jordan ja Minardi jumbofinaalin.
Moottorin rakennuksessa Mercedes Benz edustaa uutta ajattelua onnistuttuaan valmistamaan sekä tehottoman että epäluotettavan koneen. Saavutus onkin vaatinut satojen miljoonien eurojen panoksen mutta hakee tällä hetkellä vertaistaan. Minardi ja Jordan ovat vahvoja haastajia Fordin moottoreilla, mutta McLaren on Daimler Chryslerin ainoa asiakas ja entinen huipputalli joten suurin romahdus on kyllä McLarenin yksinoikeus.
SCHUMACHERILLE VAROITUS
Ja hurraat voi jättää väliin. Varoitus tuli Ralfille. Tosin poikkeuksellista sekin. Yleensä jos Michael on ajanut jonkun eteen tai päälle rangaistus on tullut vähintäänkin molemmille tai pelkästään Ecclestonen suosikkipojan uhriksi jääneelle kilpakumppanille.
Vuonna 2004
ei siis ole mainittavaa kilpailua luvassa. Rallin puolella voi olla jännitystä ja siellä suomalainenkin saattaa voittaa jos Peugeotin urheiluväline pysyy iskussa maaliin saakka.
PARISUHTEILLE UUTTA POTKUA
Ainakaan autourheilu ei tänä vuonna ole mikään syy maata sohvalla ja unohtaa oma rakkaansa. Päinvastoin. Formula 1 on hyvä syy lähteä kauas TV:n läheltä jottei tarvisi hävetä maanmiehensä puolesta kun tämä joutuu polkemaan McLarenin kinnerillä radan sivuun. Kuvakulmat ovat näyttäviä jos moottori palaa, mutta epäterveellisiä kuskille.
Häitä ei ole kiva viettää jos perskarvat ovat juuri palaneet epäonnistuneen alkukauden kruunuksi. Ties vaikka 7-päivää tekisi jutun jostain juhla-auton hyytymisestä tien poskeen sun muusta vähemmän imartelevasta.
Kyllä Kimi saisi nyt kotimaassa paljon ilmaisia ryyppyjä murheeseen ja syystäkin.
KYLLÄ VALTIO POJISTAAN HUOLEHTII!
LUKU I Sotaveteraanit
Sotaveteraaneja sopii muistaa nyt kun suurin osa heistä on kuollut. Sinänsä järkevä teko koska on pakkokin muistella kun muistuttajista on vain muutama vanhus elossa.
LUKU II Sotainvalidit
Sotainvaliditkin ovat siirtyneet suurimmaksi osaksi toiseen todellisuuteen joten heidänkin muistamisensa on edullista.
Ratkaisu on nerokas. Turha enemmistöä on paapoa, valitaan silmäteräksi jokin sopiva vähemmistö jonka kunnioittaminen ei tule turhan kalliiksi ja josta saa kivasti populistisia irtopisteitä.
LUKU III Inkeriläiset
Inkeriläiset jäivät jyrän alle Tuomas piispan tyhmyyden takia. Saatanan juntti jakoi meritaistelussa ryssän kanssa joukkonsa kahtia joten vainolainen tappeli kahta puolikasta vastaan ja voitti tietysti.
Tätä ikiaikaista vääryyttä yritti Manu oikoa tekemällä inkeriläisistä "paluumuuttajia" ja johan noita saatiinkin oikein roppakaupalla. Paha vaan että harva muuttajista tuskin ymmärsi suomen kielestä enempää kuin sika lusikasta.
Eihän siinäkään muu auttanut kuin hana kiinni ja lätäkköä kuivaamaan taas kerran.
NENÄT VALKEIKSI
Virolaisen-Vanhasen linja on uusi trendi suomalaisessa politiikassa. Nyt yritetään idän politiikkaakin tehdä selvin päin. Jännityksellä odotan uusia ulottuvuuksia.
Paljonko votkaa voi kaataa kukkaruukkuun ennenkuin huonekasvi kuolee?
LUKU I Sotaveteraanit
Sotaveteraaneja sopii muistaa nyt kun suurin osa heistä on kuollut. Sinänsä järkevä teko koska on pakkokin muistella kun muistuttajista on vain muutama vanhus elossa.
LUKU II Sotainvalidit
Sotainvaliditkin ovat siirtyneet suurimmaksi osaksi toiseen todellisuuteen joten heidänkin muistamisensa on edullista.
Ratkaisu on nerokas. Turha enemmistöä on paapoa, valitaan silmäteräksi jokin sopiva vähemmistö jonka kunnioittaminen ei tule turhan kalliiksi ja josta saa kivasti populistisia irtopisteitä.
LUKU III Inkeriläiset
Inkeriläiset jäivät jyrän alle Tuomas piispan tyhmyyden takia. Saatanan juntti jakoi meritaistelussa ryssän kanssa joukkonsa kahtia joten vainolainen tappeli kahta puolikasta vastaan ja voitti tietysti.
Tätä ikiaikaista vääryyttä yritti Manu oikoa tekemällä inkeriläisistä "paluumuuttajia" ja johan noita saatiinkin oikein roppakaupalla. Paha vaan että harva muuttajista tuskin ymmärsi suomen kielestä enempää kuin sika lusikasta.
Eihän siinäkään muu auttanut kuin hana kiinni ja lätäkköä kuivaamaan taas kerran.
NENÄT VALKEIKSI
Virolaisen-Vanhasen linja on uusi trendi suomalaisessa politiikassa. Nyt yritetään idän politiikkaakin tehdä selvin päin. Jännityksellä odotan uusia ulottuvuuksia.
Paljonko votkaa voi kaataa kukkaruukkuun ennenkuin huonekasvi kuolee?
Friday, April 02, 2004
MUISTIINPANOJA INTISTÄ SILLOIN JOSKUS
MATEMATIIKKAA
Elämä on ajan matematiikkaa
kiireeseen korotettuna
UNELMAA
Toivon, että ymmärrät
Toivon, että hyväksyt
Unelmoin, että sanot mitä ajattelet
RYHMÄN JOHTAJA - LÄÄKINTÄ AU
Ole tässä nyt sitten
ystävä
ja vihollinen
samaan aikaan
EN NÄE SUA ENÄÄ
En näe sua enää
et luvannut kadota
Lupasit tulla
mutta menit
pois pois pois kauas pois
Katosit jos kadota vois
häivyit savuna ilmaan
Minä filmaan:
ei tunnu missään
ja unelmat olivat kangastusta
Pelkkä tuska todellisuutta
kupla räjähti silmille
unikuvat haaveksuivat poispäin
minä näin tuho kävi päin
Kangastusta
unelmaa
harmaa aamu
herättää
todellisuuteen
Uuteen usvaan
kosteaan sumuun
niljakkaaseen
pimeään varjoon
joka muuttuu
aamuksi
loistavaksi
kiiltokuvaksi
Unelma on kangastus
haamu
MATEMATIIKKAA
Elämä on ajan matematiikkaa
kiireeseen korotettuna
UNELMAA
Toivon, että ymmärrät
Toivon, että hyväksyt
Unelmoin, että sanot mitä ajattelet
RYHMÄN JOHTAJA - LÄÄKINTÄ AU
Ole tässä nyt sitten
ystävä
ja vihollinen
samaan aikaan
EN NÄE SUA ENÄÄ
En näe sua enää
et luvannut kadota
Lupasit tulla
mutta menit
pois pois pois kauas pois
Katosit jos kadota vois
häivyit savuna ilmaan
Minä filmaan:
ei tunnu missään
ja unelmat olivat kangastusta
Pelkkä tuska todellisuutta
kupla räjähti silmille
unikuvat haaveksuivat poispäin
minä näin tuho kävi päin
Kangastusta
unelmaa
harmaa aamu
herättää
todellisuuteen
Uuteen usvaan
kosteaan sumuun
niljakkaaseen
pimeään varjoon
joka muuttuu
aamuksi
loistavaksi
kiiltokuvaksi
Unelma on kangastus
haamu
WC-MAGIAA
Vessanpönttö
on elämämme keskipiste
tärkeä kiintopiste
Vessanpöntölle
istumaan
Vessanpöntön vierelle
seisomaan
Vessanpönttö joka päivä
vähintään
kerran kuussa
ei se oo puussa
vaan lähelläsi
Vessanpönttö
pyyteetön ystäväsi
Hiljainen täysistuntosali
Rauhallinen
Oma haju
valinnainen
Hajanaiset ajatukset
putoavat paikoilleen
Ilman vessanpönttöä
ulkohuone olisi arvossaan
pihan perälle
veisi puhdas polku
Tapa elää
se on vessanpönttö
sinne voi huuhtoa murheensa
ja unohtaa ne
uusia tulee aina
Vessanpönttö
on elämämme keskipiste
tärkeä kiintopiste
Vessanpöntölle
istumaan
Vessanpöntön vierelle
seisomaan
Vessanpönttö joka päivä
vähintään
kerran kuussa
ei se oo puussa
vaan lähelläsi
Vessanpönttö
pyyteetön ystäväsi
Hiljainen täysistuntosali
Rauhallinen
Oma haju
valinnainen
Hajanaiset ajatukset
putoavat paikoilleen
Ilman vessanpönttöä
ulkohuone olisi arvossaan
pihan perälle
veisi puhdas polku
Tapa elää
se on vessanpönttö
sinne voi huuhtoa murheensa
ja unohtaa ne
uusia tulee aina
PIISPA HENRIK JA LALLI
Joo
Kuulkaas se ol silleen
et homma on klaari
ei Lalli olt syyllinen
yhtään mihinkään
Ko tää Kerttu halus
naija tän sotajoukon johtajan
ja hyö lavastiit piispan
rikolliseks
Lallin silmis
ja sit yks pertuskamies tappo
piispan ko se ol mänt
syrjemmälle kuselle
Lalli tul paikalle
ja otti pertuskan maasta
ja samal huomas et myöhästykii
ko Henrikki ol hengetön
ja sotajoukkokii löys piispan
ja derivoi Lallin
ennenko se kerkis kertoa
niille totuuden
ne tappo sen
Joo
Kuulkaas se ol silleen
et homma on klaari
ei Lalli olt syyllinen
yhtään mihinkään
Ko tää Kerttu halus
naija tän sotajoukon johtajan
ja hyö lavastiit piispan
rikolliseks
Lallin silmis
ja sit yks pertuskamies tappo
piispan ko se ol mänt
syrjemmälle kuselle
Lalli tul paikalle
ja otti pertuskan maasta
ja samal huomas et myöhästykii
ko Henrikki ol hengetön
ja sotajoukkokii löys piispan
ja derivoi Lallin
ennenko se kerkis kertoa
niille totuuden
ne tappo sen
SUOMALAISTA MATEMATIIKKAA
Taas kerran julkisuudessa taivastellaan kuinka ihmiset ostavat omia asuntoja ja "vaarantavat" elämänsä ottamalla suuren lainan jonka lyhentäminen saattaa olla jopa vuokranmaksun veroinen kuluerä.
Kannattaisiko miettiä miksi vuokraaminen ja ostaminen ovat käytännössä yhtä suuria menoeriä?
IsoVeli väittää vuokrasumman olevan annettu luku jota ei käy kyseenalaistaminen, asuntojen ja rahan hinta vain vaihtelevat.
Ehdotan kokeilua jossa pääkaupunkiseudulle rakennettaisiin vuonna 2005 30 000 asiallista ja toimivaa vuokra-asuntoa joiden neliöhinta asukkaalle olisi 5,-€ ja katsotaan sitten onko asuntojen tarjonnalla sekä hinnoittelulla vaikutusta asiaan.
Mistäkö rahat tällaisiin tempauksiin?
Tuskin tuohon menisi edes murto-osaa siitä summasta jolla Sonera pelastettiin konkurssilta ja tällä tempauksella olisi kerrannaisvaikutuksia kotimaisessa kulutuksessa kun ihmisten kaikki rahat (>50% nettotuloista) eivät enää menisikään asumiseen.
Ylipäänsäkin vastakkainasettelu Hornet-hävittäjät kontra sosiaaliturva, Panssarivaunut kontra terveydenhuolto, taisteluhelikopterit kontra joukkoliikenne, musiikkitalo & eduskunnan lisärakennus kontra hammashuolto tai mikä vaan reaalinen vertailu jossa vaakakupin molemmille puolille asetetaan jokin mainituista tai vastaavantyyppisistä rahasummista voisi avata äänestäjän/veronmaksajan silmät näkemään suuren suomalaisen puhalluksen.
Aseet, tyritty bisnes, kartellien salliminen, virkamieskunnan kasvattaminen, poliitikkojen rikastuttaminen, puolueiden pönkittäminen, ruotsin kielen tukeminen ja muu "elintärkeä" on etusijalla suomalaisessa rahankäytössä.
Tällaisia tietoja ei tietenkään voi antaa änestäjille jotka eivät ymmärrä 100 euroa suuremmista seteleistä enempää kuin sika lusikasta. Varsinkin kun nuo suuremmat setelit ovat jo menneet tulonsiirtoina veronmaksajilta jonnekin suureen tuntemattomaan.
Taas kerran julkisuudessa taivastellaan kuinka ihmiset ostavat omia asuntoja ja "vaarantavat" elämänsä ottamalla suuren lainan jonka lyhentäminen saattaa olla jopa vuokranmaksun veroinen kuluerä.
Kannattaisiko miettiä miksi vuokraaminen ja ostaminen ovat käytännössä yhtä suuria menoeriä?
IsoVeli väittää vuokrasumman olevan annettu luku jota ei käy kyseenalaistaminen, asuntojen ja rahan hinta vain vaihtelevat.
Ehdotan kokeilua jossa pääkaupunkiseudulle rakennettaisiin vuonna 2005 30 000 asiallista ja toimivaa vuokra-asuntoa joiden neliöhinta asukkaalle olisi 5,-€ ja katsotaan sitten onko asuntojen tarjonnalla sekä hinnoittelulla vaikutusta asiaan.
Mistäkö rahat tällaisiin tempauksiin?
Tuskin tuohon menisi edes murto-osaa siitä summasta jolla Sonera pelastettiin konkurssilta ja tällä tempauksella olisi kerrannaisvaikutuksia kotimaisessa kulutuksessa kun ihmisten kaikki rahat (>50% nettotuloista) eivät enää menisikään asumiseen.
Ylipäänsäkin vastakkainasettelu Hornet-hävittäjät kontra sosiaaliturva, Panssarivaunut kontra terveydenhuolto, taisteluhelikopterit kontra joukkoliikenne, musiikkitalo & eduskunnan lisärakennus kontra hammashuolto tai mikä vaan reaalinen vertailu jossa vaakakupin molemmille puolille asetetaan jokin mainituista tai vastaavantyyppisistä rahasummista voisi avata äänestäjän/veronmaksajan silmät näkemään suuren suomalaisen puhalluksen.
Aseet, tyritty bisnes, kartellien salliminen, virkamieskunnan kasvattaminen, poliitikkojen rikastuttaminen, puolueiden pönkittäminen, ruotsin kielen tukeminen ja muu "elintärkeä" on etusijalla suomalaisessa rahankäytössä.
Tällaisia tietoja ei tietenkään voi antaa änestäjille jotka eivät ymmärrä 100 euroa suuremmista seteleistä enempää kuin sika lusikasta. Varsinkin kun nuo suuremmat setelit ovat jo menneet tulonsiirtoina veronmaksajilta jonnekin suureen tuntemattomaan.
Thursday, April 01, 2004
vatsarintaliike@yahoo.com
LUMITÖIDEN AIKA
Lumitöillä alkaa olla tosi kiire jos aikoo tänä keväänä tarttua asiaan. Eteläisestä Suomesta pitääkin jo matkustaa pohjoisemmaksi jos haluaa saada edes pienen hien lumihommista.
VIINAN KULUTUS KASVAA
Eikö ketään kiinnosta kulutuksen siirtyneen kotimaiseen Alkon viinaan, tutkitaan vaan mahdollisimman lyhyen siirtymäkauden lukuja jotta saataisiin kerrankin dramaattisia tuloksia.
Eikö tutkimuksen tarkoitus ole selvittää asioita joita ei tiedetä?
Mikä arvo on tutkimuksella jonka tulokset kadunmieskin voi ennustaa jo helmikuussa Alkon hyllyjen tyhjentyessä ja lähikauppojen oluthyllyjen paistatellessa päivää?
Olisiko parempi nostaa viinan hintaa jotta Alkosta ostetun viinan kulutus vähenisi ja jatkaisimme entiseen tapaan?
Onko parempi juoda kotiviiniä, pirtua ja naapurimaista ostettua alkoholia kuin kotikulmien monopolista hankittua tulivettä?
Hyvä Suomi!
Eikö tavoite ole nimenomaan saada kaikki alkoholinystävät saman katon alle yhteiseen Alkoon jotta valtiokin saisi osansa juopon kansan rahoista?
LUMITÖIDEN AIKA
Lumitöillä alkaa olla tosi kiire jos aikoo tänä keväänä tarttua asiaan. Eteläisestä Suomesta pitääkin jo matkustaa pohjoisemmaksi jos haluaa saada edes pienen hien lumihommista.
VIINAN KULUTUS KASVAA
Eikö ketään kiinnosta kulutuksen siirtyneen kotimaiseen Alkon viinaan, tutkitaan vaan mahdollisimman lyhyen siirtymäkauden lukuja jotta saataisiin kerrankin dramaattisia tuloksia.
Eikö tutkimuksen tarkoitus ole selvittää asioita joita ei tiedetä?
Mikä arvo on tutkimuksella jonka tulokset kadunmieskin voi ennustaa jo helmikuussa Alkon hyllyjen tyhjentyessä ja lähikauppojen oluthyllyjen paistatellessa päivää?
Olisiko parempi nostaa viinan hintaa jotta Alkosta ostetun viinan kulutus vähenisi ja jatkaisimme entiseen tapaan?
Onko parempi juoda kotiviiniä, pirtua ja naapurimaista ostettua alkoholia kuin kotikulmien monopolista hankittua tulivettä?
Hyvä Suomi!
Eikö tavoite ole nimenomaan saada kaikki alkoholinystävät saman katon alle yhteiseen Alkoon jotta valtiokin saisi osansa juopon kansan rahoista?
