Tuesday, April 06, 2004
Silmien välliin
Älkää ampuko ennenkuin silimämunat näkkyy, sanoi joku jossain Suomen sodista. Nykyaikana sodassa tuskin ihmisiä paljon nähdään ennenkuin on liian myöhäistä.
Sen sijaan kreikkalaiset ovat nykyihmisistä kylmäverisimpiä. He odottavat tyynesti olympiatulen sytyttämistä jotta voivat hoitaa kisapaikat kuntoon. Olympiakomitea ja muut asianosaiset juoksevat ympäri Ateenaa löysät housuissa kun kreikkalaiset pitävät iltapäiväsiestaa.
Mikäs on ollessa. Kyllä Ateena kisansa ansaitsee. Vähemmälläkin työllä.
Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kuole maratonilla.
Analoginen äänentoisto elää renessanssia. Levysoittimia myydään hyvää vauhtia. Nimenomaan uusia ja hyviä, ei niitä muovisia leluja. Harva mp3:n polttaja tuntee neulapainon, antiskatingin, tehollisen massan, erillisripustuksen, joustavuuskertoimen, kapasitanssin sun muut analogisen äänentoiston salaisuudet.
Ennen oli täydellinen ääni ja epätäydelliset välineet. Nyt välineet ovat täydellisiä ja ääni epätäydellistä. Onneksi ihminenkin on epätäydellinen eikä huomaa puutteita kuuntelemassaan äänessä.
Aloittaessani hifiharrastuksen kaikki kaverini pyrkivät mahdollisimman hyvään lopputulokseen inhimillisellä (?) rahantuhlauksella. Nykyään monet pyrkivät mahdollisimman tiiviiseen pakkaukseen eivätkä pidä äänen laatua tärkeänä.
Taitaa olla koko elämänfilosofia muuttunut. Elämän laadun ja tunnelman sijaan haetaan mahdollisimman paljon kokemuksia, tapahtumia ja harrastuksia: määrää.
Laadukkaan ruuan valmistuksen perusta on usein pitkä marinoiminen, pitkä kypsentäminen miedolla lämmöllä ja huolellinen kääntely sekä asettelu. Mitä laatua on valmispizzassa tai hampurilaisessa?
Maistuu hyvältä, helppo syödä ja on usein moninkertaisesti tarpeeseen nähden suolattu.
Elämme pikakelauksella. Työskentelemme urakalla. Kohtaamme ihmiset liukuhihnalla: Päivää, mitä kuuluu, näkemiin.
Nykyaika tulee ja tappaa. "What shall we use to fil the empty spaces Where waves of hunger roar?" Pink Floyd, What Shall We Do Now?
ja vastaus löytyy täältä
Älkää ampuko ennenkuin silimämunat näkkyy, sanoi joku jossain Suomen sodista. Nykyaikana sodassa tuskin ihmisiä paljon nähdään ennenkuin on liian myöhäistä.
Sen sijaan kreikkalaiset ovat nykyihmisistä kylmäverisimpiä. He odottavat tyynesti olympiatulen sytyttämistä jotta voivat hoitaa kisapaikat kuntoon. Olympiakomitea ja muut asianosaiset juoksevat ympäri Ateenaa löysät housuissa kun kreikkalaiset pitävät iltapäiväsiestaa.
Mikäs on ollessa. Kyllä Ateena kisansa ansaitsee. Vähemmälläkin työllä.
Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kuole maratonilla.
Analoginen äänentoisto elää renessanssia. Levysoittimia myydään hyvää vauhtia. Nimenomaan uusia ja hyviä, ei niitä muovisia leluja. Harva mp3:n polttaja tuntee neulapainon, antiskatingin, tehollisen massan, erillisripustuksen, joustavuuskertoimen, kapasitanssin sun muut analogisen äänentoiston salaisuudet.
Ennen oli täydellinen ääni ja epätäydelliset välineet. Nyt välineet ovat täydellisiä ja ääni epätäydellistä. Onneksi ihminenkin on epätäydellinen eikä huomaa puutteita kuuntelemassaan äänessä.
Aloittaessani hifiharrastuksen kaikki kaverini pyrkivät mahdollisimman hyvään lopputulokseen inhimillisellä (?) rahantuhlauksella. Nykyään monet pyrkivät mahdollisimman tiiviiseen pakkaukseen eivätkä pidä äänen laatua tärkeänä.
Taitaa olla koko elämänfilosofia muuttunut. Elämän laadun ja tunnelman sijaan haetaan mahdollisimman paljon kokemuksia, tapahtumia ja harrastuksia: määrää.
Laadukkaan ruuan valmistuksen perusta on usein pitkä marinoiminen, pitkä kypsentäminen miedolla lämmöllä ja huolellinen kääntely sekä asettelu. Mitä laatua on valmispizzassa tai hampurilaisessa?
Maistuu hyvältä, helppo syödä ja on usein moninkertaisesti tarpeeseen nähden suolattu.
Elämme pikakelauksella. Työskentelemme urakalla. Kohtaamme ihmiset liukuhihnalla: Päivää, mitä kuuluu, näkemiin.
Nykyaika tulee ja tappaa. "What shall we use to fil the empty spaces Where waves of hunger roar?" Pink Floyd, What Shall We Do Now?
ja vastaus löytyy täältä
Comments:
Post a Comment
