Tuesday, April 13, 2004
Ruåtsia, ruåtsia, enemmän ruåtsia
Siis sitä kieltä. Pakkoruotsia. Jumalauta. Meillä on oikeus pakkoruotsiin. Meidän on saatava pakkoruotsia. Mitä jos Astrid Lindgrenin kirjan suomenkielinen versio on lainassa. Jos en osaa ruotsia en voi korvata sitä alkukielisellä laitoksella!
Juuri näin allekirjoittaneelle kävi. Koska osaan (?) ruotsia, noo sen verran että voin lainata Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä kirjan ruotsinkielisen version ja lukiessani unohdin minkä kielinen laitos oli menossa. Astrid Lindgren sentään osaa kirjoittaa.
Mitäs iloa olisi ollut lukea vapaaehtoista ruotsia kun ei edes voisi kehua kavereilleen että käytin ruotsintuntini muunkin kuin vapaatunnin ominaisuudessa?
Eesti, eesti kaipaan sinne perkeleesti!!!
Niin, tuon kymmenen vuotta sitten henkiin vironneen maan kieli. Lähin sukulaiskielemme. Kyllä sitä pitäisi osata. Jo ihan kohteliaisuudenkin puolesta. Ajatelkaa nyt vaikka Oskar Lutsia, hänen teoksiaankin voi silloin lukea alkukielellä. Ja Tartossa on Riia Maanteen varrella Oskar Luts talomuseo. Voiko siellä käydä hyvällä omallatunnolla jos ei ole lukenut vähintään yhtä äijän kirjaa alkukielellä???
Kysyn vaan.
Kielitaito. Se miehen tiellä pitää. Ainakin parisuhteessa. Perkele - kurat!
Ja suurin sekä mahtavin on vielä mainitsematta: äiti Venäjä
Rakas emämaamme. Hiljaa virtaa Don; Sota ja Rauha Tsetsenian kuolleille sieluille. Kuinka tuon aina niin rakkaan naapurimme voisi unohtaa. Nyt kun rajatkin ovat avoimet. Tarkoitan siis positiivisella tavalla avoimet.
Luojan kiitos venäläiset osaavat englantia. Tai siis jotkut venäläiset. Kuten Nick Goodcorn joka konsertoi nelisen vuotta sitten bändinsä Sunburn blues bandin kanssa Helsingin keskustassa Top Sportin syvennyksessä siinä Stockan kelloa vastapäätä. Olisi ollut vaikea kehua Hendrix riffejä venäjäksi:"otsen harasoo gitar, toose vsio ansamble" ja pitkä hiljaisuus päälle kun yrittää keksiä epätoivoisesti muutakin tilaisuuteen sopivaa lausuttavaa.
Elokuvamogulin (sellainen 50 vee vanha pukki) vaimokin (sellainen 22 vee hupakko) osasi englantia. Ihan kiva käväistä naapurilla kylässä iltateellä kun rouvan anoppi vahtaa vieressä kuin haukka. Keskustelu olikin varsin yleisluontoista. Paikkakunnan asioita sun muuta järisyttävää. Pikku rouva kutsui kylään Pietariin. Näinhän tuo jäi käymättä. Kaikkea ei voi eikä pidäkkään ehtiä. Luulisin. Tulee halvemmaksi ja elää vanhemmaksi. Nimimerkki taas vuosi lisää mittarissa.
Vanhemmiten sitä ymmärtää miksi kesympienkin autojen nopeusmittarissa on 200 ja matkamittariinkin mahtuu jonkin verran;)
Siis sitä kieltä. Pakkoruotsia. Jumalauta. Meillä on oikeus pakkoruotsiin. Meidän on saatava pakkoruotsia. Mitä jos Astrid Lindgrenin kirjan suomenkielinen versio on lainassa. Jos en osaa ruotsia en voi korvata sitä alkukielisellä laitoksella!
Juuri näin allekirjoittaneelle kävi. Koska osaan (?) ruotsia, noo sen verran että voin lainata Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä kirjan ruotsinkielisen version ja lukiessani unohdin minkä kielinen laitos oli menossa. Astrid Lindgren sentään osaa kirjoittaa.
Mitäs iloa olisi ollut lukea vapaaehtoista ruotsia kun ei edes voisi kehua kavereilleen että käytin ruotsintuntini muunkin kuin vapaatunnin ominaisuudessa?
Eesti, eesti kaipaan sinne perkeleesti!!!
Niin, tuon kymmenen vuotta sitten henkiin vironneen maan kieli. Lähin sukulaiskielemme. Kyllä sitä pitäisi osata. Jo ihan kohteliaisuudenkin puolesta. Ajatelkaa nyt vaikka Oskar Lutsia, hänen teoksiaankin voi silloin lukea alkukielellä. Ja Tartossa on Riia Maanteen varrella Oskar Luts talomuseo. Voiko siellä käydä hyvällä omallatunnolla jos ei ole lukenut vähintään yhtä äijän kirjaa alkukielellä???
Kysyn vaan.
Kielitaito. Se miehen tiellä pitää. Ainakin parisuhteessa. Perkele - kurat!
Ja suurin sekä mahtavin on vielä mainitsematta: äiti Venäjä
Rakas emämaamme. Hiljaa virtaa Don; Sota ja Rauha Tsetsenian kuolleille sieluille. Kuinka tuon aina niin rakkaan naapurimme voisi unohtaa. Nyt kun rajatkin ovat avoimet. Tarkoitan siis positiivisella tavalla avoimet.
Luojan kiitos venäläiset osaavat englantia. Tai siis jotkut venäläiset. Kuten Nick Goodcorn joka konsertoi nelisen vuotta sitten bändinsä Sunburn blues bandin kanssa Helsingin keskustassa Top Sportin syvennyksessä siinä Stockan kelloa vastapäätä. Olisi ollut vaikea kehua Hendrix riffejä venäjäksi:"otsen harasoo gitar, toose vsio ansamble" ja pitkä hiljaisuus päälle kun yrittää keksiä epätoivoisesti muutakin tilaisuuteen sopivaa lausuttavaa.
Elokuvamogulin (sellainen 50 vee vanha pukki) vaimokin (sellainen 22 vee hupakko) osasi englantia. Ihan kiva käväistä naapurilla kylässä iltateellä kun rouvan anoppi vahtaa vieressä kuin haukka. Keskustelu olikin varsin yleisluontoista. Paikkakunnan asioita sun muuta järisyttävää. Pikku rouva kutsui kylään Pietariin. Näinhän tuo jäi käymättä. Kaikkea ei voi eikä pidäkkään ehtiä. Luulisin. Tulee halvemmaksi ja elää vanhemmaksi. Nimimerkki taas vuosi lisää mittarissa.
Vanhemmiten sitä ymmärtää miksi kesympienkin autojen nopeusmittarissa on 200 ja matkamittariinkin mahtuu jonkin verran;)
Comments:
Post a Comment
