vatsarintaliike

kalamuki kirjoittaa saavutettavuudesta ja ainakin meikäläiselle Explorer 5.1:n käyttäjänä (vanha käyttiskin) aihe tuntuu ajankohtaiselta. Taisin kyllä painia lähinnä toimivuusongelman kanssa mutta epäilen häiriön johtuvan ylläpidon keskittymisestä yleisimpiin laitteisiin ja järjestelmiin.

Tänä viikonloppuna olen taistellut vanhan luukku web-mailini kanssa. En ole käyttänyt mokomaa aikoihin ja viime käynnistäkin ehti kulua yli kuukausi. Järkytyin nähdessäni yli 1100 uutta sähköpostia joista varmaan 1090 oli pelkkää spämmiä. Poistotöihin siis.

Hitaus on kuitenkin ko. sähköpostin pienin pahe, painaessani “poista valitut” nappia saan virheilmoituksen: “Explorer on hyytynyt virheen n:o 3 takia, tallenna keskeneräiset työt muissa sovelluksissa ja käynnistä kone uudelleen”. Puolen tusinaa yritystä peräjälkeen sai uskomaan että voi olla parasta luopua koko palvelusta, ovathan hotmail, yahoo ja suomi24 toimivia sekä varmoja järjestelmiä.

Enää en ihmettele miksei työpaikaltani pääse lainkaan luukku.com osoitteeseen (perustelu oli tolkuton virusten määrä).

Maalainen kirjoittaa “painavaa asiaa” suomalaisesta rakentamisesta. Koska 18 000,- euron hintainen omakotitalo on tavoittelemisen arvoinen haluan ottaa asiaan kantaa.

Jokainen joka haluaa liittää talonsa kaupungin vesijohto-, sähkö-, viemäri-, puhelin-, kaukolämpö- ja katuverkkoon joutuu maksamaan pelkästä liittymisen ilosta rahaa jolloin lasku on helposti reilusti yli 5000 euroa ilman että koko rakennuksen hyväksi on tehty vielä yhtään mitään. Edullisesti edettäessä oletetaan summan olevan 4000 euroa jolloin rakentamiseen jää vielä 14 000 euroa.

Mitä sillä saa? Väitän ettei paljoakaan. Siispä 18000 €:n talonrakennushinta tuntuu kaupungissa kaukaiselta haaveelta. Tottahan suurissa kaupungeissa ei 18000:lla eurolla saa edes tonttia mutta nuo liityntäkulutkin saattavat yllättää monet rakentajat.

Entäs sitten pikkupaikkakunnat joilla myydään tontteja eurolla jotta ihmiset muuttaisivat kuntaan ja toisivat tullessaan verotuloja sekä valtiontukia. Sielläkin on maksettava liityntämaksut mukisematta. Toisaalta haja-asutusalueella selviää ilman kaupungin vettä ja viemäriä joten säästöä saattaa syntyä. Toisaalta haja-asutusalueella on huolehdittava jättevesien käsittelystä nykyisten ekologisten sääntöjen mukaan.

Paljonkohan tuo maksaa? Lokasäiliö jota tietysti pitää tyhjentää säännöllisesti voi maksaa yli 2000 euroa. Jos hankkii pienemmän ja edulisemman 5 m3:n säiliön voi silti joutua maksamaan 10m3:n auton tyhjennyskäynneistä. Tottakai imeytyskentänkin voi rakentaa mutta kyllä siihenkin menee kevyesti yli 2000 euroa.

Todellista säästöä voisi saada maalaisen ehdottamalla yhteisöllisellä rakentamisella jolloin rakennettaisiin kimpassa peruslaitteet omalle yhteisölle kuten kaupungeissa tehdään. Kaupunkihan rakentaa viemärit, kadut sun muut vermeet asukkailleen. Todellista säästöä saavutettaisiin tekemällä omakotitalojen sijaan rivitalo jossa ei olisi sisäsuihkuja jolloin kosteusrasitus pienenisi ja kalliit vesieristeet jäisivät pois.

Pyykinpesu, saunominen ja suihkussa käynti hoidettaisiin erillisessä yhteisessä talousrakennuksessa varsinaisen rivitalon vieressä jolloin voitaisiin puhua todellisesta ekologisesta rakentamisesta. Yhteisin varoin hoidettaisiin myös jätevesien viemäröinnit ja imeytykset sekä kaivon rakentaminen. Muutenkin yhteisö hoitaisi porukalla peruliittymät yhteiskuntaan jolloin palveluntarjoajat näkisivät ko. yhteenliittymän yhtenä asiakkaana joka jakaa kulunsa itse sisäisesti.

Mielestäni suuri kysymys onkin kuka haluaa 2000-luvulla asua näin ekologisesti? Itse en haluaisi luopua nykyaikaisista mukavuuksista enkä edes siirtää niitä 100m:n päähän.

Kuolema. Syksy. Ystävä. Ei palaa enää takaisin. Nainen soitti, mies on mennyt yksisuuntaiselle kaistalle. Tuletko hautajaisiin. Päätin mennä. Tampereelle. Vuosia on kulunut mitään näkemättä, kuulematta, hiljaisuudessa. Mitä ystävyyttä se on?

Eivät kilometrit ja vuodet aina erota samanhenkisiä rentoja ihmisiä toisistaan kuten pelkkä pilkunsiirtely erottaa pedantit ja suurpiirteiset ihmiset vaikka nämä asuisivat yhdessä. Kaverini, edesmennyt, kuoli verenvuotoon sairaalassa. Saattaisi elää jos ongelma olisi sattunut virka-aikana. Säästetäänkö meidät hengiltä? Kuka välittää ihmisestä? Kuka jaksaa välittää? Mitä on tehokkuus? Lukuja paperilla, euroja pankkitilillä, lisätään töitä yhä vähemmille tekijöille?

Yksi kuolema. Varmaan sattuu, peruuttamaton tapahtuma, ehkä jotain olisi voinut tehdä? Monta kuolemaa, voimat loppu, yhteiskunta vaan säästää. Säästyykö rahaa jos ihminen kuolee sairaalassa? Eikö ketään kiinnosta? Kuka jaksaa enää? Montako yöhoitajaa on tarpeeksi? Montako vapaapäivää tarvitaan yötöiden jälkeen jotta univelat saa nukuttua pois?
Eikö hoitajia kannata vakinaistaa? Onko määräaikainen työsuhde viesti ihmiselle ettei kannata sitoutua kevytkenkäiseen työnantajaan?

Jokainen kuolee joskus. Tuli viimeinen päivä ja kohtalokas yö. Hyvästi ystävä. Turvallista matkaa Tuonelaan! Tuonen joen yli Manalaan. Toiseen maailmaan. Jonnekin muualle. Lopullisesti. Hyvästi ja aamen. Majasi maatuu ja muistosi elää, kenties sielusi kulkee jossain kaukana. Hyvästit joita ei koskaan sanottu suusta korvaan. Hyvästit jotka kuiskataan viimeisen kerran tuuleen. Tuuleen joka ei hiljene koskaan.

500 vuotta orjina, espanjalaismiesten ja intiaaninaisten jälkeläisten alistamina omassa maassaan. Boliviassa asuvat Aymara- ja Ketsua-intiaanit joutuvat taistelemaan omistusoikeudesta omaan maahansa. Intiaanit taistelevat ihmisoikeuksistaan. USA:n rahoittama kokapensaiden hävitysoperaatio etenee noin 10 000 hehtaaria vuodessa ja maksaa Yhdysvaltojen veronmaksajille noin 90 miljoonaa dollaria vuodessa. Hehtaarin hävittäminen maksaa maailman rikkaimmalle roistovaltiolle siis noin 9000 dollaria. Jos tuo sama 9000 dollaria per hehtaari annettaisiin kokaviljelijälle korvaukseksi viljelystä luopumisesta lopputulos voisi olla todella hämmästyttävä.

Ampumisen ja tuhoamisen sijaan kokanviljelyn lopettamisesta saava kohtuullinen rahallinen korvaus voisi mullistaa koko maan talouselämän mikä tuskin sopii Yhdysvaltalaiselle herrakansalle tai Boliviassa asuville arjalaisille joiden rotuoppi on peräisin konkistadorien ajalta. Viimeiset 500 vuottahan intiaanien arvo on ollut orja tai jalkavaimo eikä ihminen. Terveisiä vaan paaville ja katoliselle kirkolle joka opetti aikoinaan etteivät intiaanit ole ihmisiä joten katoliset papit sekä kardinaalit voivat pitää intiaaninaisista koostuvaa haaremia omien himojensa tyydyttämiseksi. Mistähän Etelä- ja Keski-Amerikan nykyiset asukkaat etupäässä periytyvät? Paradoksaalista kyllä uskallan väittää nykyisten intiaaneja vihaavien “valkoisten” kantavan todellisuudessa enemmän tai vähemmän intiaaniverta suonissaan mestitseistä nyt puhumattakaan. Oli kiinnostavaa kuulla “valkoisten” perustaneen omia turvapartioita suojelemaan naistensa ja tyttäriensä siveyttä. Tähän luulisi isosiskolla olevan vahvan mielipiteen.

Bolivian raskaasti aseistettu armeija tuhosi suuren kokanviljelyalueen jossa koulut muutettiin sotilaskasarmeiksi ja paikallisia asukkaita vahingoitettiin sekä nöyryytettiin. La Pazin yliopiston professori Alvaro Garcia Linera analysoi tilannetta kiihkottomasti todeten maan olevan sisällissodan partaalla mutta silti pahin skenaario on pelastajabakteerin tunkeutuminen terrorisoimaan aseillaan Boliviaa. Toisin sanoen USA:n hyökkäys Boliviaan jotta Yhdysvaltalaiset yritykset voisivat edelleen hyödyntää vapaasti maan luonnonvaroja on Lineran mukaan pahin vaihtoehto.

Toistaiseksi intiaanit ovat vaatineet itselleen tasa-arvoista kohtelua varsin maltillisesti. MAS-puolueen johtaja Evo Morales sai viime presidentinvaaleissa 20% äänistä ja häntä pidetään vakasti otettavana ehdokkaana seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 2007. MSP-puolueen johtaja Felipe Quispe sai viime vaaleissa 6% äänistä ja tuli valituksi maan parlamenttiin. Maan noin 8 724 156:sta asukkaasta intiaaneja on yli 60% huolimatta 500 vuotta jatkuneesta vainosta joten olisi jo oikeus ja kohtuus antaa kansantulosta sekä päätösvallasta osa intiaaneille omassa maassaan.

USA:n intiaanipolitiikka on perustunut “kuollut intiaani on hyvä intiaani” näkemykselle niin kauan kuin politiikkaa on ollut olemassa joten Yhdysvalloissa ei tarvitse pelätä intiaanikapinaa toisin kuin Amerikan ainoassa valtiossa jossa intiaanit ovat todellinen enemmistö. Silti tuo maailmanpoliisi ja terrorismin kehto, siis USA saattaa tulla Boliviaankin tappamaan siviilejä samoin kuin Afganistanissa ja Irakissa tapahtuu. Tietysti kätevämpää on jatkaa Bolivian armeijan aseistamista jolloin USA:lle ei koidu miestappioita.

Maan rikkain alue: Santa Cruz pyrkiikin eroon muusta Boliviasta jotta siellä asuvat varakkaat valkoiset voisivat jatkaa luksuselämäänsä nykyaikaisten aseiden suojaamana. Mielenkiintoinen tilanne. Intiaanijohtajan mielestä varallisuuden pitäisi jakautua tasaisemmin jolloin kaikki tekisivät töitä, myös maan valkoinen eliitti.

Mikä siinä niin vaarallista on? Mikseivät intiaanit saisi hyötyä oman maansa luonnonrikkauksista?Miksi Bolivian intiaanit laulavat: “mieluummin kuolen kuin elän orjana”? miksi ?

Tänään TV2:lta tulee klo 22.35 ohjelma Bolivian intiaanien oikeustaistelusta. Toivotaan ainoiden oikeiden amerikkalaisten (=intiaanit) saavan vihdoin ihmisarvoisen elämän omassa maassaan. Uhkana eivät ole ainoastaan espanjalaisten jälkeläiset jotka ovat vuosisatoja orjuuttaneet intiaaneja tai USA:sta ja muista länsimaista tulevat suuryritykset vaan myös sotaisan ja väkivaltaisen presidentti George W Bush tyhmemmän tapa puolustaa aseilla globaalisia vääryyksiä.

Terveisiä vaan Bushista!

“One of these days I’m going to cut you into little pieces...” Pink Floyd, One Of These Days, mehän kaikki rakastamme ihmisten tappamista rahasta, eikö ;)...

Viime viikolla se alkoi. Loppurutistus. Pieni (?) opiskeluprojekti joka vaatii hetken hiljentymistä lopputyön kirjoittamista varten. Kuulostaa niiltä “viimeisiltä sanoilta” ja niin kävi tälläkin kertaa. Ankaraa kirjoittamista yötä myöten, toisinsanomista ja vieläpä puhtaaksikirjoitusapua kullaltani; pienellä (?) stilisoinnilla höystettynä.

Sainpa paperisodan kuntoon yöllä kello kaksi, sitten tarvittavat kommentit sun muut kuittaukset ja jakelukappaleet eteenpäin. Ja tietysti homma täytyy esittää koko ryhmämme yhteisessä loppupalaverissa. Ostin edellisenä iltana noin kello 20.00 Tiimarista 100 piirtoheitinkalvoa, jääväthän ylimääräiset vastaisen varalle... Sitten vaan kalvokynä käteen ja piirtämään.

Emäntä siihen että: “kai sulla powerpoint on tai joku piirto-ohjelma?” ja minä: “mikä ohjelma? En tee mitään piperryksiä. Pari selvää viivaa paperille että kaikki näkevät eikä tarvi tavata kärpäsen paskaa rivi riviltä.”

Ensin tietysti saunaan kun ei viikonloppuna ehditty. Pieni vilvoittelu, oikaisenpa tuohon sängylle. Ja pian nousen ylös: olen nukahtanut, kello on yli puolen yön. Se niistä kalvosulkeisista. Tällä erää. Aamulla on vielä mahdollisuus. Ylös ja kynä käteen. Äh. Missäs se viivotin taas olikaan?

Ei helkkari. Nyt pitää lähteä ettei vaan myöhästy viimeisestä koulupäivästään vuosiin. Tuskinpa näitä tulevaisuudessakaan enää tulee. Ainakaan lähiaikoina. Hurraa! Vapaa parkkipaikka! Auto siihen ja asiaan. Siis niitä kalvoja. Pöytä alle, kalvo päälle ja kynä käteen. No nyt. Ei näitä montaa tarvi. Kunhan on jotain räpellettävää että saa vähän ajatella mitä sanoo ettei vaan rupea sanomaan mitä ajattelee.

________

Vuoroni tuli. Eikun asiaan. Kalvo koneeseen ja läppää kehiin. Ai miten niin toisin päin? Katos pirua. Jaa paperi, mikä paperi? Tosiaan. Tuo mikä on kalvon alla. Okei. Nyt sen pitäisi näkyä. Joo. Väistyn nurkkaan että kaikki näkevät minkä taiteilijan maailma minussa menetti. Eivät kyllä taida sitä ehtiä suremaan.

Katson vielä ryhmää. Eikös tullut selväksi? Kertalaakista? Uskaltaako joku kysyä jotain? Tätä on sentään jo viisaammatkin pohtineet.

Ohi on. Vihiroonkin. Kyllä tästä jo tarpeeksensa sai. Ja sitten kotio. Läppäriesitteitä lukemaan.

Ehdotin isäukolle automaattivaihteistoa seuraavaan autoon kun sieltä ja täältä kolottaa eikä eläkeläisellä luulisi olevan kiirettä minnekään kunhan mukavasti eli miellyttävästi pääsee.

Aloitin siis automaattivaihteiston suosittelulla ja suunnittelin siirtyväni seuraavaksi mainostamaan vakionopeussäätimellä saavutettavaa lokoisaa matkantekoa kun kuulinkin ettei automaattivaihteisto käy kun talvella voi joutua heijaamaan autoa lumikinoksessa ees-taas että pääsee irti.

Voi sun Särkkele! Oikein Vonttaana! Ei siinä auta esitelmöidä että kyllähän sinä nyt ehdit sen lapioidakin irti jos huono tuuri käy. Ei onnistu. Kyllä käsin pitää hämmentää vekseleitä. Manalaattien murjaisu ja voi mammona sentään!

Taitaa olla äijä tullut vanhaksi. Ainakin omapäiseksi. Nyt kun ois niitä uuden ajan automaatteja just tullut myyntiin. Kiihtyy ja kulkee kuin käsityönä ajettu, vain huoltamolla pitää teoriassa vierailla useammin. Käytännössä niin kauan kuin automaatti toimii joka iikka ratin takana pysyy kohtuukulutuksessa toisin kuin käsivekseleillä joiden kanssa täytyy koko ajan vähän ajatella mitä pykälää survoo päälle että matka joutuu.

Vanhuksilla tulee joka vuosi vähemmän kilometrejä ja enemmän vaivoja joten automaatti olisi ollut loistava elämänlaadun parantaja mutta kun ei niin ei. Kyllähän tuo taatto on sompaillut moninkertaisesti keskimääräistä enemmän mutta miksi vaivautua? Keppi D-asentoon, liikkeelle ja maantiellä vakionopeussäädin päälle. Voi rauhassa seurata matkantekoa eikä tarvi ojennella jalkaansa kaasupolkimelle. Senkun nauttii elämästä ja viheltelee.

Mikähän siinä on? Nimittäin siinä ettei ehdotus kelpaa? Ei kenenkään elämä ole 135 eurosta vuodessa kiinni vaikka kuinka laskisi. Puoli litraa dieseliä lisää satasella. Ihan sama jos diesel on taloudellisin myynnissä oleva. Muuten ajaisi alle viidellä litralla mutta nyt menisi melkein kuusi. Voi Vinetto ja Jurkele! Milloin se mies luulee lepäävänsä? Haudassa varmaan.

Voin rakastaa toisia ihmisiä vain rakastamalla ensin itseäni.

Voin hyväksyä kanssaihmiseni vain hyväksymällä itseni ensin.

Jostain ilmeisen syvään juurtunut (onko se luterilainen?) käsitys että suurinta rakkautta olisi itsensä uhraaminen ja aliarvostaminen on harhaa. Ihminen jolla ei ole itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa hakee niitä usein toisia ihmisiä halventamalla josta seuraa negatiivinen kierre kun tuo toinen ihminen iskee takaisin ja mollaustaistelu jatkuu yhä kovemmin asein.

Viimeaikainen ylikierroksille vinkaissut seksikeskustelukin on hyvä esimerkki. Vaikka bloginpitäjä olisi kädestäpitäen tarkentanut, selvittänyt ja valaissut ajatuksiaan niitä ei haluttu lainkaan ymmärtää. Joissakin keskusteluissa häviölle jäänyt osapuoli toivotti voittajalle armollista kuolemaa jota voi jo virtuaalisenakin argumenttina pitää karkeana liioitteluna vaikka kuinka harmittaisi. Raja se on kerjätessäkin, ainakin pitäisi olla.

Elämän kylmässä kirjanpidossa menneisyydestään voi vapautua vain antamalla anteeksi omille demoneilleen. Homma voi osoittautua vaikeaksi mutta toisaalta saavutettu hyvä fiilis kyllä korvaa urakan moninkertaisesti. Muinoin tapahtuneita vääryyksiä pystyy tuskin koskaan unohtamaan mutta niiden taakasta vapautuminen antaa mukavasti elämäniloa ja energiaa joilla selättää uudet haasteet (eihän vaan jollekin tullut taas seksi mieleen?).

TV luvan tarvetta ei ole, on vain Molokin kita jota nimitetään Yleisradioksi. Yleisradio haluaa rahaa ja kun sitä ei enää jatkossa MTV3:lta ja Neloselta saa, sitä pitää ottaa veronmaksajilta jotka omistavat television jonka voi pienellä vaivalla ottaa käyttöön tai joka jo onkin käytössä.

TV-luvan nykyinen nimi on TV-maksu mutta asiallisempaa olisi puhua TV-verosta jota on maksettava Yleisradion tarpeen mukaan. Veroista ja niiden alennuksista puhuttaessa olisi huomioitava myös piiloverot kuten TV-maksu, kiinteistövero sun muut vaivihkaa kallistuvat yhteiskunnalliset kulut.

Yleisradio saa tuhlata verorahoja tuottamattomasti digitelevisioon, musiikkitaloon ja ties mihin hallintoneuvoston ja erilaisten johtajien palkkoihin sekä kuluihin ikäänkuin sillä olisi mandaatti tuhlata muualta säästetyt rahat omiin tarkoituksiinsa.

Veronmaksajana toivon Yleisradiolle valvontaa ja kulukattoa jotteivät kaikki siihen syydetyt veroeurot joutuisi suureen tuntemattomaan: Molokin kitaan. Niitä rahoja voisi käyttää vaikkapa terveydenhuoltoon tai TV:n katselun vaaroista valistamiseen.

- Miksi valttakunnallisesti markkinoidaan veroalea kunnallisverojen noustessa sitä mukaa kun valtionveroja alennetaan? Jos maksan 100 €:sta 20 € valtiolle ja 20 € kunnalle tänä vuonna ja ensi vuonna valtiolle 18 € ja kunnalle 22€ mikä tässä muuttui? Ainoa muutos on verotuksen progression väheneminen koska kunnallisveroa kaikki maksavat tuloista riippumatta saman prosentin mukaan toisin kuin valtion veroa.

- Miksi kansanedustajien ja ministerien palkkoja voi korotella lähes mielivaltaisesti toisin kuin tavallisen duunarin palkkoja? Eikö olisi reilumpaa jos kansanedustajat saisivat samat korotukset kuin muutkin tyyliin 0,5%?

- Miksi työn käydessä aina vain raskaammaksi ja tehokkuusvaatimusten kovemmiksi lomaoikeutta halutaan entisestään vähentää? Ainakin siltä vaikuttaa.

- Miksei suomalaisen työn tuottavuus näy juuri muualla kuin Suomeen sijoittaneen osakesäästäjän tuloissa? Kysyn koska en ole osakesäästäjä.

Kakkua ei voi syödä ja säästää, saati sitten pipareita. Jos syöt, ne loppuvat ja jos et edes maista et tiedä mitä menetät. Toisaalta piparia saadakseen pitää luopua jostain. Voi olla että pullat jäävät syömättä tai jäätelö sulaa pöydälle.

Jollei ole valmis antamaan mitään ei pidä luulla jotain saavansakaan. Sama pätee ihmissuhteissa. Jos lähestyy asiaa yksisilmäisesti omalta kannaltaan ajattelematta toisen ihmisen tunteita tai toiveita voi asian unohtaa ennenkuin se alkoikaan.

Varmoja tapoja deletoida ihmissuhde:

- tuomita toisen ihmisen mielipide vääränä koska se eroaa omasta

- esittää oma mielipiteensä muita arvokkaampana koska pystyy perustelemaan sen hyvin

- väheksyä toisen ihmisen saavutuksia koska ne ovat väärältä alalta

- huolehtia omista eduistaan tyyliin: "en voi hakea sua lentokentältä koska silloin tulee Brasilia-Argentiina Copa Americana loppuottelu"

- vaatia toista tekemään työtä omaksi hyväksi tyyliin: "koska ostin sulle siideriä sun on tuotava mulle viskiä Skotlannin matkaltasi"

- koska tulit luokseni lauantaina etkä perjantaina kuten oli puhe lähdemme poikien kanssa ensi viikonlopuksi kalaan enkä siis tule kanssasi silakkamarkkinoille vaikka alunperin niin sovittiinkin

- unohtaa asioita tyyliin: "sori, unohdin että meidän piti tavata tänään töiden jälkeen Seurasaaressa ja lupasin pomolle jääväni ylitöihin"

- perustaa suhdetta "vankalle pohjalle" : "poikien kaljailloista en sitten luovu, niitä ei ole kuin kerran viikossa perjantaisin"

- tai kunnioittaa perinteitä: "jos et akka laita ruokaa viikonloppuisin voit unohtaa tyttöjen illat kerran kuussa"

Kumpi on ekologisempaa?


Syödä pieni muovinen jogurttipikari tyhjäksi vai ostaa järkevä litran kartonkipakkaus jonne jää puoli desilitraa jämiä jollei purkkia aukaise?

Ostaa kuljetuskykyinen auto jonne mahtuvat kerralla sekä tavarat että ihmiset vai pieni kulkuväline johon pitää laittaa kulutusta nostava kattoteline jotta kaikki tarvittava saataisiin matkaan?


Ostaa vuosia kestävä pesukone vai heikkotekoinen Candy tms. lyhytikäinen mutta ostaessa vähän maksava laite jota tuskin edes kannattaa korjata?


Käyttää talvella lohkolämmitintä vai unohtaa koko juttu kun työpaikallakaan ei ole lämmitysmahdollisuutta?


Hankkia kilon nettoCassaJätti edullinen paketti grillimakkaraa josta suosiolla heittää pilaantumaan päässeet kompostiin vai pikkupakkaus Chef Wotkin's laatutavaraa ?

Matkailla kotimaassa omalla autolla vaiko lentokoneella jolloin tarvii lisäksi molemmissa päissä jotain muuta kuljetusta?

Blogistanissa on viime aikoina esiintynyt outoa seksin vastaisuutta. Esimerkiksi varsin neutraali ja suvaitsevainen juttu poiki hurjan keskustelun jossa suorastaan tuomittiin käsitys jonka mukaan seksi on osa ihmisen normaalia elämää.

Koska jokainen meistä ihmisistä on seksuaalinen olento (muutenhan ihmisiä ei olisi olemassa) rohkenen epäillä tuomitsijoiden pitävän runkkausta ihmissuhteessa tapahtuvaa seksiä parempana vaihtoehtona. Sinänsähän ajatus on varsin kannatettava koska runkkaamalla taudit eivät tartu eivätkä paineet käy kestämättömiksi.

Omasta puolestani pyrin silti mahdollisimman täysipainoiseen ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen johon kuuluvat kaikki elämänalueet seksi mukaanluettuna. Itse en usko erottavani "sitä ainoaa oikeaa" ihmissuhdetta niistä monista vääristä joten ryhdyn seksiin kun molemmat osapuolet tuntevat olevansa siihen valmiita.

Miksei sairaanhoitajia voisi vakinaistaa vaan palkataan määräaikaisiin työsuhteisiin? Helposti tulee mieleen päättäjien olettavan ihmisten terveydentilan parantuvan huolimatta liikunnan jatkuvasta vähenemisestä, ihmisten ikääntymisestä ja roskaruoan lisääntyvästä syömisestä.

Olettavatko päättäjät ihmisten tällä menolla kuolevan ennenkuin heitä ehditään hoitaa? Luottavatko hyvätuloiset vaikuttajat pääsevänsä aina halutessaan huippuoluokan yksityisvastaanotoille jolloin julkisen puolen säästöt eivät koske heitä?`

Olisi varmaan viisasta selvittää mitä me ihmiset, vaalikarja, kansa, what ever arvostamme elämässämme. Rohkea arvaukseni on useimpien meistä arvostavan omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Mikähän siinä on ettei näistä asioista huolehtivia ihmisiä arvosteta?

Taitavat terveydenhoitajat olla niin ylirasittuneita etteivät jaksa nousta barrikadeille vaan sinnittelevät työssään yhä kauemmas karkaavaa eläkeikää kohti.

Vihdoinkin elämän tarkoitus on löytynyt: automaattivaihteisto. Ei enää myöhästymisiä liikennevaloissa, ei enää päälle unohtuneita vaihteita, ei enää liikkeellelähtöjä väärällä vaihteella. Ei enää maantieajoa vahingossa nelosella vaikka viitonenkin on olemassa. Ei enää ohituksia viitosella vaikka kolmosella ehtisi paremmin. Ei enää ajelua alle 2000 kierroksella moottorin juristessa kuin tulivuori hetkeä ennen purkautumistaan. Ei enää vaihdekepin sompailua Mannerheimintien liikennevaloissa. Ei enää hermoja raastavaa ykkönen, kakkonen, seis, ykkönen, kakkonen, seis ruuhka-ajoa. Ei huolta käsijarrun päällejäätymisestä kun P-asento hoitaa homman. Ei raakoja hinaamalla tai työntämällä käynnistämisiä jotka pahimmillaan vaurioittavat moottoria vaan mukavia virta-avaimen kääntöjä tai ajoissa tehtyjä pikkukorjauksia jotka ovat usein isoja edullisempia.

Miksei elämä voisi olla näin mukavaa ja yksinkertaista?

Viimeaikainen keskustelu blogoslaviassa vaatii, suorastaan huutaa kannanottoa. Tuntuu turhauttavalta lukea luupäisiä "vain minä olen oikeassa" mielipiteitä eripuolilta kommenttiosastoja joten otanpa kantaa (ja vahvasti kuten tapa on, ajatelkaa kuten haluatte, minä ajattelen näin).

Hyvä ystäväni sanoo usein: "Eteenpäin elävän mieli". Turha siis tuijottaa taaksepäin menneisiin tapahtumiin: historiaan. Haluan elää nyt, unohtaa menneet ja olla kuvittelematta tulevaa. Elämä maistuu parhaalta juuri tänään. Eilinen ei palaa ja huominen pakenee edelläni kuin jänis auton valokeilassa.

Samoin on ihmissuhteiden kanssa. Oma ja puolisoni menneisyys on tehnyt meistä yhteensopivia. Rakastan kultaani juuri sellaisena ihanana ihmisenä kuin hän on mitään lisäämättä tai poistamatta. Tonkimalla menneitä, tuomitsemalla nykyisyyttä tai pelkäämällä tulevaa pilaisin vain kahden ihmisen onnellisen elämän. Todennäköisesti emme koskaan olisi päätyneet yhteen järkeilemällä kuuntelematta sydämen ääntä joka sanoi: "katso sydämelläsi ja rakasta".

Elämä on elettävä päivä kerrallaan. Ihminen on kohdattava sydämellään. On tunnustettava ettei ihminen voi ottaa jumalan roolia vaan ainoastaan elää omaa elämäänsä parhaansa mukaan.

Nerokkaat länsimaiset miehet ovat jo ammoin keksineet suomalaisten naisten kiinnostuksen kaiikkeen länsimaiseen ja suomalaiset miehet ovat oivaltaneet samanlaisen ilmiön siirtyessään itään tai etelään entisen Neuvostoliiton alueille. Esimerkiksi Latvian väestöstä puolet on venäläisiä ankaran miehityspolitiikan jäljiltä ja nyt pelkästään Riikassa elää joltinenkin liuta naisia jotka mieluusti muuttaisivat Latviaa lännemmäs. Sinänsä outoa ettei suunnaton äiti Venäjä heitä houkuttele.

Suosittelen kuitenkin toimintaa selvin päin ja matalalla profiililla jotta sekä pää että rahat säilyisivät omassa vallassa myös jatkossa. Jaa millä lihaksilla? Lähinnä aivosoluilla, lihaksista ei välttämättä ole etua tässä mittelössä jossa harmaa pää ja paksu lompakko ovat avainasemassa.

Surfatessani suomalaisissa internet-treffipalveluissa törmäsin juuri Riikassa asuvan venäläisnaisen parinhakuilmoitukseen ja uteliaana miehenä vähän selvittelin asiaa. Naisella ei tuntunut olevan mitään halua minkäänlaiseen kirjeenvaihtoon. Hän kirjoitti lyhyesti: "come to Riga" ja terveiset perään.
Puhelimessakin pääviesti oli: "come to Riga".

Aikani asiaa ajateltuani totesin että Suomeenkin asti ulottuvasta tarjonnasta huolimatta en ole koskaan syventynyt venäläisnaisiin joten päätin rohkeasti tarkistaa asian. Jo ensimmäinen reissu jätti ristiriitaisen kuvan. Pari tuntia istuimme vanhan pariskunnan luona syömässä ja he ainakin olivat olevinaan mimmin vanhemmat. Seuraavana päivänä neito jo hoiteli ihan muita juttuja ja sanoi nopeat heiheit.

Toisellakin kerralla (joka oli kyllä ihan liikaa) totesin ettei tässä jutussa ole päätä eikä häntää joten jätin hänet rauhaan. Mimmi oli lähinnä seuralainen joka tarvittaessa eskortteerasi kulloistakin kävijää aikataulunsa puitteissa.
Vaikea sanoa muuta varmaa kuin että hän tuskin on ainoa neitokainen joka on tehnyt avioliittopalvelun listoilla olemisesta itselleen työn.

Minähän tutustuin (?) häneen suomalaisessa treffipalvelussa internetissä mutta tutkiessani asiaa löysin useampia erilaisia avioliittotoimistojen tms. treffipalveluiden sivuja joilla esiteltiin naisia jotka haluavat muuttaa "länteen" jonkun rahamiehen kotikoristeeksi nauttimaan entistä paremmasta elintasosta. Muuttohalu ja vakava seuralaisen etsintä ei ole itsestään selvää vaan aivan yhtä todennäköistä on että palveluntarjoaja on värvännyt naisia sivuilleen korvausta vastaan. Useinhan nainen joutuu maksamaan rahaa voidakseen olla treffipalvelun listoilla; sen sijaan tässä mallissa sekä palveluntarjoaja että listalla oleva voittavat jotain (win-win situation): toinen saa maksun osoitteita myymällä; toinen saattaa saada tarjoilua paikalliseen kahvilaan jossa web-kamera seuraa tapahtumia.

Treffipalveluista voi jollekulle tulla käsitys että entisessä Neuvostoliitossa, nyttemmin Baltiassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä ja siellä päin elelee käsittämätön määrä naisia jotka vain odottavat omaa urostaan pelastamaan itselleen kotiryssän kodin hengettäreksi ja muuksi muusaksi. Näin siis teoriassa. Käytännössä tilanne voi olla hiukan toinen. Käytännössä voi epäillä kuinka rohkeasti ihmiset uskaltavat hypätä vieraaseen maahan jossa eivät osaa kieltä, eivät tunne ketään eivätkä ylipäänsä hallitse tilannetta.

Omien kokemusteni perusteella väitän ettei tapaamani nainen ollut lainkaan kiinnostunut hyppäämään kyytiini ja tärkein syy lienee ettei minulla ollut riittävästi rahaa levitelläkseni sitä hänen ympärilleen. Joten jos joku oikeasti varakas mies haluaa ulkomaalaisen vaimon sellaisen saattaa saadakin kun oikein yrittää mutta rohkenen epäillä operaation mielekkyyttä.

Vakuutan aidon suomalaisen feministin tai yleensäkin samaa kieltä puhuvan oman kulttuurin naisen olevan ylivoimaisesti toimivimman valinnan oman kullan vakanssille. Ainakin hankkimani kokemus tuntuu täysin yksiselitteiseltä.

Siltä varalta että blogoslaviasta löytyy muitakin uroksia kuin minä jotka eivät usko puhetta vaan haluavat riskejä elämäänsä tarjoan muutamat asiaan liittyvät nettiosoitteet.

Ja tässä aluksi:olgan orvokit toiseksi: rakasta minua, älä välttämättä rakastele kolmanneksi: tarjontaa myös naisille ja viimeiseksi: tämä on vain yksi monista. Näitä riittää

Jos innostuitte, muistakaa että varoitin teitä. Parempi juosta kotimaisen laadun perässä kuin luulla liikoja ulkomaan elävistä.

Yhdessä asumisen etuihin kuuluu mahdollisuus seurata kotimaisia ja ulkomaisia saippuasarjoja eturivin paikoilta. Toisinaan Mervi & Matti efekti tyyliin Brooke ja Ridge yllättää ikäänkuin maailmassa ei olisi kuin yksi tai kaksi exää joista pitää valita elämänkumppani vaikka edellinenkin yritys kyrvähti, anteeksi, meni metsään tai siis munilleen.

Sananlaskukin sanoo: "Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa." SNL 26:11. Sama meininki tuntuu joskus toimivan parisuhteissa. Miksi palata yhteen parin kanssa jos edellinen yritys jo epäonnistui? Eikö silloin ensimmäisellä kerralla yritettykään tosissaan? Eikö ensimmäinen rakkaus ollutkaan aitoa? Olivatko molemmat osapuolet kokemattomia untuvikkoja joilla oli täysin epärealistiset odotukset miehen ja naisen suhteesta?

Tottahan myös homo- ja lesbosuhteissa on samantapaisia riskejä kuin heterosuhteissa muttei niistä puhuta. Miksi puhuttaisiinkaan kun heterot ovat enemmistö ja saavat kiitettävästi möhläyksiä aikaan? Myönnän tyrineeni omissakin suhteissani eikä siinä ole mitään kehumisen aihetta, sen sijaan olen ylpeä siitä että "tein kaikkeni" jo ensi yrittämällä joten uusinnat eivät ole kiinnostaneet. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Hyvä suhde sensijaan on elämän voimavara ja halogeenivalo.

Yhteiset ateriat tunnelmavalossa hyvää viiniä siemaillen. Olo on kuin muslimilla paratiisissa jossa kaunis nainen tarjoilee herkkuja kylmän juoman kera. Ties vaikka saisi suudella ihan huulillekin;) Eihän sitä koskaan tiedä. Positiivinen epävarmuus on parisuhteen uusiutuva energiavara. Tuntuu hyvältä tehdä työtä yhteisen hyvän eteen ja nähdä kultansa suloinen hymy yhä uudelleen ja uudelleen.

Negatiivisen kierteen jälkeen positiivinen kierre tuntuu elämän kalleimmalta asialta tai kuten savolainen sen sanoisi: "kylläpäs neiti on haaskan näkönen".

Autoni kaipaa yllättäen remonttia. Yllätys yllätys! Pakoputken takapönttö vuotaa.

Ostaisinko tarvikeosan hintaan 50 euroa, alkuperäisen kolmikertaisella hinnalla vai erikoisversion nelinkertaiseen hintaan?

No tottakai! Pakoputken korjaus on auton vastenmielisin huoltotyö joten yritän saavuttaa parhaalla mahdollisella osalla pisimmän mahdollisen huoltovälin.

Mitä pidempään osa kestää sen vähemmän raaka-aineita kulutetaan ja mitä harvemmin osa pitää vaihtaa sitä vähemmän minua vituttaa. Lisäksi säästän rahaa jos vaihtotöitä tehdään harvemmin. Bonusta tulee myös hiljaisempana käyntiäänenä sekä pienempänä bensan kulutuksena jotka nekin ovat arvossaan.

Laskinko oikein?

Niin. Mitäs jos miehet todella käyttäisivät sukkahousuja? Huutaisivatko naiset naama punaisena kuten Peggyn ystävättären mies?

Naisparan olisi ollut parempi puhua kolmesta suuresta rakkaudestaan mieluummin kuin kahdestatoista rakastajasta. Eihän mimmin olisi tarvinnut tarkentaa että nämä olivat: Kolumbian nuorten jalkapallojoukkue, lukion mieskuoro ja kotikylän kirkkoveneen soutujoukkue.

Kaikki olisivat varmaan olleet kauhean tyytyväisiä.

Tekisi mieli lainata taas Lemmyä: " You bastards think it's funny - lyin' and thieving all your life - think all there is money - got your future strapped out light - - - But just 'cos you got the power - doesn't mean you got the right."

Free Record Shop on rahoilleni mieluinen paikka koska ne usein jäävät sinne vaikka itse jatkan matkaani. Viimeksi käydessäni tartuin Motörheadin "No Sleep At All" tallenteeseen vuoden 1988 Suomen keikalta.

"Everybody seems to record at all those flash places...so we thought we'd do it in Finland." toteaa Wurzel levyn kansitekstissä joka tietysti on myöhemmin lisätty uudelleen julkaisuun.

Toisinsanoen Motörhead päätti levyttää jumalan selän takana jotta äänitteen arvo olisi musiikki eikä jokin paikka jossa bändi on sattunut esiintymään.

Tässäpä kunnon rock'n'roll asennetta. En hellitä koskaan, kuljen aina omaa tietäni: mitään muuta tietä ei ole.

Tai kuten Lemmy asian ilmaisee: " But it don't make no difference - 'cos I ain't gonna be easy, easy - the only time I'm easy is when I'm killed by death".

Siksi pidän Motörheadistä. Ajattelemme monista asioista samoin.

Jokainen meistä on rohkea päiväunissaan mutta tietääkö kukaan miltä tuntuu seistä kaksi metriä syvän ja kaksikymmentä metriä pitkän rasvamontun reunalla teräksen lujassa otteessa kiinnipitelijän neuvotellessa heitetäänkö tämä kundi montun pohjalle vai annetaanko olla.

Jokainen meistä ajaa kuin Timo Mäkinen mutta onko kukaan koskaan kokeillut miltä tuntuu ohittaa punaiset valot vasemmalta ja valkeat valot oikealta talvisella suomalaisella valtatiellä ajaessaan 50 km:n pikataivalta.

Jokainen meistä osaa ajaa moottoripyörää ja ajaisikin jos vain olisi varaa tai jos huvittaisi, niinhän? Mopolla ajo on pentujen ja pappojen hommaa, eikö vain? Kuka tietää miltä tuntuu kaatua mopolla jäisellä asfaltilla 60 km/h nopeudessa öisellä valtatiellä liukuen samalla asfaltilla 30 m avuttomana seuraavaa rekkaa odottaen?

Jokainen mies on don Juan ja Casanova joka saa naisen kuin naisen sydämen läpättämään eikä tiedä miltä tuntuu olla toista vuotta "ilman" koska puoliso ei "anna" koska tietysti hakee (ja saakin) muualta tyydytyksen. Moni mies muistaa laukaisseensa aseensa monta kertaa yössä mutten ole koskaan kuullut kenenkään kertovan kauhutarinaa vehkeestä joka ei seissytkään tositoimien koittaessa pitkän (liian pitkän) selibaatin jälkeen.

Jokainen mies "tietää" kuinka toimia kun nainen on auliissa tilassa ja hoitaa hommat tuosta vain kotiin. Tietääkö kukaan miltä tuntuu kuunnella naisen tarinaa ekologisesta elämästään ja aikaansaannoksistaan samalla odottaen koska voisi päästä lähemmäs ja naimaan kun tarina päättyykin näin:"eiköhän ole parasta että menemme kumpikin omaan kotiin nukkumaan." Pitikö tästä oppia jotain?

Mitä jos miehet käyttäisivät sukkahousuja?

Miestenkin kynnet olisivat hoidettuja ja kädet siloisia jotta ohuet asusteet säilyisivät ehjinä. Samoin varpaiden kynnet olisivat siistit ja kantapäät siloiset.


Etenisikö naisen polven tavoittelu paremmin kun hoidetut kädet eivät rikkoisikaan ohuita sukkahousuja vaan luistaisivat mukavasti eteenpäin?

Saisiko nainen kohtauksen nähdessään miehen riisumassa sukkahousuja juuri ennen seuraavaa askelta?


Mitä jos miehet käyttäisivät hameita?

Jalkakarvat olisivat ajellut ja selluliitin sekä suonikohjujen kirot osuisivat miehiinkin.

Tuntisivatko naiset entistä suurempaa kohtalonyhteyttä miehiin vai varastaisiko minihame koko shown?

Who knows, who cares, who dares?

Siinäpä varsinainen miehuuskoe jolla veri punnitaan.

Missä ihmeen kertakäyttöyhteiskunnassa oikein elämme?

Television saippusarjoissa samat ihmiset eroavat ja naivat toisiaan yhä uudelleen kuin Matti ja Mervi ikään. Monesti ihmistä joka huoltaa ja korjaa autoaan pidetään huonona rahankäyttäjänä kun senkin rahan voisi käyttää "uuden ja paremman" hankintaan. Vanhan järjestelmäkameran korjauttamistakin hämmästellään; eihän enää käytetä filmiä ja mitäs sitä korjaamaan, saahan kaupasta uusia halvalla.

Ajatteleeko kukaan ihmissuhteissaan pysyvänsä tässä niin kauan kuin henki pihisee? Minä ainakin vaikka olenkin eronnut ja monenlaista kokenut. En luovuta pienten vastoinkäymisten tai pahankaan vastatuulen takia. Toisaalta päätään ei kannata hakata seinäänkään. Tilanteessa jossa molemmat osapuolet ymmärtävät yhteisen tien päättyneen tai toinen osapuoli lopettaa yrittämisen ja mieluiten vieläpä kertoo siitä kumppanilleen on syytä toimia eli molemmat jatkavat elämää tahoillaan.

Sellaista sattuu. Asia kerrallaan. Suhde ei parane naimisiin menolla eikä lapsen hankinnalla. Ongelmat eivät poistu yhteenmuuttamalla tai yhteisellä lomamatkalla. Villakoiran ydin on yhteinen päämäärä jota tavoitellaan yhdessä. Huonossa tapauksessa tuo päämäärä on yhteisen elämän lopettaminen, hyvässä tapauksessa yhä suuremmat ponnistelut yhteisen onnen hyväksi.

Mutta mikä piru on mennyt ihmisiin; yleensä miehiin jotka ahdistelevat hyvästit sanonutta ex-kumppaniaan? Ei tuo exä ole mikään maailman ainoa mahdollinen kumppani. Yhteiset onnenhetket alkoivat ja päättyivät. Se on elämää eikä mikään maailmanloppu. Suurempi ongelma olisi jos takertuisimme entisiin suhteisiimme ja teeskentelisimme olevamme ystäviä. Se on selkeä vaaratilanne jossa helposti toinen osapuoli kuvittelee liikoja tai toimii vanhasta muistista "entiseen hyvään malliin" kuten seurusteluaikoinakin.

Jokainen saa tietysti elää kuten haluaa mutta lähellä roikkuva eksä jonka läsnäolon ainoa peruste on "entiset kulta-ajat" voi vaarantaa tulevaisuuden varsinkin jos hän ei ole löytänyt uutta suhdetta. Uuden panon löytäminen vahvistaa kuvaa ihmisestä joka haluaa hyödyntää muita ihmisiä ja tuntuu lähinnä menetyksen kompensaatiolta. Tästä suhteesta haluan saada enemmän kuin annan asenne johtaa huonoihin tuloksiin.

Ainoa tapa rakastaa on huolehtia rakkaastaan ja pyrkiä aktiivisesti vaihdantatalouteen jossa antaa enemmän kuin saa. Antamalla itsestään ja rakastamalla sekä kertomalla toiselle: "rakastan sinua" saa rakkautta enemmän kuin on koskaan osannut toivoakaan.

Ja miksi sitten rassata autonromuaan ja korjata kameranraatojaan? Juuri siksi. Jottei tarvisi koko ajan hankkia uusia leluja joihin kaikki rahat hukkuvat kuin kankkulan kaivoon. Korjaamalla vanhaa autoa säästää vuosien mittaan suuria summia pääomakuluja koska jatkossa voi ajaa samalla romulla ilman pelkoa vaihtokierteestä tai katsastuspäivästä. Samoin pitämällä yllä kuvausjärjestelmää ei tarvi tämän tästä uusia objetiivejaan tms. tarvikkeitaan vain koska ne eivät sovikaan uuteen runkoon. Uusimpien ominaisuuksien menetys on pieni hinta jos saa luoda kuvia tutulla kalustolla jota on vuosien mittaan oppinut käyttämään.

Kyllä seksissäkin jokin arvo on luottamuksella ja tiedolla kuinka voi tehdä toiselle hyvää. Ei ole helppoa tutustua toisen ihmisen toiveisiin varsinkaan jos tuo toinen ei ole varma siitä mitä haluaa tai ei uskalla kertoa koska ei luota. Ajatus jonkun oman tulemisesta noin kahdenkymmenen parhaan kaverin tietoon ei välttämättä tee ihmisestä avoimempaa; ennemminkin päinvastoin.

Ihmissuhteiden hoito kannattaa aina. Erityisesti sen kaikkein läheisimmän ihmissuhteen hoito. Rakastaan kannattaa hemmotella jos vaan osaa ja tietää kuinka sen tekee. Mitä paremmin tuntee kultansa ja voi luottaa kumppaniinsa sitä rikkaampaa elämää voi elää ja sitä enemmän voi nauttia yhteisistä hetkistä kun tietää jo jotain toisen toiveista ja tavoitteista.

Määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ palkitaan. Ei saa luovuttaa eikä antaa periksi. Pitää olla uskollinen itselleen ja rakkaalleen. On mukavampi jatkaa elämäänsä kun voi katsoa itseään peiliin ja tuntea vähän ylpeyttäkin:"olen rehellinen ja avoin". Joskus tietysti voi tulla mieleen kannattiko mokoma kun entinen suhde oli jo lähes ohi enkä tarttunut uuteen mahdollisuuteen joka ei koskaan palannut vaikka vieläkin muistan minimekkonsa avanneen nuoren kauniin naisen joka kysyi "etsitkö kumppania?". Tapahtumia joita ei koskaan voi kokonaan unohtaa.

Eke: "Kuule Masa, tilanne on vakava: maajusseja on eronnut puolueestamme tukiaisten pienenemisen takia ja vaalikassassa on vajausta. Kunnallisvaalien kynnyksellä ehdokkaidemme on saatava apuja jotta saisimme mahdollisimman monta heistä läpi."

Masa "Vaikka sulla on puolueemme parhaat geenit huolehdit silti turhista. Väitätkö ettet ole nähnyt valtiovarainministeriön laskelmia?"

Eke: "Siinähän vaan laskettiin jotain TUPO-juttuja, eivät ne luvut meitä auta."

Masa: "Kuten hyvin tiedät olemme saaneet sen suuren laman jälkeen pidettyä suomalaisten palkat portugalilaisella tasolla kaukana muiden pohjoismaiden alapuolella ja eurooppalaisen keskitason alareunalla. Tää laskelma jeesaa just siinä että liksat eivät turhaan keuli."

Eke: "Joo joo mut kyse oli meidän äänestäjistämme ja vaalirahoituksestamme eikä mistään palkanmaksusta."

Masa: "Funtsaas uudestaan! Valtiovarainministeriön laskelman avulla saamme palkankorotukset pidettyä minimissään ja lisättyä pääomatulojen osuutta entisestään jolloin firmat saavat pääomaa kiinalaisten tytäryhtiöiden perustamiseen. Ennen lamaa Suomea sanottiin pohjolan Japaniksi mutta jatkossa meitä tituleerataan pohjolan Kiinaksi. Kelaas jätkä vähän!"

Eke: "No sittenhän meidänkin rahoituksemme menee kuralle jos näin käy."

Masa: " Ehei hyvä veli, firmat tietysti maksavat tästä hyvästä meille tukea ja pääsemme pariin kiinalaishankkeeseen mukaankin."

Eke: "No nyt valkenee. Eikös tuo ole kusetusta?"

Masa: "Sinäpä sen sanoit."