Thursday, October 21, 2004
Mikähän siinä on?
Ehdotin isäukolle automaattivaihteistoa seuraavaan autoon kun sieltä ja täältä kolottaa eikä eläkeläisellä luulisi olevan kiirettä minnekään kunhan mukavasti eli miellyttävästi pääsee.
Aloitin siis automaattivaihteiston suosittelulla ja suunnittelin siirtyväni seuraavaksi mainostamaan vakionopeussäätimellä saavutettavaa lokoisaa matkantekoa kun kuulinkin ettei automaattivaihteisto käy kun talvella voi joutua heijaamaan autoa lumikinoksessa ees-taas että pääsee irti.
Voi sun Särkkele! Oikein Vonttaana! Ei siinä auta esitelmöidä että kyllähän sinä nyt ehdit sen lapioidakin irti jos huono tuuri käy. Ei onnistu. Kyllä käsin pitää hämmentää vekseleitä. Manalaattien murjaisu ja voi mammona sentään!
Taitaa olla äijä tullut vanhaksi. Ainakin omapäiseksi. Nyt kun ois niitä uuden ajan automaatteja just tullut myyntiin. Kiihtyy ja kulkee kuin käsityönä ajettu, vain huoltamolla pitää teoriassa vierailla useammin. Käytännössä niin kauan kuin automaatti toimii joka iikka ratin takana pysyy kohtuukulutuksessa toisin kuin käsivekseleillä joiden kanssa täytyy koko ajan vähän ajatella mitä pykälää survoo päälle että matka joutuu.
Vanhuksilla tulee joka vuosi vähemmän kilometrejä ja enemmän vaivoja joten automaatti olisi ollut loistava elämänlaadun parantaja mutta kun ei niin ei. Kyllähän tuo taatto on sompaillut moninkertaisesti keskimääräistä enemmän mutta miksi vaivautua? Keppi D-asentoon, liikkeelle ja maantiellä vakionopeussäädin päälle. Voi rauhassa seurata matkantekoa eikä tarvi ojennella jalkaansa kaasupolkimelle. Senkun nauttii elämästä ja viheltelee.
Mikähän siinä on? Nimittäin siinä ettei ehdotus kelpaa? Ei kenenkään elämä ole 135 eurosta vuodessa kiinni vaikka kuinka laskisi. Puoli litraa dieseliä lisää satasella. Ihan sama jos diesel on taloudellisin myynnissä oleva. Muuten ajaisi alle viidellä litralla mutta nyt menisi melkein kuusi. Voi Vinetto ja Jurkele! Milloin se mies luulee lepäävänsä? Haudassa varmaan.
Aloitin siis automaattivaihteiston suosittelulla ja suunnittelin siirtyväni seuraavaksi mainostamaan vakionopeussäätimellä saavutettavaa lokoisaa matkantekoa kun kuulinkin ettei automaattivaihteisto käy kun talvella voi joutua heijaamaan autoa lumikinoksessa ees-taas että pääsee irti.
Voi sun Särkkele! Oikein Vonttaana! Ei siinä auta esitelmöidä että kyllähän sinä nyt ehdit sen lapioidakin irti jos huono tuuri käy. Ei onnistu. Kyllä käsin pitää hämmentää vekseleitä. Manalaattien murjaisu ja voi mammona sentään!
Taitaa olla äijä tullut vanhaksi. Ainakin omapäiseksi. Nyt kun ois niitä uuden ajan automaatteja just tullut myyntiin. Kiihtyy ja kulkee kuin käsityönä ajettu, vain huoltamolla pitää teoriassa vierailla useammin. Käytännössä niin kauan kuin automaatti toimii joka iikka ratin takana pysyy kohtuukulutuksessa toisin kuin käsivekseleillä joiden kanssa täytyy koko ajan vähän ajatella mitä pykälää survoo päälle että matka joutuu.
Vanhuksilla tulee joka vuosi vähemmän kilometrejä ja enemmän vaivoja joten automaatti olisi ollut loistava elämänlaadun parantaja mutta kun ei niin ei. Kyllähän tuo taatto on sompaillut moninkertaisesti keskimääräistä enemmän mutta miksi vaivautua? Keppi D-asentoon, liikkeelle ja maantiellä vakionopeussäädin päälle. Voi rauhassa seurata matkantekoa eikä tarvi ojennella jalkaansa kaasupolkimelle. Senkun nauttii elämästä ja viheltelee.
Mikähän siinä on? Nimittäin siinä ettei ehdotus kelpaa? Ei kenenkään elämä ole 135 eurosta vuodessa kiinni vaikka kuinka laskisi. Puoli litraa dieseliä lisää satasella. Ihan sama jos diesel on taloudellisin myynnissä oleva. Muuten ajaisi alle viidellä litralla mutta nyt menisi melkein kuusi. Voi Vinetto ja Jurkele! Milloin se mies luulee lepäävänsä? Haudassa varmaan.
Comments:
Post a Comment
