vatsarintaliike

Maalainen kirjoittaa “painavaa asiaa” suomalaisesta rakentamisesta. Koska 18 000,- euron hintainen omakotitalo on tavoittelemisen arvoinen haluan ottaa asiaan kantaa.

Jokainen joka haluaa liittää talonsa kaupungin vesijohto-, sähkö-, viemäri-, puhelin-, kaukolämpö- ja katuverkkoon joutuu maksamaan pelkästä liittymisen ilosta rahaa jolloin lasku on helposti reilusti yli 5000 euroa ilman että koko rakennuksen hyväksi on tehty vielä yhtään mitään. Edullisesti edettäessä oletetaan summan olevan 4000 euroa jolloin rakentamiseen jää vielä 14 000 euroa.

Mitä sillä saa? Väitän ettei paljoakaan. Siispä 18000 €:n talonrakennushinta tuntuu kaupungissa kaukaiselta haaveelta. Tottahan suurissa kaupungeissa ei 18000:lla eurolla saa edes tonttia mutta nuo liityntäkulutkin saattavat yllättää monet rakentajat.

Entäs sitten pikkupaikkakunnat joilla myydään tontteja eurolla jotta ihmiset muuttaisivat kuntaan ja toisivat tullessaan verotuloja sekä valtiontukia. Sielläkin on maksettava liityntämaksut mukisematta. Toisaalta haja-asutusalueella selviää ilman kaupungin vettä ja viemäriä joten säästöä saattaa syntyä. Toisaalta haja-asutusalueella on huolehdittava jättevesien käsittelystä nykyisten ekologisten sääntöjen mukaan.

Paljonkohan tuo maksaa? Lokasäiliö jota tietysti pitää tyhjentää säännöllisesti voi maksaa yli 2000 euroa. Jos hankkii pienemmän ja edulisemman 5 m3:n säiliön voi silti joutua maksamaan 10m3:n auton tyhjennyskäynneistä. Tottakai imeytyskentänkin voi rakentaa mutta kyllä siihenkin menee kevyesti yli 2000 euroa.

Todellista säästöä voisi saada maalaisen ehdottamalla yhteisöllisellä rakentamisella jolloin rakennettaisiin kimpassa peruslaitteet omalle yhteisölle kuten kaupungeissa tehdään. Kaupunkihan rakentaa viemärit, kadut sun muut vermeet asukkailleen. Todellista säästöä saavutettaisiin tekemällä omakotitalojen sijaan rivitalo jossa ei olisi sisäsuihkuja jolloin kosteusrasitus pienenisi ja kalliit vesieristeet jäisivät pois.

Pyykinpesu, saunominen ja suihkussa käynti hoidettaisiin erillisessä yhteisessä talousrakennuksessa varsinaisen rivitalon vieressä jolloin voitaisiin puhua todellisesta ekologisesta rakentamisesta. Yhteisin varoin hoidettaisiin myös jätevesien viemäröinnit ja imeytykset sekä kaivon rakentaminen. Muutenkin yhteisö hoitaisi porukalla peruliittymät yhteiskuntaan jolloin palveluntarjoajat näkisivät ko. yhteenliittymän yhtenä asiakkaana joka jakaa kulunsa itse sisäisesti.

Mielestäni suuri kysymys onkin kuka haluaa 2000-luvulla asua näin ekologisesti? Itse en haluaisi luopua nykyaikaisista mukavuuksista enkä edes siirtää niitä 100m:n päähän.