Tuesday, October 26, 2004
Joutua pitää vaikkei kiirettä oliskaan
Viime viikolla se alkoi. Loppurutistus. Pieni (?) opiskeluprojekti joka vaatii hetken hiljentymistä lopputyön kirjoittamista varten. Kuulostaa niiltä “viimeisiltä sanoilta” ja niin kävi tälläkin kertaa. Ankaraa kirjoittamista yötä myöten, toisinsanomista ja vieläpä puhtaaksikirjoitusapua kullaltani; pienellä (?) stilisoinnilla höystettynä.
Sainpa paperisodan kuntoon yöllä kello kaksi, sitten tarvittavat kommentit sun muut kuittaukset ja jakelukappaleet eteenpäin. Ja tietysti homma täytyy esittää koko ryhmämme yhteisessä loppupalaverissa. Ostin edellisenä iltana noin kello 20.00 Tiimarista 100 piirtoheitinkalvoa, jääväthän ylimääräiset vastaisen varalle... Sitten vaan kalvokynä käteen ja piirtämään.
Emäntä siihen että: “kai sulla powerpoint on tai joku piirto-ohjelma?” ja minä: “mikä ohjelma? En tee mitään piperryksiä. Pari selvää viivaa paperille että kaikki näkevät eikä tarvi tavata kärpäsen paskaa rivi riviltä.”
Ensin tietysti saunaan kun ei viikonloppuna ehditty. Pieni vilvoittelu, oikaisenpa tuohon sängylle. Ja pian nousen ylös: olen nukahtanut, kello on yli puolen yön. Se niistä kalvosulkeisista. Tällä erää. Aamulla on vielä mahdollisuus. Ylös ja kynä käteen. Äh. Missäs se viivotin taas olikaan?
Ei helkkari. Nyt pitää lähteä ettei vaan myöhästy viimeisestä koulupäivästään vuosiin. Tuskinpa näitä tulevaisuudessakaan enää tulee. Ainakaan lähiaikoina. Hurraa! Vapaa parkkipaikka! Auto siihen ja asiaan. Siis niitä kalvoja. Pöytä alle, kalvo päälle ja kynä käteen. No nyt. Ei näitä montaa tarvi. Kunhan on jotain räpellettävää että saa vähän ajatella mitä sanoo ettei vaan rupea sanomaan mitä ajattelee.
________
Vuoroni tuli. Eikun asiaan. Kalvo koneeseen ja läppää kehiin. Ai miten niin toisin päin? Katos pirua. Jaa paperi, mikä paperi? Tosiaan. Tuo mikä on kalvon alla. Okei. Nyt sen pitäisi näkyä. Joo. Väistyn nurkkaan että kaikki näkevät minkä taiteilijan maailma minussa menetti. Eivät kyllä taida sitä ehtiä suremaan.
Katson vielä ryhmää. Eikös tullut selväksi? Kertalaakista? Uskaltaako joku kysyä jotain? Tätä on sentään jo viisaammatkin pohtineet.
Ohi on. Vihiroonkin. Kyllä tästä jo tarpeeksensa sai. Ja sitten kotio. Läppäriesitteitä lukemaan.
Sainpa paperisodan kuntoon yöllä kello kaksi, sitten tarvittavat kommentit sun muut kuittaukset ja jakelukappaleet eteenpäin. Ja tietysti homma täytyy esittää koko ryhmämme yhteisessä loppupalaverissa. Ostin edellisenä iltana noin kello 20.00 Tiimarista 100 piirtoheitinkalvoa, jääväthän ylimääräiset vastaisen varalle... Sitten vaan kalvokynä käteen ja piirtämään.
Emäntä siihen että: “kai sulla powerpoint on tai joku piirto-ohjelma?” ja minä: “mikä ohjelma? En tee mitään piperryksiä. Pari selvää viivaa paperille että kaikki näkevät eikä tarvi tavata kärpäsen paskaa rivi riviltä.”
Ensin tietysti saunaan kun ei viikonloppuna ehditty. Pieni vilvoittelu, oikaisenpa tuohon sängylle. Ja pian nousen ylös: olen nukahtanut, kello on yli puolen yön. Se niistä kalvosulkeisista. Tällä erää. Aamulla on vielä mahdollisuus. Ylös ja kynä käteen. Äh. Missäs se viivotin taas olikaan?
Ei helkkari. Nyt pitää lähteä ettei vaan myöhästy viimeisestä koulupäivästään vuosiin. Tuskinpa näitä tulevaisuudessakaan enää tulee. Ainakaan lähiaikoina. Hurraa! Vapaa parkkipaikka! Auto siihen ja asiaan. Siis niitä kalvoja. Pöytä alle, kalvo päälle ja kynä käteen. No nyt. Ei näitä montaa tarvi. Kunhan on jotain räpellettävää että saa vähän ajatella mitä sanoo ettei vaan rupea sanomaan mitä ajattelee.
________
Vuoroni tuli. Eikun asiaan. Kalvo koneeseen ja läppää kehiin. Ai miten niin toisin päin? Katos pirua. Jaa paperi, mikä paperi? Tosiaan. Tuo mikä on kalvon alla. Okei. Nyt sen pitäisi näkyä. Joo. Väistyn nurkkaan että kaikki näkevät minkä taiteilijan maailma minussa menetti. Eivät kyllä taida sitä ehtiä suremaan.
Katson vielä ryhmää. Eikös tullut selväksi? Kertalaakista? Uskaltaako joku kysyä jotain? Tätä on sentään jo viisaammatkin pohtineet.
Ohi on. Vihiroonkin. Kyllä tästä jo tarpeeksensa sai. Ja sitten kotio. Läppäriesitteitä lukemaan.
Comments:
Käytin vuosikaudet ahkerasti kalvoja, joita tulostin muista ohjelmista kuin PowerPointista, ja sellaisia kalvoja kyllä näkee vieläkin. Viimeiset pari kolme vuotta PowerPoint jopa oli koneellani, mutta kun kaikki uudet ohjelmat aina ovat vaikeita, en tullut sitä avanneeksi. Kerran sitten piti pitää esitys, jossa sopi näyttää dioja. Diat olivatkin minulla, mutta leikkaamattomina ja kehystämättöminä, koska ne oli aikoinaan skannattu PhotoCD:lle (nykyään käytettäisiin jo digikameraa tai skannattaisiin originaaleilta). Mutta sitten ajattelin (kehykset jo ostettuani), että ei perkele, ei se voi olla tätä vaikeampaa ja avasin powerpointin. Ja toisin kuin kaikki muut ohjelmat, joita en yleensä ole osannut ilman koulutusta käyttää, tämä esitysgrafiikkaohjelma oli suoraan käytettävä ilman opettelua ja kuvien lisäksi sain vielä tekstitkin. Ainoastaan esityksen kooksi tuli n. 150 Mt kun en pienentänyt kuvia ensin, mutta silläkään ei ollut merkitystä kun esitys joka tapauksessa poltettiin cd:lle.
Täytyy tunnustaa ettei esitykseni ollut ihan noin sofistikoitunut vaikka tottahan kaikkea esitettävää voi parannella ja viimeistellä jottei yleisön tarvisi kärvistellä.
En ole vielä minkään opiskelutyöni esityksessä käyttänyt kopiota jostain omasta tekstistäni jota tapaa pidän hyvänä menetelmänä tylsistyttää yleisö joka usein on paikalla lähinnä pakosta.
OIkeastaan PowerPoint tai Keynote ovat ohjelmia joilla varmaan olisi helppo saada aikaan näyttävääkin jälkeä, mutta koska kalustoni on omaa olen toistaiseksi tyytynyt vähempään. Tässä tapauksessa käsityöhön.
Post a Comment
En ole vielä minkään opiskelutyöni esityksessä käyttänyt kopiota jostain omasta tekstistäni jota tapaa pidän hyvänä menetelmänä tylsistyttää yleisö joka usein on paikalla lähinnä pakosta.
OIkeastaan PowerPoint tai Keynote ovat ohjelmia joilla varmaan olisi helppo saada aikaan näyttävääkin jälkeä, mutta koska kalustoni on omaa olen toistaiseksi tyytynyt vähempään. Tässä tapauksessa käsityöhön.