vatsarintaliike

Yhdessä asumisen etuihin kuuluu mahdollisuus seurata kotimaisia ja ulkomaisia saippuasarjoja eturivin paikoilta. Toisinaan Mervi & Matti efekti tyyliin Brooke ja Ridge yllättää ikäänkuin maailmassa ei olisi kuin yksi tai kaksi exää joista pitää valita elämänkumppani vaikka edellinenkin yritys kyrvähti, anteeksi, meni metsään tai siis munilleen.

Sananlaskukin sanoo: "Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa." SNL 26:11. Sama meininki tuntuu joskus toimivan parisuhteissa. Miksi palata yhteen parin kanssa jos edellinen yritys jo epäonnistui? Eikö silloin ensimmäisellä kerralla yritettykään tosissaan? Eikö ensimmäinen rakkaus ollutkaan aitoa? Olivatko molemmat osapuolet kokemattomia untuvikkoja joilla oli täysin epärealistiset odotukset miehen ja naisen suhteesta?

Tottahan myös homo- ja lesbosuhteissa on samantapaisia riskejä kuin heterosuhteissa muttei niistä puhuta. Miksi puhuttaisiinkaan kun heterot ovat enemmistö ja saavat kiitettävästi möhläyksiä aikaan? Myönnän tyrineeni omissakin suhteissani eikä siinä ole mitään kehumisen aihetta, sen sijaan olen ylpeä siitä että "tein kaikkeni" jo ensi yrittämällä joten uusinnat eivät ole kiinnostaneet. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Hyvä suhde sensijaan on elämän voimavara ja halogeenivalo.

Yhteiset ateriat tunnelmavalossa hyvää viiniä siemaillen. Olo on kuin muslimilla paratiisissa jossa kaunis nainen tarjoilee herkkuja kylmän juoman kera. Ties vaikka saisi suudella ihan huulillekin;) Eihän sitä koskaan tiedä. Positiivinen epävarmuus on parisuhteen uusiutuva energiavara. Tuntuu hyvältä tehdä työtä yhteisen hyvän eteen ja nähdä kultansa suloinen hymy yhä uudelleen ja uudelleen.

Negatiivisen kierteen jälkeen positiivinen kierre tuntuu elämän kalleimmalta asialta tai kuten savolainen sen sanoisi: "kylläpäs neiti on haaskan näkönen".