vatsarintaliike

Missä ihmeen kertakäyttöyhteiskunnassa oikein elämme?

Television saippusarjoissa samat ihmiset eroavat ja naivat toisiaan yhä uudelleen kuin Matti ja Mervi ikään. Monesti ihmistä joka huoltaa ja korjaa autoaan pidetään huonona rahankäyttäjänä kun senkin rahan voisi käyttää "uuden ja paremman" hankintaan. Vanhan järjestelmäkameran korjauttamistakin hämmästellään; eihän enää käytetä filmiä ja mitäs sitä korjaamaan, saahan kaupasta uusia halvalla.

Ajatteleeko kukaan ihmissuhteissaan pysyvänsä tässä niin kauan kuin henki pihisee? Minä ainakin vaikka olenkin eronnut ja monenlaista kokenut. En luovuta pienten vastoinkäymisten tai pahankaan vastatuulen takia. Toisaalta päätään ei kannata hakata seinäänkään. Tilanteessa jossa molemmat osapuolet ymmärtävät yhteisen tien päättyneen tai toinen osapuoli lopettaa yrittämisen ja mieluiten vieläpä kertoo siitä kumppanilleen on syytä toimia eli molemmat jatkavat elämää tahoillaan.

Sellaista sattuu. Asia kerrallaan. Suhde ei parane naimisiin menolla eikä lapsen hankinnalla. Ongelmat eivät poistu yhteenmuuttamalla tai yhteisellä lomamatkalla. Villakoiran ydin on yhteinen päämäärä jota tavoitellaan yhdessä. Huonossa tapauksessa tuo päämäärä on yhteisen elämän lopettaminen, hyvässä tapauksessa yhä suuremmat ponnistelut yhteisen onnen hyväksi.

Mutta mikä piru on mennyt ihmisiin; yleensä miehiin jotka ahdistelevat hyvästit sanonutta ex-kumppaniaan? Ei tuo exä ole mikään maailman ainoa mahdollinen kumppani. Yhteiset onnenhetket alkoivat ja päättyivät. Se on elämää eikä mikään maailmanloppu. Suurempi ongelma olisi jos takertuisimme entisiin suhteisiimme ja teeskentelisimme olevamme ystäviä. Se on selkeä vaaratilanne jossa helposti toinen osapuoli kuvittelee liikoja tai toimii vanhasta muistista "entiseen hyvään malliin" kuten seurusteluaikoinakin.

Jokainen saa tietysti elää kuten haluaa mutta lähellä roikkuva eksä jonka läsnäolon ainoa peruste on "entiset kulta-ajat" voi vaarantaa tulevaisuuden varsinkin jos hän ei ole löytänyt uutta suhdetta. Uuden panon löytäminen vahvistaa kuvaa ihmisestä joka haluaa hyödyntää muita ihmisiä ja tuntuu lähinnä menetyksen kompensaatiolta. Tästä suhteesta haluan saada enemmän kuin annan asenne johtaa huonoihin tuloksiin.

Ainoa tapa rakastaa on huolehtia rakkaastaan ja pyrkiä aktiivisesti vaihdantatalouteen jossa antaa enemmän kuin saa. Antamalla itsestään ja rakastamalla sekä kertomalla toiselle: "rakastan sinua" saa rakkautta enemmän kuin on koskaan osannut toivoakaan.

Ja miksi sitten rassata autonromuaan ja korjata kameranraatojaan? Juuri siksi. Jottei tarvisi koko ajan hankkia uusia leluja joihin kaikki rahat hukkuvat kuin kankkulan kaivoon. Korjaamalla vanhaa autoa säästää vuosien mittaan suuria summia pääomakuluja koska jatkossa voi ajaa samalla romulla ilman pelkoa vaihtokierteestä tai katsastuspäivästä. Samoin pitämällä yllä kuvausjärjestelmää ei tarvi tämän tästä uusia objetiivejaan tms. tarvikkeitaan vain koska ne eivät sovikaan uuteen runkoon. Uusimpien ominaisuuksien menetys on pieni hinta jos saa luoda kuvia tutulla kalustolla jota on vuosien mittaan oppinut käyttämään.

Kyllä seksissäkin jokin arvo on luottamuksella ja tiedolla kuinka voi tehdä toiselle hyvää. Ei ole helppoa tutustua toisen ihmisen toiveisiin varsinkaan jos tuo toinen ei ole varma siitä mitä haluaa tai ei uskalla kertoa koska ei luota. Ajatus jonkun oman tulemisesta noin kahdenkymmenen parhaan kaverin tietoon ei välttämättä tee ihmisestä avoimempaa; ennemminkin päinvastoin.

Ihmissuhteiden hoito kannattaa aina. Erityisesti sen kaikkein läheisimmän ihmissuhteen hoito. Rakastaan kannattaa hemmotella jos vaan osaa ja tietää kuinka sen tekee. Mitä paremmin tuntee kultansa ja voi luottaa kumppaniinsa sitä rikkaampaa elämää voi elää ja sitä enemmän voi nauttia yhteisistä hetkistä kun tietää jo jotain toisen toiveista ja tavoitteista.

Määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ palkitaan. Ei saa luovuttaa eikä antaa periksi. Pitää olla uskollinen itselleen ja rakkaalleen. On mukavampi jatkaa elämäänsä kun voi katsoa itseään peiliin ja tuntea vähän ylpeyttäkin:"olen rehellinen ja avoin". Joskus tietysti voi tulla mieleen kannattiko mokoma kun entinen suhde oli jo lähes ohi enkä tarttunut uuteen mahdollisuuteen joka ei koskaan palannut vaikka vieläkin muistan minimekkonsa avanneen nuoren kauniin naisen joka kysyi "etsitkö kumppania?". Tapahtumia joita ei koskaan voi kokonaan unohtaa.