Tuesday, October 19, 2004
Väitän vahvasti, että
Voin rakastaa toisia ihmisiä vain rakastamalla ensin itseäni.
Voin hyväksyä kanssaihmiseni vain hyväksymällä itseni ensin.
Jostain ilmeisen syvään juurtunut (onko se luterilainen?) käsitys että suurinta rakkautta olisi itsensä uhraaminen ja aliarvostaminen on harhaa. Ihminen jolla ei ole itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa hakee niitä usein toisia ihmisiä halventamalla josta seuraa negatiivinen kierre kun tuo toinen ihminen iskee takaisin ja mollaustaistelu jatkuu yhä kovemmin asein.
Viimeaikainen ylikierroksille vinkaissut seksikeskustelukin on hyvä esimerkki. Vaikka bloginpitäjä olisi kädestäpitäen tarkentanut, selvittänyt ja valaissut ajatuksiaan niitä ei haluttu lainkaan ymmärtää. Joissakin keskusteluissa häviölle jäänyt osapuoli toivotti voittajalle armollista kuolemaa jota voi jo virtuaalisenakin argumenttina pitää karkeana liioitteluna vaikka kuinka harmittaisi. Raja se on kerjätessäkin, ainakin pitäisi olla.
Elämän kylmässä kirjanpidossa menneisyydestään voi vapautua vain antamalla anteeksi omille demoneilleen. Homma voi osoittautua vaikeaksi mutta toisaalta saavutettu hyvä fiilis kyllä korvaa urakan moninkertaisesti. Muinoin tapahtuneita vääryyksiä pystyy tuskin koskaan unohtamaan mutta niiden taakasta vapautuminen antaa mukavasti elämäniloa ja energiaa joilla selättää uudet haasteet (eihän vaan jollekin tullut taas seksi mieleen?).
Voin hyväksyä kanssaihmiseni vain hyväksymällä itseni ensin.
Jostain ilmeisen syvään juurtunut (onko se luterilainen?) käsitys että suurinta rakkautta olisi itsensä uhraaminen ja aliarvostaminen on harhaa. Ihminen jolla ei ole itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa hakee niitä usein toisia ihmisiä halventamalla josta seuraa negatiivinen kierre kun tuo toinen ihminen iskee takaisin ja mollaustaistelu jatkuu yhä kovemmin asein.
Viimeaikainen ylikierroksille vinkaissut seksikeskustelukin on hyvä esimerkki. Vaikka bloginpitäjä olisi kädestäpitäen tarkentanut, selvittänyt ja valaissut ajatuksiaan niitä ei haluttu lainkaan ymmärtää. Joissakin keskusteluissa häviölle jäänyt osapuoli toivotti voittajalle armollista kuolemaa jota voi jo virtuaalisenakin argumenttina pitää karkeana liioitteluna vaikka kuinka harmittaisi. Raja se on kerjätessäkin, ainakin pitäisi olla.
Elämän kylmässä kirjanpidossa menneisyydestään voi vapautua vain antamalla anteeksi omille demoneilleen. Homma voi osoittautua vaikeaksi mutta toisaalta saavutettu hyvä fiilis kyllä korvaa urakan moninkertaisesti. Muinoin tapahtuneita vääryyksiä pystyy tuskin koskaan unohtamaan mutta niiden taakasta vapautuminen antaa mukavasti elämäniloa ja energiaa joilla selättää uudet haasteet (eihän vaan jollekin tullut taas seksi mieleen?).
Comments:
Post a Comment
