vatsarintaliike

Vihdoinkin elämän tarkoitus on löytynyt: automaattivaihteisto. Ei enää myöhästymisiä liikennevaloissa, ei enää päälle unohtuneita vaihteita, ei enää liikkeellelähtöjä väärällä vaihteella. Ei enää maantieajoa vahingossa nelosella vaikka viitonenkin on olemassa. Ei enää ohituksia viitosella vaikka kolmosella ehtisi paremmin. Ei enää ajelua alle 2000 kierroksella moottorin juristessa kuin tulivuori hetkeä ennen purkautumistaan. Ei enää vaihdekepin sompailua Mannerheimintien liikennevaloissa. Ei enää hermoja raastavaa ykkönen, kakkonen, seis, ykkönen, kakkonen, seis ruuhka-ajoa. Ei huolta käsijarrun päällejäätymisestä kun P-asento hoitaa homman. Ei raakoja hinaamalla tai työntämällä käynnistämisiä jotka pahimmillaan vaurioittavat moottoria vaan mukavia virta-avaimen kääntöjä tai ajoissa tehtyjä pikkukorjauksia jotka ovat usein isoja edullisempia.

Miksei elämä voisi olla näin mukavaa ja yksinkertaista?