vatsarintaliike

Pidän talvesta. Lumi valaisee pimeän vuodenajan ja maalaa maiseman puhtaaksi. Tunnelma paranee ympärilleen katsomalla. Lumi voi sulaa hetkessä ja kauneus kadota nopeasti, silti voin nauttia talvimaisemasta täysin rinnoin. Hiihtäminen on jäänyt, sauvakävelyäkin on harrastettu vain hiukkasen. Luonto rauhoittaa kaupungissakin jos vain astuu ovesta ulos. Liikenteen melu jää taustahälyksi ja ihmisvirta muuttuu ulkoilualueella käveleviksi pariskunniksi. Suomalainen luonto kukkeimmillaan. Talven kauneus on karua mutta ainutlaatuista. Vesisadetalvien myötä vasta todella oppii arvostamaan oikeita pakkastalvia jolloin lumivaippa peittää kuukausia routaisen maan.

Oikean talven aikana on mukava odotella lumen sulamista, keväthankia, kevätaurinkoa ja talitiaisten laulua. Hiirenkorvia ja leskenlehtiä. Lämmintä keväistä tuulenhenkäystä jonka mukana muuttolinnut tulevat seuraksemme pesimään ja asumaan tänne pohjolaan. Haluan neljä (4) vuodenaikaa. Haluan oikean talven ja oikean kesän. Juhannusviikon sateet voisi tänä vuonna perua ja laittaa tilalle vaikka pilvipoutaisia kesäpäiviä jolloin on mukava illalla töiden jälkeen käydä lenkillä kuuntelemassa lintujen laulua ja katsomassa viljan nousua oraalle. Luonto herää ja rehevöityy täyteen loistoonsa muuttuakseen loppukesästä taas tummemmaksi. Värit syvenevät ja ruska ilahduttaa mieltä. Lapin ruska on parhaimmillaan karunkaunis kuin talvi. Vielä on lämmintä, lunta ei sada, luonto on laskeutunut pitkäkseen odottamaan peitettä. Valkeaa suojaavaa vaippaa jonka syystuulet puhaltelevat tunturien rinteille ja erämaan lakeuksille.

Syksyn värit lentävät tuulen mukana peittyäkseen talven tuiskujen alle. Jänikset ja riekot pukeutuvat lumipukuun etteivät joutuisi paisteiksi petojen ja ihmisten (eikös se olekaan sama asia?) pöytään. Pakkanen ja tuuli jäähdyttävät metsän. Tunturin laelta näkyy toisia tuntureita joiden huipulle on matkaa kymmeniä kilometrejä. Viereinenkin vaara saattaa olla viidentoista kilometrin kävelytien takana. Tunturikoivut ovat tummia rankoja joista lehdet ovat jo aikaa sitten karisseet. Maan monet värit ovat lumipeitteen alla. Kaamoksessa lumi on arvokas luonnonvara. Kuukausien myötä kevätaurinko saa hanget kantamaan ja kierto jatkuu. Luonnon ikuinen kiertokulku.

Huh. Jopas otti koville. Tietokoneen vaihto nääs. Entinen työkalu saa väistyä uuden tieltä vaikka olen sen kanssa aikaani kauan tuhlannut ja hyvin seurassaan viihtynyt. Muistia lisännyt, prosessorin vaihtanut, syöttänyt sille jos jonkinlaisia kortteja ja ohjelmia. Ei palaa aika mennyt, entinen. Se oli ihan kivaa mutta nyt on kivampaa.

Nubus väylästä PCI-väylään ja eteenpäin. Muistan system 7.5.1:n, ensimmäisen mac-käyttiksen jonka olen tavannut. Ihan opettavaista. Printterin ajureita, modeemin ja ISDN:n liittämistä, kaikenlaista softan kanssa taistelua. Ensimmäinen kunnon crashi kun ensimmäistä kertaa asensin koneelleni Internet Explorerin. Oikeastaan ko. selainta kuvaa paremmin nimi Internet Exploder. Tuon kovalevyn formtointiepisodin jälkeen meni kolme vuotta ennenkuin uskaltauduin uudelleen Microsoftin tavaran äärelle. Uudestakin suhteesta seurasi yli 95 prosenttia tuoreemman koneen kaatumisista. Loput 5% jakautuivat tasaisesti Wordin ja Outlookin kesken. Taisi Nisuskin pari kertaa pyllistää tai sitten ei.

Mukavaa palata taas rauhalliseen elämään ilman Microsoftin tuotteita. Hiiressäkin lukee Logitech. Näppäimistö on aito Apple. Mahtava fiilis vuosien ADB-aikojen jälkeen. Ikinä en ois uskonut G3- ja G4-prosessoreilla voivan olla näin tolkutonta eroa. Tottahan OS-X käyttiskin on ihan eri maailmasta kuin nuo vanhat uskolliset. Pisimpään seikkailin 7.6.1:n ja 8.6:n kanssa, OS 9 on ainakin toistaiseksi jäänyt väliin ja saattaa jäädäkin.

Applen mainoslause "rock solid" on ainakin tähän asti pitänyt täysin paikkansa. Työpaikkani ATK-ammattilaiselta kesti kaksi päivää saada tuoreen työkoneeni uusi XP toimimaan joten on helppo arvata etten välttämättä kaipaa nörtin elämää kotona. Komentoriviä käpälöin joskus myöhemmin kun saan perusasiat kuntoon.

Vanhan koneen tyhjentäminen kaikesta on uskomattoman iso työ. Pois heitto on helppoa, mutta omien aarteiden pelastaminen käyttöjärjestelmästä täysin toisenlaiseen systeemiin on hiukan haasteellista. Siinä TOAST sai kyytiä. Tallensin tietoni CD-levyille joista kaikkien meidän rakas ystävämme ja hyväntekijämme Teosto saa rahaa koska heillä on tekijänoikeudet kuviini sekä kirjoituksiini. Onhan jokaisen meistä maksettava luovasta työstä korvausta luovan työn tekijöiden edunvalvojalle. Lainsäätäjän lempilapselle: Teostolle. Koko homma on ihan Gramexista. Mistä tulikin mieleeni Elvis RY:n konsertti jossa esiintyivät sekä Maarit että Lasse Mårtensson. Tapahtuman pääsyliput oli ilo maksaa. Kyllähän taiteilijat ovat palkkansa ansainneet. Välillä vaan jurppii kun rakkaat ääniteteollisuuden edunvalvojat kärräävät euroja läjäpäin siitä hyvästä että me tietokoneen käyttäjät tallennamme dataa omaan käyttöömme.

- ostaa uusi hiiri entisen epätoivoisesti hinkattavan tilalle. Optinen malli sietänee kissankarvojakin paremmin. Onhan siitä oikeastaan kissallekin iloa. Uutta haisteltavaa ennenkuin loikkaa näytön päälle loikomaan.

-ostaa uusi SCSI-kortti huomatakseen että ois syytä ostaa siihen sopivia piuhojakin. Jännitys jatkuu ja siirtyy uuteen kohtaan. Maksavatkohan piuhat enemmän kuin tuo kortti?

- hankkia uusi powermacin raato entisen kaksin käsin päivitetyn tilalle huomatakseen että tuli ostaneeksi taas pöytäkoneen eikä sitä märkien unien upeaa kannettavaa.

- hankkia jumalaton kovalevy tajutakseen ettei ole tullut ostaneeksi sitä videokameraa jonka kuvatiedostoihin tuo ihme olisi mainio tallennusväline

- lähteä töistä huomatakseen auton luona unohtaneensa kalenterinsa kolmatta päivää peräkkäin työpöydälle

- muistaa juuri kotiinlähtöä suunnitellessaan unohtaneensa "aamun ensimmäisen" työn

- kotiin tullesssaan huomata puoliskonsa kärsivän päänsärystä, väsymyksestä ja muista työviikkoon kuuluvista luontaiseduista jotka tuntuvat nykyään sisältyvän yhä useamman työsopimukseen

- huomata ettei kissalle kelpaa "väärä" muona vaan se on valmis taisteluun mieleisestään menuusta

- tajuta että vanha tietokoneesi riittää tarpeisiisi vielä ensi vuonnakin koska jos päivität työasemaasi voit heittää hyvästit niille vehkeille joiden käytössä uusi työasema kepittäisi vanhan 6-0. Esimerkiksi digikameraran ja iPodin kanssa tai digivideon käsittelyssä

- epäillä edellistä dilemmaa jonkun pirun tai hänen sukulaisensa keksinnöksi

- unohtaa kolmenkympin rajoitus juuri sinä päivänä kun virkavalta on päättänyt kiinnostua ajotavoistasi

Oikeastaan halusin vain kirjoittaa pitäväni haasteista. Hajuton ja mauton elämä ei ole juttuni. Olkoon tuuli vastainen tai myötäinen en aio väistellä vaan painua eteenpäin, tiukan paikan tullen voi käyttää armeijan strategiaa kääntyä ympäri ja jatkaa etenemistä tulosuuntaansa.

Harri Holkeri maalaa turhaan piruja seinille. Ettei muka Tarja Haloselle olisi vaihtoehtoja. Kokoomuksen oma poika Ville Itälä on aloittanut jo oman kampanjansa.

Mielenkiintoista nähdä SDP:n ja Kokoomuksen erilainen näkemys Brysseliin siirrettyjen epäonnistuneiden poliitikkojen tarpeellisesta ulkomaillaoloajasta. SDP:n Erkki Liikanen joka lama-aikana tyri kunnolla piti vähin äänin heittää EU-tehtäviin turvallisen kauas kotimaasta ja palasi vasta noin 10 vuoden maanpaon jälkeen. Sen sijaan Kokoomuksen ja Turun oma poika Ville Itälä palaa kotimaisen julkisuuden paisteeseen jo alle vuoden kuluttua.

Tietysti Suomen kolmanneksi suurimman puolueen entisenä puheenjohtajana hänellä on runsaasti poliittista painoarvoa ja Tarja joutuu kaivelemaan verkkosukkahousunsa esiin ollakseen samalla viivalla Turun paljasrintaisen karjun kanssa. Tässä pelissä Matti Vanhanen on vielä turhan väritön ehdokas jollei Holkerin mainospuheita huomioida niiden vaatimalla vakavuudella.

Valtioneuvoksen asemassa olevaa miestä pitäisi kyllä kuunnella. Valtioneuvoksen arvonimen hankkiminen lienee maksanut veronmaksajillekin sievoisen summan eikä olisi kiva ajatella että rahat on sijoitettu väärään hevoseen. Kyseessä on todellinen valtiomies joka ymmärsi antaa piupaut talousihmisille jotka suosittelivat valtionvelan lyhentämistä nousukaudella. Herra Holkeri lisäsi valtionvelkaa ja lähetti "edullisesti" joka kotiin kirjeen jossa kerrottiin valtion veroasteen pienenevän.

Laman takia verojen lasku muuttui nousuksi varsinkin kun valtio oli nousukauden holtittoman velanoton takia velkaantunut raskaasti. Niin ne talousmiehet Koiviston Manu ja Holkerin Hartsa hommia hoitelivat. Onneksi he itse säästyivät tarkemmilta tutkimuksilta ja saivat pitää rahansa toisin kuin pankinjohtaja Ulf Sundqvist joka vapautui veloistaan vasta kun Paavo Lipponen ja Arja Alho hänet armahtivat. Eihän köyhää miesparkaa sovi rikoksistaan loputtomiin kiusata, eihän hän ollut kuin viaton pankinjohtaja.

Suomea on voitava kutsua oikeusvaltioksi eikä täällä ihan kaikkia pankinjohtajaparkoja saa loputtomiin kiusata. Wegeliuskin ansaitsisi oman ratsastajapatsaan Ämmässuolle, siihen ihan portin viereen.

Jopas sattui. Tietokoneenikin voisi olla jatkossa mini tämän nykyisen maxi-mammutin sijaan.

Onnettomuudeksi Applella on sekoiltu näiden eurooppalaisten sivujen kanssa joten saattaa kestää ennenkuin oikeankielinen tietopaketti aukeaa. Juuri äsken suomalaisten sivujen mac-mini esittely oli englanninkielisellä otsikolla ja ranskankielisellä sisällöllä. Joka tapauksessa veikkaan tietokoneen vievän tulevaisuudessa vähemmän tilaa huushollistamme.

Kuulin taas elämän syviä totuuksia. "En kyllä haluaisi minnekään Malmlle tai muuallekaan sairaalapäivystykseen". Mikähän siinä on ettei kukaan terve tai kohtuukuntoinen vapaaehtoisesti halua nauttia julkisen terveydenhuollon päivystyspalveluista?

Itse asiassa taitaa olla suorastaan nerokas keksintö vetää hoitohenkilökunta piippuun, vähentää resursseja sieltä ja voimia täältä budjettia hiljalleen pienemmäksi höyläten. Näin ainoastaan ne joilla ei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa tulevat hoidettaviksi. Tapa se on sekin säästää rahaa. Valtion ja yhteiskunnan rahaa. Tietysti kännissä toikkaroineet ja huumeissa horjuneet pitää korjata etteivät vaan hajottaisi seurueineen koko kioskia mutta muut joutuvat odottamaan jollei välitöntä hengenvaaraa todeta.

Kävisivätkö Paavo Lipponen tai Matti Vanhanen terveyskeskuksessa? Kuukausitulot lienevät komeasti yli 10 000 euroa joten tuskin heidän tarvii tuhlata aikaansa (kallista aikaansa) arvauskeskuksissa.

Tästä pääsemmekin mukavasti seuraavaan aiheeseen. Kannattaako työpaikkaterveydenhuollossa panostaa ihmisten nopeaan työhön palauttamiseen vai olisiko hyvä joskus tehdä kalliitakin tutkimuksia jotta vaivojen todellinen aiheuttaja löytyisi. Olisiko pitkän päälle edullisempaa hoitaa muutakin kuin oireita?

Kipulääkitys estää tuntemasta kipua ja mahdollistaa työn teon mutta korjaa harvoin ongelman aiheuttajaa. Pahimmassa tapauksessa särkylääkkeillä parannettu vaiva vaan pahenee.

Onko suomalaisen yhteiskunnan uusi epäjumala tehokkuus saanut uudet kasvot? Särkylääke auttaa ihmiset ennätysajassa sorvin ääreen ja masennuslääkkeet auttavat sortuviin ihmissuhteisiin kireästä työilmapiiristä puhumattakaan. Hiukan troppia teräväkulmaista työnkuvaa pehmentämään ja taas mennään. Vähän lisää rahaa, hiukan enemmän sitä sun tätä. Mitäs hyvinvoinnista ja elämänlaadusta kunhan pankkitili pullistuu tai visalaskun saa maksettua.

Elämme vain kerran ja merkintä luottotiedoissa katkaisee kierteen liian tehokkaasti.

Mitä on rakkaus? Onko se kiihkeitä suudelmia, pitkiä katseita ja helliä halauksia? Onko se yhteisiä öitä, lemmenlomia ja romanttisia illallisia. Kiihkeää seksiä ja erotiikkaa, lempeää läheisyyttä tunnelmavalaistuksessa miellyttävää musiikkia kuunnellen. Tottahan rakkaus on näitä kaikkia. En vaan ole vielä puolessavälissäkään.

Rakkaus on myös siivousta, lääkkeiden hakua, puhelimeen vastausta, roskien vientiä, kissan hoitoa ja lasin täyttämistä. Kultaansa ei saa unohtaa. Itsestäänselvä ihminen haihtuu haaveena ilmaan ja harvoin palaa. Rakkaus on kompromissi. Minä haluan sitä, sinä haluat tuota, mutta me haluammekin tätä. Ja muista vessan kannen oikea asento jos haluat olla keisarin ystävä.

Vaara on ilmeinen jos toisen osapuolen uhraus koetaan itsestäänselväksi. Kumppaniaan pitää kunnioittaa vaikka hän onkin eri mieltä kuin minä. Ei meidän tarvitse äänestää samaa puoluetta tai ihmistä, mutta meidän täytyy elää yhdessä täyttä elämää. Jos sinä haluat brändiä ja minä suomuurainlikööriä vai lakaksiko ne sitä sanovat; asiaa ei voi muuttaa. Sitäpaitsi kyllä munalikööri vetää usein pisteet kotiin. Se vasta on mukavan tukevaa tavaraa. Ties vaikka potenssikin paranisi jos munia on todella käytetty riittävässä määrin. Ei sen ainakaan pitäisi pahentaa suhdetta. Vai oisko pieni loma kaiken kruunaavasta lippusalosta sittenkin parempi. Eiväthän mammat tiettävästi olleet läheskään yhtä innoissaan Viagrasta kuin papat...

Tätä on opiskeltu. Pitkän kaavan mukaan ja kantapään kautta. Tätä opiskellaan edelleen. Yritä ja erehdy on tuttu tapa oppia. Aika varmakin.

Eikä rakkaus kaadu muutamaan liikakiloon tai nimipäivän unohtamiseen. Kunhan se ei tule tavaksi. Tai kunhan niitä kiloja ei ole kymmeniä. Tai kunhan saan uudet silmälasit että näen mistä puhun. Tai kunhan ymmärrän itsekin mistä on kyse.

Elävässä elämässä tulee ongelmia viimeistään silloin kun liikkuvia osia on enemmän kuin rautakangessa.

Uudessa Pikseli-lehdessä 11-12/2004 testattiin digipokkareita. Tekisi mieli kysyä pitääkö pieniä digikameroita arvostella samalla asteikolla kuin painavia (raahattavia malleja) joita ihmiset ostavat lähinnä saadakseen perusotoksia parempia kuvia. Jos pikkudigikamera hoitaa hommansa eli on pieni, toimiva, käyttökelpoinen ja kestävä sen kuvanlaaduksi riittää kyllä kotiprintterin A4-tulosteisiin käypä laatu. Moni kuva jäisi tyystin nappaamatta jos ainoat kamerat olisivat suuria laitteita joilla saa laadukkaita otoksia.

Eläköön pienet kamerat joita pystyy pitämään mukana ja joilla saa kuvia joista ei voisi edes unelmoida järjestelmäkameralla. Olen kuullut sanottavan, että järjestelmäkameralla lähdet kuvaamaan ja pikkupokkarin otat mukaan siltä varalta että haluat ottaa pari kuvaa. Arvostan kuvissa paitsi laatua myös joidenkin tilanteiden dokumentoitia. On kiva saada talteen muutama muisto jostakin ohi kiitävästä hetkestä sen enempiä asiaan panostamatta.

Pikkuauto on ekologinen?

Jaksan aina vaan hämmästellä mitä ekologista on pienissä autoissa? Pikkuautojen ominaisuuksia ovat: vaarallisuus onnettomuustilanteissa, isoja autoja lyhyempi käyttöikä, isoja autoja pienempi kuljetuskyky, usein pieni ja tehoton moottori jolloin polttoaineenkulutus nousee odottamattomiin lukemiin. Ai että nykyiset pikkuautot ovat parempia kuin listani antaa ymmärtää? Eivätkö nykyiset isot tai keskikokoiset autotkin ole kehittyneet aiemmasta? Niidenkin kulutus pienenee, turvallisuus paranee ja jotkut valmistajat ovat panostaneet korroosionestoon.


Isoko ekologinen?

Ehdotan ekologisuuden kriteeriksi auton kuljettamaa tavara- ja ihmismäärää sen käyttöaikana jaettuna polttoaineen määrällä. Samalla voisi tutkia auton osien helppoa ja edullista uusimismahdollisuutta jolloin korjauskulut jäävät pieniksi ja omistajan on helppo pitää autonsa kunnossa jotta se täyttää vanhanakin uutena saavuttamansa saastemittausten tulokset. Mitä iloa kellekään on autosta joka ei saastuta paljoakaan muttei pysty kuljettamaan ihmisiä tavaroineen tai jonka määräaikaishuollot maksavat suhteettoman paljon. Uudenkin tekniikan pitää kestää Suomen talviolot ja normaali käyttö. Ketä ilahduttaa vuoden ikäisen auton loistavat arvot jos se 10-vuoden ikäisenä on ikätovereitaan saastuttavampi ja kalliimpi ylläpitää?


SUV illa eko-metsään?

Tottakai autoillakin on oma ääripäänsä. Nuo SUV-autot joiden pääasiallinen tarkoitus on lisätä polttoaineen myyntiä ja pönkittää omistajansa egoa. Oli SUV-auton ratissa nainen tai mies en näe koko vehkeelle muuta perustetta kuin USA:ssa käytetyn "jos ajan kolarin isolla ja painavalla autolla voitan kaikki kanssakulkijat joilla on pienempi ja kevyempi auto riippumatta törmäystestien tuloksista". SUV-autot ovat siis eräänlaisia "jos sinulla on rahaa saat tästä panssariautosta lisää turvaa" vakuutuksia. Kuka todella ajaa kalliilla silmäterällään metsäteillä tai vaikeassa maastossa niin usein että lisähinta kannattaisi maksaa?

Tämän päivän HS kirjoittaa Kontulan maanalaisen väestösuojan skeittihallista otsikolla: "Konalan maanalainen väestösuoja on tehokäytössä". Vieressä on tietokulma jossa kerrotaan kuinka Konalaan ei saatu skeittihallia erimielisyyksien takia. Kaupunginosilla on välimatkaa parikymmentä kilometriä joten maantiede ei taida olla "valtakunnan ykköslehden" vahvinta osaamista.

Joka haluaa syventyä HS:n sekoiluun löytää jutun HS 9.1.2005 C5 alareunasta.

Täpäriä pelastumisia hyökyaallon alta. Arvojen uudelleen arvioimista. Asioiden uudelleenjärjestelyä. Koko elämän uudelleen arviointia. Pysäkki. Tällä kertaa monelle päätepysäkki. Varmaan voi kuvitella monen kuolleenkin täpärästi. Kiivenneen sortuvaan rakennukseen turvaan. Tavoitettu puu saattoi kaatua aallon mentyä ohi. Ehkä joku onnellinen putosi alas voimien loputtua.

Emme saa koskaan tietää. Vain elävät kertovat tarinansa jos pystyvät. Muita kaivataan ja surraan kunnes elämä vie eteenpäin. Uusi päivä nousee. Joku kirjoittaa historiaa. Toiset hukkuivat mutaan. Me emme tiedä. Tuskin saammekaan tietää.

Yleensä voittajat kirjoittavat historian. Venäläiset ampuivat Katynin metsässä vuonna 1939 Puolassa 4000 puolalaista upseeria ja sotilasta. Vuoteen 1989 asti tapahtuma oli saksalaisten syytä koska venäläiset eivät vaivautuneet tunnustamaan asiaa. Samalla tuli ilmi venäläisten järjestäneen sodan aikana kaksi muutakin vastaavaa teloitusta itsepäisille puolalaisille.

Odottelen kiinnostuneena millainen historia Intian Valtameren katastrofista muutaman vuoden kuluttua kirjoitetaan. Pesevätkö Pilatukset kätensä jotteivät joutuisi kohtaamaan kanssaihmisiään. Totta lienee että kaikki on käynyt muutamassa tunnissa jonka jälkeen pääasiallinen työ on ollut ensin eloonjääneiden uhrien auttaminen ja seuraavaksi kuolleiden uhrien etsiminen. Vaikka Suomesta olisi lähetetty suoralento tapaninpäivänä kello 8.20 matkaan se olisi ollut perillä Bangkokissa vasta kello 18.00 jälkeen illalla ja Bangkokista on Phuketiin matkaa noin 1000 km. Hätäiselläkin aikataululla suomalainen apu olisi ehtinyt Phuketiin vasta noin 20.00 jälkeen ja Phuketin lentokentältä on vielä matkaa Khao Lakiin.

Jos ja jos. Turhaa. Jossittelu on täysin turhaa. Ajattelin vaan asiaa käytännössä. Ainoat ajoissa ehtineet auttajat ovat paikallisia ihmisiä ja toisia turisteja. Suomesta tullut apu olisi vähintään 12 tuntia myöhässä. Vaikka asiasta olisi pystytty tekemään radikaaleja päätöksiä alta aikayksikön suomalainen apu olisi parhaimmillaan voinut ehtiä maanantaiaamuksi.

Tästä voi jo arvata että lääkintätarvikkeiden ja hoitohenkilökunnan lähettäminen on ollut suomalaisille paras ratkaisu.

Pitäisiköhän tässä tosiaan uskoa että uudenvuoden vatsavaivat, "odottamattomat" lisäkilot ja työkiireet ovat "pikkujuttuja"? Ei helkkarissa. Kyllä printterin musteen edullisesti ostaminen on tärkeää. Ja jos kahvi on tarjouksessa sitä pitää ostaa. Tottakai. Näistä pirun tärkeistä asioista pitää pitää kiinni ettei tuisi hulluksi näiden megalomaanisten suru-uutisten piirittäessä joka puolelta...

Eihän se onnettomuus niin paha ollutkaan. Onhan Kaj Erik Relanderkin syytön. Hän oli vain pieni hyväuskoinen hölmö toimitusjohtaja joka osti Saksan ilmatilaa isolla rahalla. Niin tyhmä mies on ilman muuta syyntakeeton. Sitäpaitsi hän sai miljoonien kultaisen kädenpuristuksen lähtiessään Sonerasta ettei joutuisi ihan mierolaiseksi. Ei miljoonikkoja saa rahvaan vankiloihin laittaa. Johan sen kieltää korppien lakikin: "ei korppi korpin silmää noki".

-
Mahan näkemys

Maha sekaisin. Mikä ruoka nyt ei muka sovi. Joulukin meni syödessä, mikä uudessa vuodessa on ettei suju. Liekö turnauskestävyys heikentynyt entisestä. Ruuan laadusta ei ainakaan voi valittaa. Pippuripihvi pippurikastikkeella joka oli viedä kielen mennessään. Jokin muu meni pieleen, vaan en ole varma mikä tällä kertaa.

Täytyy vähän seurata syömisiään. Toisaalta parasta joulun päälle voisi olla pieni dieetti. Vichyä ja jotain terveellistä. Varmaan jotain panon, siis painonvartijoiden suosittelemaa...Kilo tai pari näyttää ilmaantuneen jostain ja siitä ois mukava päästä eroon. Pituuskasvu loppui jo vuosia sitten mutta leveyskasvulle ei taida olla takarajaa.

Joku voi puhua jotain painoindekseistä mutta kyllä omin silmin näkee mikä on OK ja mikä ei. Jos "six-pack" katoaa ja profiili peilissä näyttää liian päärynäiseltä ei ole kuin yksi vaihtoehto. Lisää liikuntaa ja vähemmän namia. Nythän voisi kieltäytyä namista ja laittaa säästyneet rahat tsunamin uhreille.


Yhteinen suru


Koko Suomi näyttää itseasiassa piehtaroivan hyökyaallon uhrina. Rauhanajan katastrofeista tuo taitaakin olla pahimpia, ilmeisesti pahin. Muistuu vaan lama-aika mieleen. Päivästä ja viikosta toiseen TV:ssä paasattiin kuinka kukaan ei osta mitään eikä raha tule kiertoon kun ihmiset ovat laman uhreja. Syntyi itseään vahvistava kehitys jonka tuloksena nekin joita lama ei koskettanut lopettivat kuluttamasta rahojaan jolloin tilanne paheni kuin taikaiskusta. Tiedotusvälineiden taikaiskusta. Eihän eläkeläinen voi saada potkuja eläkkeeltä tai valtion virkamiehen työnantaja tuskin menee konkurssiin.

Nyt tuntuu vähän samalta. Monesta tuutista työnnetään tilaisuuden tullen tietoa kuinka kauheaa meillä suomalaisilla nyt on kun noin 200 ihmistä on kuollut tapaturmaisesti. Onhan se surullista ja vakavaa, mutta miksi tuota pahaa oloa suorastaan manataan esiin. Nekin suomalaiset jotka eivät edes tiedä missä päin maailmaa on Phuket tai Khao Lak ovat saaneet tehtävän surra ventovieraita ihmisiä.

Evakotkin sanoivat aikanaan: "ilo pintaa vaik syvän märkänis". Miksei nytkin tilannetta voisi keventää. Ihmiset saavat katsoa viihdeohjelmia, lukea kevyttä viihdekirjallisuutta tai tehdä mitä vaan joka pitää ajatukset poissa onnettomuudesta. Välttämättä surun murtamat ihmiset eivät kaipaa keskustelua ja asian pöllyttämistä vaan haluavat surra vähän aikaa rauhassa. Mennä luonnon keskelle, huutaa perkeleitä ilmaan ja olla kahden luojansa kanssa.

Luonto on suomalaisen pyhättö, metsä on kirkko ja puut ystäviä jotka kätkevät surevan ihmisen toisten katseilta. Kaikki eivät välttämättä halua surra TV-kameroiden edessä vaikka haastattelija kysyisi mitä. Pian voisi olla aika hakea Jasmin, Tahiti ja Nykäsen Matti kameroiden eteen. Muitakin auliita julkkiksia saattaa ilmaantua mutta jostainhan on alettava.

Näyttää pahasti siltä, että Sirkesalo esiintyy jatkossa Tuonelassa tai missä nyt kuolleet ovatkaan. Mielestäni kunnon muistokonsertti olisi paikallaan jotta miehen ihailijat saisivat tilaisuuden lausua jäähyväisensä kertosäkeillään tai läsnäolollaan. Jäähyväiset jotka tulivat yllättäen. Jäähyväiset joita kukaan ei halunnut vaikka kaikki oli ohi puolessa tunnissa jo päiviä sitten. Viime vuonna.

Tänä vuonna

Eteenpäin elävät. Meidän vuoromme tulee vaikkemme tiedä milloin. Meillä on aikaa odottaa vaikkei kenties halua. Meillä on vielä aikaa, eletään se.