Tuesday, January 04, 2005
Kuka saa kirjoittaa historian?
Täpäriä pelastumisia hyökyaallon alta. Arvojen uudelleen arvioimista. Asioiden uudelleenjärjestelyä. Koko elämän uudelleen arviointia. Pysäkki. Tällä kertaa monelle päätepysäkki. Varmaan voi kuvitella monen kuolleenkin täpärästi. Kiivenneen sortuvaan rakennukseen turvaan. Tavoitettu puu saattoi kaatua aallon mentyä ohi. Ehkä joku onnellinen putosi alas voimien loputtua.
Emme saa koskaan tietää. Vain elävät kertovat tarinansa jos pystyvät. Muita kaivataan ja surraan kunnes elämä vie eteenpäin. Uusi päivä nousee. Joku kirjoittaa historiaa. Toiset hukkuivat mutaan. Me emme tiedä. Tuskin saammekaan tietää.
Yleensä voittajat kirjoittavat historian. Venäläiset ampuivat Katynin metsässä vuonna 1939 Puolassa 4000 puolalaista upseeria ja sotilasta. Vuoteen 1989 asti tapahtuma oli saksalaisten syytä koska venäläiset eivät vaivautuneet tunnustamaan asiaa. Samalla tuli ilmi venäläisten järjestäneen sodan aikana kaksi muutakin vastaavaa teloitusta itsepäisille puolalaisille.
Odottelen kiinnostuneena millainen historia Intian Valtameren katastrofista muutaman vuoden kuluttua kirjoitetaan. Pesevätkö Pilatukset kätensä jotteivät joutuisi kohtaamaan kanssaihmisiään. Totta lienee että kaikki on käynyt muutamassa tunnissa jonka jälkeen pääasiallinen työ on ollut ensin eloonjääneiden uhrien auttaminen ja seuraavaksi kuolleiden uhrien etsiminen. Vaikka Suomesta olisi lähetetty suoralento tapaninpäivänä kello 8.20 matkaan se olisi ollut perillä Bangkokissa vasta kello 18.00 jälkeen illalla ja Bangkokista on Phuketiin matkaa noin 1000 km. Hätäiselläkin aikataululla suomalainen apu olisi ehtinyt Phuketiin vasta noin 20.00 jälkeen ja Phuketin lentokentältä on vielä matkaa Khao Lakiin.
Jos ja jos. Turhaa. Jossittelu on täysin turhaa. Ajattelin vaan asiaa käytännössä. Ainoat ajoissa ehtineet auttajat ovat paikallisia ihmisiä ja toisia turisteja. Suomesta tullut apu olisi vähintään 12 tuntia myöhässä. Vaikka asiasta olisi pystytty tekemään radikaaleja päätöksiä alta aikayksikön suomalainen apu olisi parhaimmillaan voinut ehtiä maanantaiaamuksi.
Tästä voi jo arvata että lääkintätarvikkeiden ja hoitohenkilökunnan lähettäminen on ollut suomalaisille paras ratkaisu.
Pitäisiköhän tässä tosiaan uskoa että uudenvuoden vatsavaivat, "odottamattomat" lisäkilot ja työkiireet ovat "pikkujuttuja"? Ei helkkarissa. Kyllä printterin musteen edullisesti ostaminen on tärkeää. Ja jos kahvi on tarjouksessa sitä pitää ostaa. Tottakai. Näistä pirun tärkeistä asioista pitää pitää kiinni ettei tuisi hulluksi näiden megalomaanisten suru-uutisten piirittäessä joka puolelta...
Eihän se onnettomuus niin paha ollutkaan. Onhan Kaj Erik Relanderkin syytön. Hän oli vain pieni hyväuskoinen hölmö toimitusjohtaja joka osti Saksan ilmatilaa isolla rahalla. Niin tyhmä mies on ilman muuta syyntakeeton. Sitäpaitsi hän sai miljoonien kultaisen kädenpuristuksen lähtiessään Sonerasta ettei joutuisi ihan mierolaiseksi. Ei miljoonikkoja saa rahvaan vankiloihin laittaa. Johan sen kieltää korppien lakikin: "ei korppi korpin silmää noki".
Emme saa koskaan tietää. Vain elävät kertovat tarinansa jos pystyvät. Muita kaivataan ja surraan kunnes elämä vie eteenpäin. Uusi päivä nousee. Joku kirjoittaa historiaa. Toiset hukkuivat mutaan. Me emme tiedä. Tuskin saammekaan tietää.
Yleensä voittajat kirjoittavat historian. Venäläiset ampuivat Katynin metsässä vuonna 1939 Puolassa 4000 puolalaista upseeria ja sotilasta. Vuoteen 1989 asti tapahtuma oli saksalaisten syytä koska venäläiset eivät vaivautuneet tunnustamaan asiaa. Samalla tuli ilmi venäläisten järjestäneen sodan aikana kaksi muutakin vastaavaa teloitusta itsepäisille puolalaisille.
Odottelen kiinnostuneena millainen historia Intian Valtameren katastrofista muutaman vuoden kuluttua kirjoitetaan. Pesevätkö Pilatukset kätensä jotteivät joutuisi kohtaamaan kanssaihmisiään. Totta lienee että kaikki on käynyt muutamassa tunnissa jonka jälkeen pääasiallinen työ on ollut ensin eloonjääneiden uhrien auttaminen ja seuraavaksi kuolleiden uhrien etsiminen. Vaikka Suomesta olisi lähetetty suoralento tapaninpäivänä kello 8.20 matkaan se olisi ollut perillä Bangkokissa vasta kello 18.00 jälkeen illalla ja Bangkokista on Phuketiin matkaa noin 1000 km. Hätäiselläkin aikataululla suomalainen apu olisi ehtinyt Phuketiin vasta noin 20.00 jälkeen ja Phuketin lentokentältä on vielä matkaa Khao Lakiin.
Jos ja jos. Turhaa. Jossittelu on täysin turhaa. Ajattelin vaan asiaa käytännössä. Ainoat ajoissa ehtineet auttajat ovat paikallisia ihmisiä ja toisia turisteja. Suomesta tullut apu olisi vähintään 12 tuntia myöhässä. Vaikka asiasta olisi pystytty tekemään radikaaleja päätöksiä alta aikayksikön suomalainen apu olisi parhaimmillaan voinut ehtiä maanantaiaamuksi.
Tästä voi jo arvata että lääkintätarvikkeiden ja hoitohenkilökunnan lähettäminen on ollut suomalaisille paras ratkaisu.
Pitäisiköhän tässä tosiaan uskoa että uudenvuoden vatsavaivat, "odottamattomat" lisäkilot ja työkiireet ovat "pikkujuttuja"? Ei helkkarissa. Kyllä printterin musteen edullisesti ostaminen on tärkeää. Ja jos kahvi on tarjouksessa sitä pitää ostaa. Tottakai. Näistä pirun tärkeistä asioista pitää pitää kiinni ettei tuisi hulluksi näiden megalomaanisten suru-uutisten piirittäessä joka puolelta...
Eihän se onnettomuus niin paha ollutkaan. Onhan Kaj Erik Relanderkin syytön. Hän oli vain pieni hyväuskoinen hölmö toimitusjohtaja joka osti Saksan ilmatilaa isolla rahalla. Niin tyhmä mies on ilman muuta syyntakeeton. Sitäpaitsi hän sai miljoonien kultaisen kädenpuristuksen lähtiessään Sonerasta ettei joutuisi ihan mierolaiseksi. Ei miljoonikkoja saa rahvaan vankiloihin laittaa. Johan sen kieltää korppien lakikin: "ei korppi korpin silmää noki".
Comments:
Post a Comment
