Monday, January 24, 2005
Tietoteknologinen väliaika
Huh. Jopas otti koville. Tietokoneen vaihto nääs. Entinen työkalu saa väistyä uuden tieltä vaikka olen sen kanssa aikaani kauan tuhlannut ja hyvin seurassaan viihtynyt. Muistia lisännyt, prosessorin vaihtanut, syöttänyt sille jos jonkinlaisia kortteja ja ohjelmia. Ei palaa aika mennyt, entinen. Se oli ihan kivaa mutta nyt on kivampaa.
Nubus väylästä PCI-väylään ja eteenpäin. Muistan system 7.5.1:n, ensimmäisen mac-käyttiksen jonka olen tavannut. Ihan opettavaista. Printterin ajureita, modeemin ja ISDN:n liittämistä, kaikenlaista softan kanssa taistelua. Ensimmäinen kunnon crashi kun ensimmäistä kertaa asensin koneelleni Internet Explorerin. Oikeastaan ko. selainta kuvaa paremmin nimi Internet Exploder. Tuon kovalevyn formtointiepisodin jälkeen meni kolme vuotta ennenkuin uskaltauduin uudelleen Microsoftin tavaran äärelle. Uudestakin suhteesta seurasi yli 95 prosenttia tuoreemman koneen kaatumisista. Loput 5% jakautuivat tasaisesti Wordin ja Outlookin kesken. Taisi Nisuskin pari kertaa pyllistää tai sitten ei.
Mukavaa palata taas rauhalliseen elämään ilman Microsoftin tuotteita. Hiiressäkin lukee Logitech. Näppäimistö on aito Apple. Mahtava fiilis vuosien ADB-aikojen jälkeen. Ikinä en ois uskonut G3- ja G4-prosessoreilla voivan olla näin tolkutonta eroa. Tottahan OS-X käyttiskin on ihan eri maailmasta kuin nuo vanhat uskolliset. Pisimpään seikkailin 7.6.1:n ja 8.6:n kanssa, OS 9 on ainakin toistaiseksi jäänyt väliin ja saattaa jäädäkin.
Applen mainoslause "rock solid" on ainakin tähän asti pitänyt täysin paikkansa. Työpaikkani ATK-ammattilaiselta kesti kaksi päivää saada tuoreen työkoneeni uusi XP toimimaan joten on helppo arvata etten välttämättä kaipaa nörtin elämää kotona. Komentoriviä käpälöin joskus myöhemmin kun saan perusasiat kuntoon.
Vanhan koneen tyhjentäminen kaikesta on uskomattoman iso työ. Pois heitto on helppoa, mutta omien aarteiden pelastaminen käyttöjärjestelmästä täysin toisenlaiseen systeemiin on hiukan haasteellista. Siinä TOAST sai kyytiä. Tallensin tietoni CD-levyille joista kaikkien meidän rakas ystävämme ja hyväntekijämme Teosto saa rahaa koska heillä on tekijänoikeudet kuviini sekä kirjoituksiini. Onhan jokaisen meistä maksettava luovasta työstä korvausta luovan työn tekijöiden edunvalvojalle. Lainsäätäjän lempilapselle: Teostolle. Koko homma on ihan Gramexista. Mistä tulikin mieleeni Elvis RY:n konsertti jossa esiintyivät sekä Maarit että Lasse Mårtensson. Tapahtuman pääsyliput oli ilo maksaa. Kyllähän taiteilijat ovat palkkansa ansainneet. Välillä vaan jurppii kun rakkaat ääniteteollisuuden edunvalvojat kärräävät euroja läjäpäin siitä hyvästä että me tietokoneen käyttäjät tallennamme dataa omaan käyttöömme.
Nubus väylästä PCI-väylään ja eteenpäin. Muistan system 7.5.1:n, ensimmäisen mac-käyttiksen jonka olen tavannut. Ihan opettavaista. Printterin ajureita, modeemin ja ISDN:n liittämistä, kaikenlaista softan kanssa taistelua. Ensimmäinen kunnon crashi kun ensimmäistä kertaa asensin koneelleni Internet Explorerin. Oikeastaan ko. selainta kuvaa paremmin nimi Internet Exploder. Tuon kovalevyn formtointiepisodin jälkeen meni kolme vuotta ennenkuin uskaltauduin uudelleen Microsoftin tavaran äärelle. Uudestakin suhteesta seurasi yli 95 prosenttia tuoreemman koneen kaatumisista. Loput 5% jakautuivat tasaisesti Wordin ja Outlookin kesken. Taisi Nisuskin pari kertaa pyllistää tai sitten ei.
Mukavaa palata taas rauhalliseen elämään ilman Microsoftin tuotteita. Hiiressäkin lukee Logitech. Näppäimistö on aito Apple. Mahtava fiilis vuosien ADB-aikojen jälkeen. Ikinä en ois uskonut G3- ja G4-prosessoreilla voivan olla näin tolkutonta eroa. Tottahan OS-X käyttiskin on ihan eri maailmasta kuin nuo vanhat uskolliset. Pisimpään seikkailin 7.6.1:n ja 8.6:n kanssa, OS 9 on ainakin toistaiseksi jäänyt väliin ja saattaa jäädäkin.
Applen mainoslause "rock solid" on ainakin tähän asti pitänyt täysin paikkansa. Työpaikkani ATK-ammattilaiselta kesti kaksi päivää saada tuoreen työkoneeni uusi XP toimimaan joten on helppo arvata etten välttämättä kaipaa nörtin elämää kotona. Komentoriviä käpälöin joskus myöhemmin kun saan perusasiat kuntoon.
Vanhan koneen tyhjentäminen kaikesta on uskomattoman iso työ. Pois heitto on helppoa, mutta omien aarteiden pelastaminen käyttöjärjestelmästä täysin toisenlaiseen systeemiin on hiukan haasteellista. Siinä TOAST sai kyytiä. Tallensin tietoni CD-levyille joista kaikkien meidän rakas ystävämme ja hyväntekijämme Teosto saa rahaa koska heillä on tekijänoikeudet kuviini sekä kirjoituksiini. Onhan jokaisen meistä maksettava luovasta työstä korvausta luovan työn tekijöiden edunvalvojalle. Lainsäätäjän lempilapselle: Teostolle. Koko homma on ihan Gramexista. Mistä tulikin mieleeni Elvis RY:n konsertti jossa esiintyivät sekä Maarit että Lasse Mårtensson. Tapahtuman pääsyliput oli ilo maksaa. Kyllähän taiteilijat ovat palkkansa ansainneet. Välillä vaan jurppii kun rakkaat ääniteteollisuuden edunvalvojat kärräävät euroja läjäpäin siitä hyvästä että me tietokoneen käyttäjät tallennamme dataa omaan käyttöömme.
Comments:
Post a Comment
