Tuesday, January 11, 2005
Oireita ja syitä
Kuulin taas elämän syviä totuuksia. "En kyllä haluaisi minnekään Malmlle tai muuallekaan sairaalapäivystykseen". Mikähän siinä on ettei kukaan terve tai kohtuukuntoinen vapaaehtoisesti halua nauttia julkisen terveydenhuollon päivystyspalveluista?
Itse asiassa taitaa olla suorastaan nerokas keksintö vetää hoitohenkilökunta piippuun, vähentää resursseja sieltä ja voimia täältä budjettia hiljalleen pienemmäksi höyläten. Näin ainoastaan ne joilla ei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa tulevat hoidettaviksi. Tapa se on sekin säästää rahaa. Valtion ja yhteiskunnan rahaa. Tietysti kännissä toikkaroineet ja huumeissa horjuneet pitää korjata etteivät vaan hajottaisi seurueineen koko kioskia mutta muut joutuvat odottamaan jollei välitöntä hengenvaaraa todeta.
Kävisivätkö Paavo Lipponen tai Matti Vanhanen terveyskeskuksessa? Kuukausitulot lienevät komeasti yli 10 000 euroa joten tuskin heidän tarvii tuhlata aikaansa (kallista aikaansa) arvauskeskuksissa.
Tästä pääsemmekin mukavasti seuraavaan aiheeseen. Kannattaako työpaikkaterveydenhuollossa panostaa ihmisten nopeaan työhön palauttamiseen vai olisiko hyvä joskus tehdä kalliitakin tutkimuksia jotta vaivojen todellinen aiheuttaja löytyisi. Olisiko pitkän päälle edullisempaa hoitaa muutakin kuin oireita?
Kipulääkitys estää tuntemasta kipua ja mahdollistaa työn teon mutta korjaa harvoin ongelman aiheuttajaa. Pahimmassa tapauksessa särkylääkkeillä parannettu vaiva vaan pahenee.
Onko suomalaisen yhteiskunnan uusi epäjumala tehokkuus saanut uudet kasvot? Särkylääke auttaa ihmiset ennätysajassa sorvin ääreen ja masennuslääkkeet auttavat sortuviin ihmissuhteisiin kireästä työilmapiiristä puhumattakaan. Hiukan troppia teräväkulmaista työnkuvaa pehmentämään ja taas mennään. Vähän lisää rahaa, hiukan enemmän sitä sun tätä. Mitäs hyvinvoinnista ja elämänlaadusta kunhan pankkitili pullistuu tai visalaskun saa maksettua.
Elämme vain kerran ja merkintä luottotiedoissa katkaisee kierteen liian tehokkaasti.
Itse asiassa taitaa olla suorastaan nerokas keksintö vetää hoitohenkilökunta piippuun, vähentää resursseja sieltä ja voimia täältä budjettia hiljalleen pienemmäksi höyläten. Näin ainoastaan ne joilla ei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa tulevat hoidettaviksi. Tapa se on sekin säästää rahaa. Valtion ja yhteiskunnan rahaa. Tietysti kännissä toikkaroineet ja huumeissa horjuneet pitää korjata etteivät vaan hajottaisi seurueineen koko kioskia mutta muut joutuvat odottamaan jollei välitöntä hengenvaaraa todeta.
Kävisivätkö Paavo Lipponen tai Matti Vanhanen terveyskeskuksessa? Kuukausitulot lienevät komeasti yli 10 000 euroa joten tuskin heidän tarvii tuhlata aikaansa (kallista aikaansa) arvauskeskuksissa.
Tästä pääsemmekin mukavasti seuraavaan aiheeseen. Kannattaako työpaikkaterveydenhuollossa panostaa ihmisten nopeaan työhön palauttamiseen vai olisiko hyvä joskus tehdä kalliitakin tutkimuksia jotta vaivojen todellinen aiheuttaja löytyisi. Olisiko pitkän päälle edullisempaa hoitaa muutakin kuin oireita?
Kipulääkitys estää tuntemasta kipua ja mahdollistaa työn teon mutta korjaa harvoin ongelman aiheuttajaa. Pahimmassa tapauksessa särkylääkkeillä parannettu vaiva vaan pahenee.
Onko suomalaisen yhteiskunnan uusi epäjumala tehokkuus saanut uudet kasvot? Särkylääke auttaa ihmiset ennätysajassa sorvin ääreen ja masennuslääkkeet auttavat sortuviin ihmissuhteisiin kireästä työilmapiiristä puhumattakaan. Hiukan troppia teräväkulmaista työnkuvaa pehmentämään ja taas mennään. Vähän lisää rahaa, hiukan enemmän sitä sun tätä. Mitäs hyvinvoinnista ja elämänlaadusta kunhan pankkitili pullistuu tai visalaskun saa maksettua.
Elämme vain kerran ja merkintä luottotiedoissa katkaisee kierteen liian tehokkaasti.
Comments:
Post a Comment
