vatsarintaliike

Ostinpa tässä Uncut-lehden uusimman numeron kun autuaammille maille siirtyneen Syd Barrettin muistoksi oli väännetty oikein harttaasti 13 sivua tarinaa. Siinä lukiessa tulivat nuorisotermit mieleeni: "paskamusaa, hyvää musaa". Varsin yksioikoista. Lopulta "pidin siitä" tai "tämä on tosi hyvä biisi" ei kerro kenellekään mitään jollei hän satu olemaan paikalla kuuntelemassa samaa esitystä tai tallennetta. Helposti konsertissa tulee arvioineeksi tilan akustiikkaa tai mikserin taitoja sen sijaan että itse esiintyjä voisi vaikuttaa asiaan. Ehkä liioittelin, ajatus on silti olennainen. Pelkkä hyvää tai huonoa on täysin mitätön arvostelu musiikista puhuttaessa.

Musiikkiarvostteluissa voisi olla useita osa-alueita. Keikasta puhuttaessa voisi ottaa kantaa ainakin akustiikkaan, miksaukseen, esitykseen ja itse musaan. Tallenteilla taas voisi huomioida tallenteen laadun, esityksen laadun ja itse sisällön. Yleensäkin voisi mainita miksi itse pitää tai ei pidä jostain levystä, sen sijaan koko homman teilaaminen vain koska ei jaksa analysoida levyä on turhan yksisilmäistä. Muistan lukeneeni Pink Floydin levyn arvostelussa jotain sen tapaista että onpas huono levy kun bändi on tehnyt parempiakin.

Kotimaasta löytyy esimerkiksi Ismo Alanko joka on esittänyt lähes kaikkea mahdollista. Hassisen Kone, Sielun Veljet, Kullervo Kivi & Gehenna, Ismo Alanko, Ismo Alanko Säätiö ja varmaan joku mitä en muista tai tiedä kuten Neljä Baritonia. Pitäisikö minun nyt sanoa pitäväni Ismosta tai inhoavani häntä kun laaja-alainen taiteilija on nuohonnut useita tyylilajeja sekä kokoonpanoja. Parempi olisi puhua siitä mikä on olennaista milläkin kokoonpanolla. Hassisen Koneen kokeellisuus ja suora rock, Sielun Veljien energia joka tulvi yli koko keikkapaikan jokaiseen nurkkaan asti. Ihmisiä on vaikea määritellä suppeasti. Varsinkin lahjakkaita ihmisiä.

Keskustelua latistavat viralliset totuudet ovat kuin hiekkalaatikon kannanotot: "mä en leiki ton kaa!". Jokaisella meistä on olemassaolon oikeus. Saatu syntymässä ja lakkaa kuolemassa. Tosin elämän lopettaminen ei ole ihmisen oikeus vaikka monet niin uskovat. Vastaava tilanne tulee eteen kehitysopin autuaaksi tekevässä voimassa. Suomessa taivasteltiin vast'ikään kuinka on mahdollista ettei suomalainen "maailman paras koulujärjestelmä" pysty opettamaan ihmisiä Evoluutiouskoon. Kysymys on irrationaalinen. Suomen koulujärjestelmän paras puoli on ettei se täysin tukahduta ihmisen omaa ajattelua ja mielipiteitä. Näin jää luovuudelle mahdollisuuksia koska sitä ei tuhota tehokkaassa koulussa.

Kaikesta vapaudesta huolimatta Suomessa kyseenalaistetaan virallista totuutta harvinaisen vähän. Käytännössä tuskin lainkaan. Jos ministeri ilmoittaa lakkauttavansa kaksi radiokanavaa ja antavansa lähetystaajuudet kahdelle uudelle kanavalle jotka molemmat kuuluvat samalle yritykselle asia on niin vaikka laki tai maalaisjärki sanoisi mitä tahansa. Suomalaisessa käytännössä valta on aina oikeassa. Salorajutun päätodistaja vietti jonkin aikaa mielisairaalassa koska hänen tietonsa haittasivat eliitin elämää. Pieksämäkeläinen lääkäri vietiin mielisairaalaan kun hän julkaisi löytäneensä vesijohtovedestä legionella-bakteeria.

Pelle Miljoonakin lauloi nuoruudessaan: "suomalaisten suvaitsevaisuus on terävää kuin silmäneula: jos haluat olla normaali sen kun alat kömpiä sen neulan läpi".

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (SDP) haluaa työnantajille oikeuden lukea työntekijöiden sähköpostia. Mikäs siinä. Kyllähän Suomesta poliisivaltion voi tehdä. Ongelma vaan on ettei ministeri Huovinen näe tarpeelliseksi muuttaa asian takia perustuslakia. Suomessahan on käyty oikeutta Soneraa ja Elisaa vastaan, muutamat poliisitkin ovat unohtaneet noudattaa lakia. Tällä kertaa hommaa vaan venytetään uudella tavalla. Sen sijaan että käräjöitäisiin yrityksiä vastaan muutetaan lakia jo valmiiksi. Jotta Suomessa toimittaisiin johdonmukaisesti ehdotan että uutta lakia soveltaisi ensimmäisenä Suomen valtio laeista piittamattoman ministeri Huovisen sähköpostiliikenteeseen jotta saataisiin selville näiden projektien taustavaikuttajat. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että nuori naisministeri toimii bulvaanina jonkun toisen laskuun.

Radion juontaja väitti tänään että viimeistään 3:n tai 4:n kuukauden päästä kaipaamme näitä hellepäiviä. Omasta puolestani voin vilpittömästi todeta etten todellakaan kaipaa tällaista hellettä. Erityisesti tänä hirvittävänä kesänä on tuntunut kaikkien +20 C ylittäneiden päivien olleen liikaa. Viikko kovaa hellettä riittää yhdelle kesälle oli lomaa tai ei. Sensijaan kuukausitolkulla jatkuva hiostava kuumuus ei kuulu Suomeen.

Pelkästään maanviljelyn kannalta äärimmäisen kuiva kasvukausi takaa pienen ja huonolaatuisen sadon. Eikä pidä unohtaa pian käynnistyvää elonkorjuuaikaa joka osoittaa selviä merkkejä sadekauden alkamisesta. Sateinen sadonkorjuu heikentää omalta osaltaan satoa. Tällainen kesä on siis malliesimerkki katovuodesta. Viljaa ei aina vie halla, sateet ja aikaiset talvet vaan myös luonnottoman kuivat kesät.

Kesät voisivat todellakin olla vaihtelevampia. Jopa vettäkin voisi sataa. Kuivan kesän ansiosta norjalaisen (ja muunkin) vesivoiman tuotto vähenee jolloin sähkön hinta nousee ja Fortum maksaa rahaa Mikael Liliukselle esikuntineen. Hakatkaa vaan loputkin sademetsät jolloin Fortumin johtoryhmä rikastuu ja sähkönkuluttajat pääsevät Suomessakin maksamaan kunnon hintoja. Lue: entistä isompia sähkölaskuja.

Mikähän siinä on ettei kultani ole kovinkaan innokas keskustelemaan asioistamme syvällisesti. Sen sijaan hän käyttää hyvän tuulensa/energiansa päivittäiseen puhelinsoittoon äidilleen ja on siitä eteenpäin loppupäivän pahalla päällä. Anoppini eli hänen äitinsä on hiljalleen todellisuudentajunsa hukkaamassa oleva vanha noita joka vaatii tyttäreltään siivousapua, ruokaostosapua, lomakkeiden täyttöapua jne. Tarkalleen ottaen tuo hirvittävä huuhkaja vielä mieluusti riitelee tyttärensä kanssa vaikka on tähän asti ollut aina väärässä.

Muutama vuosi sitten erehdyin sanomaan tälle vanhukselle: "tyttäresi on kovin sairas eikä pääse tulemaan huomenna, hoidetaan siis tänään ostokset kuntoon. Mitäs tuon?" ja vastaus kuului: " Sittenhän hän pääsee tänne luokseni siivoamaan, käymään kaupassa ja pitämään seuraa".

Sinä päivänä kannatin vilpittömästi eutanasiaa.

Olen viime aikoina ajatellut (kuten tavallista) tekniikkaa, autoa, tietokonetta, kameraa, sun muita varsin teknisiä laitteita vaikka meikäläisen tapauksessa niiden kaikkien käyttötarkoitus on varsin luova ja taiteellinen. Auton ehkä vähiten mutta siihenkin on asennettu Konin kaksitoimiset nesteiskarit jotka ovat peruskaasuiskareita paremmat. Itse asiassa kaksitoiminen nesteiskari on edelleen vuonna 2006 iskunvaimentimien aatelia. Ja taas sitä tekniikkaa.


Emmekö me miehet välitä ulkonäöstämme tai hyvinvoinnistamme? Tekniikka hyvin, kaikki hyvin? Ei sentään. Jopa meikäläinen katsoo kasvojaan "sillä silmällä" muutaman kerran viikossa. Puristelen näppylöitä, pesen ja toisinaan jopa rasvaan naamatauluani. Kotikonstein kuitenkin tahtoo helposti jäädä likaa ja epäpuhtauksia häiritsemään näkymiä. Siispä jälleen kerran Tallinnan reissua suunnitellessani hain netistä virolaisia kauneussalonkeja (=ilusalong) ja etsin mahdollista kasvojen puhdistusta. Varasin ajan käytännössä ilman varoitusaikaa ja jonotusta SAS-hotellin yhteydessä sijaitsevasta "ilusalong Abigailista" joka tarjosi "all away" ihon puhdista erityisesti miehille. Hinta vain (?) 550 EEK. Suomeksi noin 35 euroa.

Olin paikalla 5 minuuttia ennen varaamaani aikaa joten varsin täsmälliseksi veti. Vastaanottovirkailija pyysi istumaan ja odottelemaan koska varattu aika on vasta 5:n minuutin kuluttua. Noin 10:n minuutin kuluttua pitkä silmälasipäinen nainen kysyi kasvopuhdistus? ja viittasi hoitohuoneeseen. Eikun selälleen hoitopöydälle ja sitten alkoi hieronta, naamio, höyrytys, voitelu, naamio, voitelu, hieronta. Tunnin kuluttua katsoin itseäni peilistä ja voin vaan todeta että näin syväpuhdasta pärstää en ole nähnyt vuosiin vaikka toisinaan olen tosissani yrittänyt puhdistaa ihoani.

Mainostettu raikas tunnekin jäi hoidon jälkeen iholle. Sain myös ohjeet olla peseytymättä ennen myöhäisiltaa. Totesin ettei ole pelkoa. Olen kotona sen verran myöhään ettei etuajassa pesu ole mahdollista.

Ja kannattiko? Minusta kannatti. En nuortunut päivääkään. Kaikkia näpyköitä ei tyhjennetty. Silti oli puhdas olo ja ennennäkemättömän raikas iho. Ymmärrän naisia kun he käyvät kosmeettisissa hoidoissa. Kuulostaa varsin turhalta, mutta tuntuu hyvältä. Jos homma kiinnostaa, lisätietoja löytyy netistä.

Ammattitaitoa vai nuoleskelua?

Ystäväni työpaikalla väitetään arvostettavan ammattitaitoa. Noin nimellisesti pyritään koko ajan parempaan ja muutenkin halutaan yrityksen menestyvän. Ystäväni lähes lähti koko puljusta. Ei siksi etteivät mainitut arvot olisi hyviä vaan koska hän huomasi ettei väitteillä ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kaverit jotka olivat hankkiutuneet isojen kihojen ystäviksi tai muuten nuoleskelevat tilaisuuden tullen saavat parhaat työt, suurimmat tilit sekä muhkeimmat bonukset. Pikkuhiljaa toimintamalli harmittaa ihmisiä joiden paras avu työssään on ammattitaito eikä lipevyys tai kiipijän otteet. Yksi toisensa jälkeen alansa ammattilaiset lähtevät pois koska eivät koe saavansa työstään muuta kuin palkkaa ja sitäkin lähinnä sen mukaan kuinka hyvät välit heillä on firman johtoon eikä niinkään omien saavutusten perusteella.

Suomalainen menestysmalliko?

Mielestäni nykysuomessa ihan liian tavalliselta tarinalta. Koulutamme sinut tehtävääsi kunhan olet "hyvä tyyppi". Hyvä tyyppi on periaatteessa OK, käytännössä vaan tulkinta poikkeaa tappiokseen omista käsityksistäni.

Näinhän homma sujuu. Toiset voittavat, jotkut häviävät ja näyttämöltä poistuvat kaltoin kohdellut. Mieleni tekisi silti kysyä johtaako toimintamalli aidosti hyviin tuloksiin?


Henkilöauton vaiheita

Suomalaiset autoliikkeet rahastavat työstään sumeilematta raskaimman mukaan. Onnekseni Vemix tekee työnsä kunnolla. Tosin auki jätetty paisuntasäiliön korkki hiukan hämmästytti. Paisuntasäiliöön olisi voinut kaataa lisää pakkasnestettä heti koska korkki oli jätetty huollon jälkeen kymmenen sentin päähän kiinnityskohdastaan. Jos en olisi heti avannut konepeltiä ja tarkastanut tilannetta seurauksena olisi saattanut olla moottorivaurio jonka korjaus taas olisi maksanut todella paljon. Hiukan hämmästyttää mihin merkkiliike tällä ratkaisulla pyrki. Uskoivatko he että olisin tullut heille korjauttamaan vaurion suurella rahalla?

Virolainen ratkaisu

Kuinka vain. Päädyin korjauttamaan kytkimeni Tallinnaan. Samalla vaihdoimme ohjaustehostimen pumpun. Homma ei maksanut paljoakaan. Tai maksoihan se älyttömästi. Verrattuna suomalaiseen hintatasoon kannatti silti ostaa laivaliput koska ostettujen kohtuullisten tuliaistenkaan kanssa hinta ei noussut suomalaisen merkkiliikkeen tasolle.

Osaavat heimoveljemmekin. Juuri kun iloitsin auton kuntoon saamisesta ilmeni pieni (?) lisätyön tarve. Hankin taas varaosan ja tänään maksoin matkanikin. Ensi viikolla kaikki on toisin. Toivottavasti voin unohtaa koko projektin vähäksi aikaa.


Pakettiautojen parissa

Enkä ole yksin auton aiheuttamien kysymysten kanssa. Ystäväni osti kohtuuhintaisen pakettiauton. Ajeli pari vuotta ongelmitta ja pam! Auto alkoi nikotella. Dieselin sähköinen ruiskutuspumppu irtisanoi itsensä. Hinta vain 3000,- €. Käytettyjäkin on vaikea löytää koska "oikeita" malleja on ainakin kolme erilaista joista muun kuin merkkiliikkeen on vaikea sanoa mikä on sopiva vaihtoehto. Lopulta kaveri sai tarpeekseen ja lähti lähes sadan kilometrin päähän Kotkaan tutustumaan tarjontaan. Karhulan Delta-Autossa on tänään 11.8.2006 perjantaina myynnissä tyypillinen Fiat Ducato paku vm. 1998. Pyyntihinta 6900 €. Ystäväni kertoi ettei missään oloissa maksaisi autosta 500,- € enempää. Kuskin penkistä puuttui pala, lastausoven kiinni ollessa orava mahtuisi menemään sisään. Autossa oli runsaasti ruostetta vaikka kilometrejä mittarissa näkyi vain noin 150 000. Ilmeisesti Karhulan Delta-Autossa ei tiedetä auton kunnon vaikuttavan myyntihintaan. Mitä muutakaan tästä tapauksesta voisi päätellä?


Omiakin töitä riittää

Loman jälkeen oli yllättävän vaikea palata töihin. Liian moni asia oli muuttunut lomani aikana. Toivottavasti jo ensi viikolla pääsen taas normaaliin rytmiin. Turha taivastella kun tekemistä riittää yli oman tarpeen. Pakko tunnustaa etten aina ymmärrä kuinka "meidänkin firmamme" voi menestyä hyvin suomalaisista toimintaperiaatteista huolimatta. Toisaalta joukossamme on vielä mukana lähes puolet ihmisiä jotka uskovat työn tekoon, ammattitaitoon ja ahkeruuteen. Toivotaan maalaisjärjelle menestystä tulevissakin kamppailuissa.