Wednesday, August 30, 2006
Avarakatseista vai ahdasmielistä?
Ostinpa tässä Uncut-lehden uusimman numeron kun autuaammille maille siirtyneen Syd Barrettin muistoksi oli väännetty oikein harttaasti 13 sivua tarinaa. Siinä lukiessa tulivat nuorisotermit mieleeni: "paskamusaa, hyvää musaa". Varsin yksioikoista. Lopulta "pidin siitä" tai "tämä on tosi hyvä biisi" ei kerro kenellekään mitään jollei hän satu olemaan paikalla kuuntelemassa samaa esitystä tai tallennetta. Helposti konsertissa tulee arvioineeksi tilan akustiikkaa tai mikserin taitoja sen sijaan että itse esiintyjä voisi vaikuttaa asiaan. Ehkä liioittelin, ajatus on silti olennainen. Pelkkä hyvää tai huonoa on täysin mitätön arvostelu musiikista puhuttaessa.
Musiikkiarvostteluissa voisi olla useita osa-alueita. Keikasta puhuttaessa voisi ottaa kantaa ainakin akustiikkaan, miksaukseen, esitykseen ja itse musaan. Tallenteilla taas voisi huomioida tallenteen laadun, esityksen laadun ja itse sisällön. Yleensäkin voisi mainita miksi itse pitää tai ei pidä jostain levystä, sen sijaan koko homman teilaaminen vain koska ei jaksa analysoida levyä on turhan yksisilmäistä. Muistan lukeneeni Pink Floydin levyn arvostelussa jotain sen tapaista että onpas huono levy kun bändi on tehnyt parempiakin.
Kotimaasta löytyy esimerkiksi Ismo Alanko joka on esittänyt lähes kaikkea mahdollista. Hassisen Kone, Sielun Veljet, Kullervo Kivi & Gehenna, Ismo Alanko, Ismo Alanko Säätiö ja varmaan joku mitä en muista tai tiedä kuten Neljä Baritonia. Pitäisikö minun nyt sanoa pitäväni Ismosta tai inhoavani häntä kun laaja-alainen taiteilija on nuohonnut useita tyylilajeja sekä kokoonpanoja. Parempi olisi puhua siitä mikä on olennaista milläkin kokoonpanolla. Hassisen Koneen kokeellisuus ja suora rock, Sielun Veljien energia joka tulvi yli koko keikkapaikan jokaiseen nurkkaan asti. Ihmisiä on vaikea määritellä suppeasti. Varsinkin lahjakkaita ihmisiä.
Keskustelua latistavat viralliset totuudet ovat kuin hiekkalaatikon kannanotot: "mä en leiki ton kaa!". Jokaisella meistä on olemassaolon oikeus. Saatu syntymässä ja lakkaa kuolemassa. Tosin elämän lopettaminen ei ole ihmisen oikeus vaikka monet niin uskovat. Vastaava tilanne tulee eteen kehitysopin autuaaksi tekevässä voimassa. Suomessa taivasteltiin vast'ikään kuinka on mahdollista ettei suomalainen "maailman paras koulujärjestelmä" pysty opettamaan ihmisiä Evoluutiouskoon. Kysymys on irrationaalinen. Suomen koulujärjestelmän paras puoli on ettei se täysin tukahduta ihmisen omaa ajattelua ja mielipiteitä. Näin jää luovuudelle mahdollisuuksia koska sitä ei tuhota tehokkaassa koulussa.
Kaikesta vapaudesta huolimatta Suomessa kyseenalaistetaan virallista totuutta harvinaisen vähän. Käytännössä tuskin lainkaan. Jos ministeri ilmoittaa lakkauttavansa kaksi radiokanavaa ja antavansa lähetystaajuudet kahdelle uudelle kanavalle jotka molemmat kuuluvat samalle yritykselle asia on niin vaikka laki tai maalaisjärki sanoisi mitä tahansa. Suomalaisessa käytännössä valta on aina oikeassa. Salorajutun päätodistaja vietti jonkin aikaa mielisairaalassa koska hänen tietonsa haittasivat eliitin elämää. Pieksämäkeläinen lääkäri vietiin mielisairaalaan kun hän julkaisi löytäneensä vesijohtovedestä legionella-bakteeria.
Pelle Miljoonakin lauloi nuoruudessaan: "suomalaisten suvaitsevaisuus on terävää kuin silmäneula: jos haluat olla normaali sen kun alat kömpiä sen neulan läpi".
Musiikkiarvostteluissa voisi olla useita osa-alueita. Keikasta puhuttaessa voisi ottaa kantaa ainakin akustiikkaan, miksaukseen, esitykseen ja itse musaan. Tallenteilla taas voisi huomioida tallenteen laadun, esityksen laadun ja itse sisällön. Yleensäkin voisi mainita miksi itse pitää tai ei pidä jostain levystä, sen sijaan koko homman teilaaminen vain koska ei jaksa analysoida levyä on turhan yksisilmäistä. Muistan lukeneeni Pink Floydin levyn arvostelussa jotain sen tapaista että onpas huono levy kun bändi on tehnyt parempiakin.
Kotimaasta löytyy esimerkiksi Ismo Alanko joka on esittänyt lähes kaikkea mahdollista. Hassisen Kone, Sielun Veljet, Kullervo Kivi & Gehenna, Ismo Alanko, Ismo Alanko Säätiö ja varmaan joku mitä en muista tai tiedä kuten Neljä Baritonia. Pitäisikö minun nyt sanoa pitäväni Ismosta tai inhoavani häntä kun laaja-alainen taiteilija on nuohonnut useita tyylilajeja sekä kokoonpanoja. Parempi olisi puhua siitä mikä on olennaista milläkin kokoonpanolla. Hassisen Koneen kokeellisuus ja suora rock, Sielun Veljien energia joka tulvi yli koko keikkapaikan jokaiseen nurkkaan asti. Ihmisiä on vaikea määritellä suppeasti. Varsinkin lahjakkaita ihmisiä.
Keskustelua latistavat viralliset totuudet ovat kuin hiekkalaatikon kannanotot: "mä en leiki ton kaa!". Jokaisella meistä on olemassaolon oikeus. Saatu syntymässä ja lakkaa kuolemassa. Tosin elämän lopettaminen ei ole ihmisen oikeus vaikka monet niin uskovat. Vastaava tilanne tulee eteen kehitysopin autuaaksi tekevässä voimassa. Suomessa taivasteltiin vast'ikään kuinka on mahdollista ettei suomalainen "maailman paras koulujärjestelmä" pysty opettamaan ihmisiä Evoluutiouskoon. Kysymys on irrationaalinen. Suomen koulujärjestelmän paras puoli on ettei se täysin tukahduta ihmisen omaa ajattelua ja mielipiteitä. Näin jää luovuudelle mahdollisuuksia koska sitä ei tuhota tehokkaassa koulussa.
Kaikesta vapaudesta huolimatta Suomessa kyseenalaistetaan virallista totuutta harvinaisen vähän. Käytännössä tuskin lainkaan. Jos ministeri ilmoittaa lakkauttavansa kaksi radiokanavaa ja antavansa lähetystaajuudet kahdelle uudelle kanavalle jotka molemmat kuuluvat samalle yritykselle asia on niin vaikka laki tai maalaisjärki sanoisi mitä tahansa. Suomalaisessa käytännössä valta on aina oikeassa. Salorajutun päätodistaja vietti jonkin aikaa mielisairaalassa koska hänen tietonsa haittasivat eliitin elämää. Pieksämäkeläinen lääkäri vietiin mielisairaalaan kun hän julkaisi löytäneensä vesijohtovedestä legionella-bakteeria.
Pelle Miljoonakin lauloi nuoruudessaan: "suomalaisten suvaitsevaisuus on terävää kuin silmäneula: jos haluat olla normaali sen kun alat kömpiä sen neulan läpi".
Comments:
Post a Comment
