Monday, April 28, 2008
Asuntonäytelmä
Olen usein ihmetellyt miksi sisustuslehtien asunnot näyttävät koskemattomilta, siisteiltä ja asumattomilta?
Vihdoin vuosien jälkeen asia valkeni: sisustuslehdissä esitellyissä asunnoissa ei asu kukaan vaan niitä esitellään ja niillä snobbaillaan. Asunto itseisarvona ilman käyttöarvoa. Kauan kesti.
Vihdoin vuosien jälkeen asia valkeni: sisustuslehdissä esitellyissä asunnoissa ei asu kukaan vaan niitä esitellään ja niillä snobbaillaan. Asunto itseisarvona ilman käyttöarvoa. Kauan kesti.
Sunday, April 27, 2008
Antin kevättanssi
Kanki-Kaikkonen tipahti tanssikisasta tänään sunnuntaina 27.4.2008. Vaikka oikeudenmukainen ratkaisu olisi ollut viimeistään toisena parina ulos on pakko todeta Kaikkosen menestyksen tanssikisassa olevan suomalaisten poliitikkojen parhaita saavutuksia parin viime vuoden aikana ja vuoden 2008 ylivoimaisesti paras poliitikon mediatempaus. Ilkka Kanervan tekstiviestit ja Matti Vanhasen epätoivoiset julkisuuden yksityistämismanööverit ovat melko ala-arvoisia puhumattakaan Erkki Tuomiojan bensakupongeista.
Onneksi olkoon Antti Kaikkonen! Hyvä veto vaikka olitkin mukana vähintään kierroksen liikaa.
Onneksi olkoon Antti Kaikkonen! Hyvä veto vaikka olitkin mukana vähintään kierroksen liikaa.
Parempi päissään!
Suomen Kuvalehden numeron 17 (25.4.2008) sivulla 10 toimittaja Leena Sharma toteaa selkein sanoin humalaisen espanjalaiskuskin "ylinopeuden" olennaiseksi onnettomuuden syyksi. Humalatila ja promillerajatkin mainitaan noin kuriositeetteina pääasian eli ylinopeusrangaistusten lisäksi.
Onko humalassa ajaminen hyväksyttävää jos ajaa nopeusrajoitusten mukaan?
Onko humalassa ajaminen itse asiassa osa "eurooppalaista autoilukulttuuria" ja pienempi paha kuin nopeusrajoituksen rikkominen?
Suomessa vastaus on kyllä. Poliisivirkoja voidaan vähentää kun maa on kylvetty täyteen nopeutta valvovia suurnopeuskameroita. Kaikkihan ymmärtävät ettei syrjäkyliltä pääse kapakkaan ilman omaa autoa ja olisi kohtuutonta vaatia kuskia olemaan ainut selvinpäin. Parempi siis unohtaa liikennevalojen valvominen ja rattijuoppojen vahtaaminen kun Suomessa vallitsee konsensus ylinopeuden kirouksesta.
Sunnuntai-illan (27.4.2008) kymmenen uutisissa nähty pätkä poliisin kevätratsiasta paljasti humalaisen huumekuskin jonka auton ovessa oli ruisku, varastettuja kännyköitä ja auto katsastamatta. Tässäkin kaverin olisi kannattanut noudattaa nopeusrajoituksia jolloin hän ei olisi koskaan jäänyt kiinni. Puhallusratsiaahan ei nähty tarpeelliseksi.
Liikenneuutisoinnissa harvoin muistetaan korostaa 85%:a onnettomuuksista tapahtuvan 50 km/h tai pienemmillä nopeusrajoituksilla. Ylinopeustapauksistakin reilusti yli puolet on humalakuskien ajamia nopeusennätyksiä, ainakin onnettomuustapauksissa.
Vuosia sitten lapsiesiintyjä lauloi "aja hiljaa, isi nyt vaan". Miksei voisi laulaa "noudata liikennesääntöjä, isi nyt vaan" tai "aja selvinpäin, isi nyt vaan".
Voisiko laulusta tehdä uuden 2000-luvun version?
Aja raittiina isi nyt vain,
Niin sitten illalla ryypätään.
Aja raittiina isi nyt vain,
Niin mä kiltisti myös selvinpäin jään.
Ennen suomalaiset ryyppäsivät suomalaisittain eivätkä yleensä pystyneet ajamaan kun eivät pystyneet kävelemään autolle asti. Nykyään kun suomalaisetkin ovat oppineet eurooppalaiset tavat promillet jäävät alemmas ja autonrattiin on helpompi ryömiä. Parempi silti varoa syyllistämästä juoppoja liikaa. Poliitikot ja liikenneturvallisuusihmiset painottavat siis nopeuden merkitystä verrattuna humalatilaan. Humalatilahan ei näytä vaikuttavan kotioloihinkaan, kuinka siis autolla liikkumiseen?
Onko humalassa ajaminen hyväksyttävää jos ajaa nopeusrajoitusten mukaan?
Onko humalassa ajaminen itse asiassa osa "eurooppalaista autoilukulttuuria" ja pienempi paha kuin nopeusrajoituksen rikkominen?
Suomessa vastaus on kyllä. Poliisivirkoja voidaan vähentää kun maa on kylvetty täyteen nopeutta valvovia suurnopeuskameroita. Kaikkihan ymmärtävät ettei syrjäkyliltä pääse kapakkaan ilman omaa autoa ja olisi kohtuutonta vaatia kuskia olemaan ainut selvinpäin. Parempi siis unohtaa liikennevalojen valvominen ja rattijuoppojen vahtaaminen kun Suomessa vallitsee konsensus ylinopeuden kirouksesta.
Sunnuntai-illan (27.4.2008) kymmenen uutisissa nähty pätkä poliisin kevätratsiasta paljasti humalaisen huumekuskin jonka auton ovessa oli ruisku, varastettuja kännyköitä ja auto katsastamatta. Tässäkin kaverin olisi kannattanut noudattaa nopeusrajoituksia jolloin hän ei olisi koskaan jäänyt kiinni. Puhallusratsiaahan ei nähty tarpeelliseksi.
Liikenneuutisoinnissa harvoin muistetaan korostaa 85%:a onnettomuuksista tapahtuvan 50 km/h tai pienemmillä nopeusrajoituksilla. Ylinopeustapauksistakin reilusti yli puolet on humalakuskien ajamia nopeusennätyksiä, ainakin onnettomuustapauksissa.
Vuosia sitten lapsiesiintyjä lauloi "aja hiljaa, isi nyt vaan". Miksei voisi laulaa "noudata liikennesääntöjä, isi nyt vaan" tai "aja selvinpäin, isi nyt vaan".
Voisiko laulusta tehdä uuden 2000-luvun version?
Aja raittiina isi nyt vain,
Niin sitten illalla ryypätään.
Aja raittiina isi nyt vain,
Niin mä kiltisti myös selvinpäin jään.
Ennen suomalaiset ryyppäsivät suomalaisittain eivätkä yleensä pystyneet ajamaan kun eivät pystyneet kävelemään autolle asti. Nykyään kun suomalaisetkin ovat oppineet eurooppalaiset tavat promillet jäävät alemmas ja autonrattiin on helpompi ryömiä. Parempi silti varoa syyllistämästä juoppoja liikaa. Poliitikot ja liikenneturvallisuusihmiset painottavat siis nopeuden merkitystä verrattuna humalatilaan. Humalatilahan ei näytä vaikuttavan kotioloihinkaan, kuinka siis autolla liikkumiseen?
Sunday, April 20, 2008
Arvostuskysymyksiä osa n
Kotona
Söin taas herkullista kanaa, eilen maistuvaa lihaa. Ikäänkuin se olisi itsestäänselvää. Jollei rakkaani näkisi vaivaa asian eteen söisin varmaan lähinnä yksinkertaista ruokaa. Epäterveellistä ja lihottavaa. Nytkin kiloja on kertynyt muutama ylimääräinen ja jollei kultani hoitaisi viikonlopun muonitusta pitkän kaavan mukaan olisin varmaan melko turpeassa kunnossa.
Jaa. Tasa-arvoa? Olenko muistanut kiittää? Olenko tehnyt osuuteni? Rehellisesti sanottuna tilanne ei ole tasa-arvoinen, en ole tehnyt osuuttani enkä ole taatusti ymmärtänyt kiittää tarpeeksi. Kysykää nyt vielä miksi naiset ovat yleensä se eroa haluava osapuoli?
Mies tulee kotiin ja luulee saavansa ruokaa nokkansa alle ikäänkuin asia olisi itsestään selvää. Päinvastoin. Mikään ei ole itsestään selvää. Edes ministerit eivät pysy pallillaan jos "kiss and tell" ilmiö voimistuu. Toisaalta nämä kiss and tell jutut eivät liity meidän tavallisten pulliaisten elämään ja hyvinvointiin. Ennemminkin paisutellut sensaatiouutiset vievät huomiomme pois arkipäivän kultareunuksesta. Tottahan minäkin jotain teen. En ole täysin "off" mutta nyt pitää tunnustaa että liian lähellä sitä.
Selvää on ettei sydämeeni mahdu kuin yksi "m" (=ämmä), mutta voiko tällaisia perusasioita koskaan liikaa korostaa. Kuinka hyvältä kunnon ruoka maistuu ja kuinka mukavaa on nauttia yhdessä terveellistä ruokaa. Hyvistä aineksista rakkaudella valmistettua. Kauheinta asiassa on katsoa toisen ihmisen lipuvan hiljaa pois.
Liekö juuri nyt iTunesissa soivalla HIMin musiikilla tekemistä tehtyjen havaintojen kanssa? Elämäni tärkein ihminen ei saa minulta ansaitsemaansa kunnioitusta ja huomiota. Perkele.
Toisaalla(kin)
Mielenkiintoista seurata nuorison tekemisiä ja mainitsemiani sensaatiouutisia huippupoliitikoista. Kuvitteleeko nuoriso elämän olevan näytelmää jossa parhaat palkitaan taloudellisella riippumattomuudella? Kyllä asiat ovat päälaellaan. Toisaalta voiko sensaation hakuisten uutisten tulvassa löytää tukevaa maata jallkojensa alle ja seistä oman terveen järkensä kanssa kalliolla tulvan huuhtoessa pintaliitäjät virran mukana sensaatiosta toiseen?
Onko tällä jotain tekemistä suomalaisen yrityskulttuurin kanssa jossa pyritään määrätietoisesti tekemään johtajia niistä jotka ovat mahdollisimman samaa mieltä johtajien kanssa eikä niistä jotka pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman hyvin?
Tuntuu hurjalta kuunnella työelämän tositarinoita. Monivuotisen työpaikkansa jättänyttä tuttavaani kyseltiin takaisin entiseen työhönsä. Tavatontako? Yllättävää koska tuttavani lähti koska huomasi ettei enää kuulu "hyviin ihmisiin". Liekö ajatellut liikaa omilla aivoillaan tai oliko päässyt toisiin tuloksiin kuin esimiehensä?
Muistan erään toisen ystäväni lähdön tehtävästä jota hän oli hoitanut mielestäni vuosia hyvällä menestyksellä parantaen tuloksiaan selvästi. Kun hän poistui rivistä hänen tilalleen palkattiin johtajien kanssa samaa mieltä oleva kaveri jonka suurin saavutus onkin olla väleissä tärkeimpien esimiestensä kanssa. Myyntiluvut puhuvat karua kieltä saavutuksien pintapuolisuudesta.
Onko suomalaisen yrityselämän tavoite todella vähentää ajattelua työssä ja työpaikoilla? Jos päämies ei pysty toimittamaan jotain tarpeellista se on luonnonlaki eikä korjattava tilanne? Näen liian hyvin asioita joihin minun ei pitäisi puuttua ja joiden tietäminen tekee lähinnä onnettomaksi. Tieto lisää tuskaa.
Näen masennusta. Masennus tulee paitsi kodista ja rakkaiden ihmisten arvostuksen puutteesta myös työstä ja ilmiselvästä typeryydestä siellä. Pahinta on kun työssään pätevien ja tunnollisten ihmisten ei anneta kehittää toimintatapoja. Mieluummin palkataan uusia tekijöitä koulunpenkiltä joilla on reilusti muodollista pätevyyttä ja useissa tapauksissa tuota muodollista pätevyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tottahan kauneus ei estä ihmistä olemasta pätevä tai älykäs, mutta ihmisen vähäisemmät ulkonäölliset avut eivät tee hänestä huonompaa työntekijää. Jos palkataan mallia, messuemäntää tai PR-ihmistä ulkonäöllä on väliä. Kysyn vaan onko tuolla ulkonäöllä väliä jos tarkoitus on toimia asiantuntijana, varastonhoitajana tai muussa tehtävässä jossa töitä tehdään yrityksen omien työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kanssa?
Söin taas herkullista kanaa, eilen maistuvaa lihaa. Ikäänkuin se olisi itsestäänselvää. Jollei rakkaani näkisi vaivaa asian eteen söisin varmaan lähinnä yksinkertaista ruokaa. Epäterveellistä ja lihottavaa. Nytkin kiloja on kertynyt muutama ylimääräinen ja jollei kultani hoitaisi viikonlopun muonitusta pitkän kaavan mukaan olisin varmaan melko turpeassa kunnossa.
Jaa. Tasa-arvoa? Olenko muistanut kiittää? Olenko tehnyt osuuteni? Rehellisesti sanottuna tilanne ei ole tasa-arvoinen, en ole tehnyt osuuttani enkä ole taatusti ymmärtänyt kiittää tarpeeksi. Kysykää nyt vielä miksi naiset ovat yleensä se eroa haluava osapuoli?
Mies tulee kotiin ja luulee saavansa ruokaa nokkansa alle ikäänkuin asia olisi itsestään selvää. Päinvastoin. Mikään ei ole itsestään selvää. Edes ministerit eivät pysy pallillaan jos "kiss and tell" ilmiö voimistuu. Toisaalta nämä kiss and tell jutut eivät liity meidän tavallisten pulliaisten elämään ja hyvinvointiin. Ennemminkin paisutellut sensaatiouutiset vievät huomiomme pois arkipäivän kultareunuksesta. Tottahan minäkin jotain teen. En ole täysin "off" mutta nyt pitää tunnustaa että liian lähellä sitä.
Selvää on ettei sydämeeni mahdu kuin yksi "m" (=ämmä), mutta voiko tällaisia perusasioita koskaan liikaa korostaa. Kuinka hyvältä kunnon ruoka maistuu ja kuinka mukavaa on nauttia yhdessä terveellistä ruokaa. Hyvistä aineksista rakkaudella valmistettua. Kauheinta asiassa on katsoa toisen ihmisen lipuvan hiljaa pois.
Liekö juuri nyt iTunesissa soivalla HIMin musiikilla tekemistä tehtyjen havaintojen kanssa? Elämäni tärkein ihminen ei saa minulta ansaitsemaansa kunnioitusta ja huomiota. Perkele.
Toisaalla(kin)
Mielenkiintoista seurata nuorison tekemisiä ja mainitsemiani sensaatiouutisia huippupoliitikoista. Kuvitteleeko nuoriso elämän olevan näytelmää jossa parhaat palkitaan taloudellisella riippumattomuudella? Kyllä asiat ovat päälaellaan. Toisaalta voiko sensaation hakuisten uutisten tulvassa löytää tukevaa maata jallkojensa alle ja seistä oman terveen järkensä kanssa kalliolla tulvan huuhtoessa pintaliitäjät virran mukana sensaatiosta toiseen?
Onko tällä jotain tekemistä suomalaisen yrityskulttuurin kanssa jossa pyritään määrätietoisesti tekemään johtajia niistä jotka ovat mahdollisimman samaa mieltä johtajien kanssa eikä niistä jotka pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman hyvin?
Tuntuu hurjalta kuunnella työelämän tositarinoita. Monivuotisen työpaikkansa jättänyttä tuttavaani kyseltiin takaisin entiseen työhönsä. Tavatontako? Yllättävää koska tuttavani lähti koska huomasi ettei enää kuulu "hyviin ihmisiin". Liekö ajatellut liikaa omilla aivoillaan tai oliko päässyt toisiin tuloksiin kuin esimiehensä?
Muistan erään toisen ystäväni lähdön tehtävästä jota hän oli hoitanut mielestäni vuosia hyvällä menestyksellä parantaen tuloksiaan selvästi. Kun hän poistui rivistä hänen tilalleen palkattiin johtajien kanssa samaa mieltä oleva kaveri jonka suurin saavutus onkin olla väleissä tärkeimpien esimiestensä kanssa. Myyntiluvut puhuvat karua kieltä saavutuksien pintapuolisuudesta.
Onko suomalaisen yrityselämän tavoite todella vähentää ajattelua työssä ja työpaikoilla? Jos päämies ei pysty toimittamaan jotain tarpeellista se on luonnonlaki eikä korjattava tilanne? Näen liian hyvin asioita joihin minun ei pitäisi puuttua ja joiden tietäminen tekee lähinnä onnettomaksi. Tieto lisää tuskaa.
Näen masennusta. Masennus tulee paitsi kodista ja rakkaiden ihmisten arvostuksen puutteesta myös työstä ja ilmiselvästä typeryydestä siellä. Pahinta on kun työssään pätevien ja tunnollisten ihmisten ei anneta kehittää toimintatapoja. Mieluummin palkataan uusia tekijöitä koulunpenkiltä joilla on reilusti muodollista pätevyyttä ja useissa tapauksissa tuota muodollista pätevyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tottahan kauneus ei estä ihmistä olemasta pätevä tai älykäs, mutta ihmisen vähäisemmät ulkonäölliset avut eivät tee hänestä huonompaa työntekijää. Jos palkataan mallia, messuemäntää tai PR-ihmistä ulkonäöllä on väliä. Kysyn vaan onko tuolla ulkonäöllä väliä jos tarkoitus on toimia asiantuntijana, varastonhoitajana tai muussa tehtävässä jossa töitä tehdään yrityksen omien työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kanssa?
