vatsarintaliike

Kävinpä tässä Eyen optikolla aikomuksenani uusia silmälasini. Ilmoitin pitkän litanian laatuvaatimuksiani myyjälle joka totesi että sehän maksaa enemmän. Enemmän kuin mikä, en tiedä. Ilmeisesti enemmän kuin heidän mainoksensa lukemat. En tiedä mitä myyjä ajatteli. Eikö minulla ole varaa kuin perusmalliin vai onko häneltä kovisteltu kaikkia tuotteita ilmoituksen tarjoushinnalla. En tiedä. Yllätyin silti. Luettelin muutamat linssin ominaisuudet joita halusin ja myyjä totesi hinnan muuttuvan ylöspäin ikäänkuin se estäisi tekemästä kauppoja. Mikäs siinä. Eihän kenenkään ole pakko tehdä kauppaa kun on vaihtoehtoja.

Tuli vähän sama tunne kuin vuosi pari sitten Tikkurilan Vaunulassa. Kävin tutustumassa uuteen Fiestaan, siis Ford Fiestaan ja kyselin ilmastoinnin ja automaattivaihteiston perään. Tälläkin reissulla myyjä totesi hinnan nousevan eikä edes vaivautunut selvittämään paljonko hinta olisi noussut vaikka sentään kysyin häneltä asiaa. Ilmeisesti vanha 10-vuotias autoni oli liian hyvä vaihdettavaksi yhtään mihinkään heidän myymäänsä. Logiikkahan tässä on perinteinen autokauppiaan logiikka. Jos tyyppi ajaa romulla sille on turha hyvää tarjota. Todennäköisesti aikaa kuluu hukkaan. Parempi käyttää sekin aika johonkin hyödyllisempään.

Tottahan tuo ensimmäinen Eyen-optikkoliikkeen myyjä oli tavallaan oikeassa. Ostin auton, (10 vuotta edellistä tuoreemman) vähän aikaa sitten ja luonnollisesti olen perseaukinen. Näin p-a:na jouduinkin sitten saamaan hyvää palvelua saman kauppakeskuksen Silmäasemalla vaikka tuo palvelu olikin Eyenin tarjoamaa kalliimpaa myyjä ei sentään päivitellyt vaatimusteni aiheuttamaa hinnan nousua vaan pyrki asiakkaan kannalta parhaimpaan ratkaisuun. Ei kalleimpaan vaan fiksuimpaan. Jäi hyvä mieli. Tuntui, että asiakas on tärkeä. Tässä liikkeessä ollaan asiakasta varten töissä.

Ja mitä tuon ensimmäisen myyjän olisi minulle pitänyt sanoa? Mieluiten todeta asiallisesti "nuo muutokset nostavat hintaa, hetki tarkistan paljonko" . Olisi tullut tunne myyjän huolehtivan asiakkaasta. Sen sijaan suorastaan iskun saanut myyjä puolustautuu: "hinta nousee jos nämä muutokset tehdään" ja elekielellä sekä äänensävyllä: "ei sulla poika ole varaa". Sinänsä saman tekevää. Ei pitäisi olla herkkänahkainen. Tuossa vaan oikeasti tuntee itsensä tyhmäksi kun "asiantuntijana" ja "prona" esittää "haluan nämä ominaisuudet" myyjä vaan tyrmää toiveet: "hintahan nousee". Melkoista menoa. Vähitellen alan ymmärtää liike-elämän valmentajia ja valmennuksen ostajia. Ehkä myyntivalmennusta sittenkin tarvitaan. Vai olisiko parempi antaa asiakkaille ostovalmennusta?

Formulakuskeille on alettu tehdä doping-testejä. Pitäisikö Kimi Räikkösen doping-testaus vaihtaa puhalluskokeeseen?

Greenpeace näyttää puhuvan asiaa. Riippumatta FSC-merkinnöistä kukaan ei pysty käytännössä takaamaan trooppisen puutavaran ekologista tai laillista alkuperää. Periaatteessa FSC-merkintä on luotettava, käytännössä kehitysmaiden korruptoituneet virkamiehet ja pohjoismaiseen verrattuna labiili infrastruktuuri (=ei pitkiä perinteitä voimassa olevien lakien noudattamisesta) mahdollistavat sääntöjen melko avoimen rikkomisen. Ihmiset eivät välttämättä välitä sademetsien tuhoutumisesta koska huolehtivat omasta toimeentulostaan. Toisaalta sademetsä saattaa paikalliselle asukkaalle merkitä vain alkuperäiskansan viimeistä kätköä ja molemmat hävittämällä kukaan ei enää koskaan kiistäisi maahanmuuttajien oikeutta maahan. Näin ainakin Etelä-Amerikassa jossa espanjalaiset ja portugalilaiset ovat tehneet perusteellista työtä tuhotessaan intiaanikansoja ja -kulttuureja. Toisaalta paikallinen isorikas tai kansainvälinen suuryritys ajattelee lähinnä omia voittojaan. Soijapapujen ja öljypalmujen kasvattajat ovat valmiita tuhoamaan kaikki maailman jäljelläolevat sademetsät saadakseen lisää rahaa. Hinta on kova, muttteivät nämä dollarien ja eurojen sokaisemat liikemiehet ja -naiset edes ajattele tuhoavansa maapallon ekosysteemiä.

Räikeimpiä esimerkkejä rikollisten hallitsemasta sademetsien tuhoamisesta on Merbau jota hamutaan Indonesiasta. Kukaan ei näytä välittävän harvinaisten lajien kuten Orankien tuhosta. Tottahan täällä Suomessa on helppo väittää vahingon jo tapahtuneen kun puu on kaadettu ja käytetty parkettiin. Vahingot vaan vähenisivät huomattavasti jos länsimaiset ihmiset ryhtyisivät ostoboikottiin. Merbausta ja Jatobasta on helppo aloittaa. Kaikki aidot merbau- ja jatoba puulattiat jätetään vain liikkeisiin. Ekologisesti arveluttavia ovat myös kaikki kiinalaiset ja kaukoidän tuotteet. Vaikka parketit ja muut kaukoidän puulattiat ovat periaatteessa pyökkiä tai tammea niiden runkoon on saatettu käyttää runsaasti edullisesti saatavia trooppisia puulajeja jotka muuten jäisivät tuotantojätteeksi tehtaiden työoloista puhumattakaan. Käytännössä kiinalaiset (ja muut kaukoidän tuottajat) myyvät parketit joita voidaan myydä parikymppiä euroa neliö hintaan jota EU:ssa ei osata edes kuvitella koska kuljetuskin jotain maksaa. Parketin tyyppisessä tuotteessa kuljetus näyttelee merkittävää roolia joten itse tuote ei saa juurikaan maksaa koska varsinkin kiinalaisten kilpailuetu on nimenomaan hinta.

Ja kuinka me puulattioiden ystävät sitten voimme toimia parhaiten luonnon hyväksi? Unohdetaan kaikki trooppiset puulajit kuten ovien valmistaja Kilsgaard (vest-wood) on jo tehnyt ja keskitytään joko laminaattiin tai pohjoisiin puulajeihin. Turvallisimpia puulajeja ovat havupuut, koivu, tammi, pyökki, saarni, kirsikka, jne. Ekologisesti viisain valinta on mahdollisimman lähellä (pienen kuljetusmatkan päässä) kasvava puu joka on hankittu Euroopasta. Tottahan Euroopankin metsät ovat rajoitetut. Täällä vain metsän hyödyntäminen ei aiheuta yhtä peruuttamatonta ja vakavaa tuhoa kuin Afrikassa, Indonesiassa tai Etelä-Amerikassa.

Tässä kohtaa on katsottava peiliin. Tietokoneeni on tehty Kiinassa ja moni muukin elektroninen laitteeni joten en ole maailman ekologisimmin ajatteleva ihminen. Toisaalta asiaa voi lähestyä myös järkiperusteilla. Joillekin kaukoidässä valmistettaville tuotteille ei käytännössä ole vaihtoehtoja eikä yhden 2,5 kg painavan tietokoneen rahtaaminen ole niin suuri ongelma kuin raskaiden rakennustarvikkeiden. Yksi pakkaus parkettia painaa noin 22 kiloa jolloin samalla energialla voitaisiin kuljettaa 8 tietokonetta joista yksi on riittänyt minullekin jo nyt kahden vuoden tehokkaaseen kotikäyttöön. Yksi pakkaus parkettia on sen sijaan noin 3m2 lattiaa joka ei käytännössä riitä kenellekään. Useinmiten kerralla tarvitaan 30-70 m2 parkettia eli 10-25 pakettia mikä tekee painoksi 220-550 kg per kuluttaja. Oletetaan 1000:n ihmisen ostavan tietokoneen ja samojen 1000:n ihmisen hankkivan 50m2 parkettia kukin. Tietokoneet painaisivat 2500 kg ja parketit 50 000 kg mikä on 20 kertaisesti tietokoneiden paino.
Näitä yhtälöitä laskiessa ei tarvi olla matemaatikko ymmärtääkseen ettei parkettia kannata kuljettaa kaukoidästä Suomeen jollei lähtöhinta ole pöyristyttävän alhainen. Mieluummin maksan kiinalaisille tietokoneiden valmistuksesta kuin bulkkituotteiden teosta.

Elämä on valintoja eikä halvin hinta aina takaa edullisinta tuotetta. Joidenkin tuotteiden osto saattaa vaikuttaa voimakkaasti planeettamme elinkelpoisuuteen.