vatsarintaliike

Kiinalaiset tulevat. Tietokoneet, MP3-soittimet, kamerat, työkoneet, työkalut, kännykät ja ties mitkä on yhä useammin valmistettu Kiinassa. Kiinassa tehdään lähes kaikkea mitä nykyihminen haluaa ostaa. Myös parkettia ja laminaattia. Teknisesti kiinalaiset parketit ovat jäljessä suomalaisia tai eurooppalaisia vastaavia. Hinnallisesti ja pinnan laadultaan Kiinassa ollaan vahvasti ajan tasalla. Kotimaamme lämmityskausi asettaa lattioillemme melkoiset vaatimukset. Eikä ainoastaan lämmityskausi. Tällä hetkellä yksikään parketin valmistaja ei tuota Merbau-parkettia "laillisesti" vaan puutavara on käytännössä aina hakattu laittomasti sademetsistä. Tässä kohtaa on helppo arvata kiinalaisten antavan piupaut koko luonnonsuojelulle.

Eurooppalaisten valmistajien tarinat "ekologisesta" trooppisten puiden kasvattamisesta ovat lähinnä päiväunia ja satuja. Käytännössä osallistumme laittomiin hakkuisiin tukemalla rikollisia maksamalla rahaa tuotteista joiden raaka-aineena on käytetty katoavia sademetsän puita. Ja mikä tekee sademetsän puutavaran käyttämisestä niin ongelmallista?

Käytännössä mitään sademetsää ei uudisteta ja vaikeaa se olisikin. Parhaassa tapauksessa sademetsän paikalle perustetaan puuplantaasi jolla viljellään muutamia puulajeja. Useinmiten entinen sademetsäalue otetaan maanviljelyn, karjanhoidon tai muun ihmisten tarpeen käyttöön ajattelematta asiaa sen enempää. Monet suuret elintarvikevalmistajat käyttävät sademetsiä tuhoamalla käyttöön otetuilla viljelyalueilla edullisesti kasvatettuja ruoka-aineita, mm. soijaa. Seuraavaksi kun menen Lidliin voin hiukan epäillä heidän tuotteitaan. Tottahan sama ongelma koskee kaikkia päivittäistavarakauppoja siinä missä rautakauppojakin. Trooppisista puista tehdyt parketit ovat enemmän kuin todennäköisesti tuotettu tuhottujen metsien puutavarasta.

Hyi meitä!

Puhuva koira kertoi Aku Ankalle suuren salaisuuden jo vuosia sitten: "elämme kovia aikoja, ystävä hyvä". Ja nuo ajat aina vaan jatkuvat. Tässä pari viikkoa sitten ajelin sateella autolla Hämeenlinnan tietä Helsinkiin päin. Huomasin tien keskikohdaltaan käsittämättömän liukkaaksi. Sade oli melko mitätön ja ajoin tietä autolla jossa on peräti 4 pyörää moottoripyörän kahta (2) vastaan. Renkaani ovat hyväkuntoiset ja testeissäkin käypäsiksi todetut. En ihmettele Suomen motoristiliiton huomautuksia liukkaan keskipaikkauksen epäkäytännöllisyydestä ja vaarallisuudesta. Suomessa kyllä käytetään edelleen vanhanaikaisia vahvoja teräspylväitä lähes kaikkiin tarpeisiin teiden vierillä. Liikennemerkit ovat tukevissa varsissa katulampuista puhumattakaan. Tavoitteena tuntuu olevan törmäyksen kestävät pylväät vaikka katkeavat mallit säästäisivät ihmishenkiä sekä aiheuttaisivat lievempiä loukkaantumisia. Toimintamalli tuntuu kyllä loogiselta. Turvallisuus on toissijainen asia kun tielaitokselle annetaan ohjat käsiin. Kaikki tolpat näyttävät pysyvän "pomminkestävinä" ja kaikki paikkaukset tehdään ajattelematta mahdollista vaikutusta tielläliikkujien hyvinvointiin.

Ja samaa rataa voisi jatkaa epäilemällä Turuntien matkailuauton kuljettajan yrittäneen itsemurhaa ajamalla kirkkaassa päivänvalossa hyväkuntoisella kuivalla tiellä reippaasti jarruttelematta rekan alle. Toisaalta kyseessä olleelle vanhukselle saattoi tulla jokin ihan muu sairauskohtaus. Voisi myös kuvitella "tutun tien, turvallisen nopeuden" ja muiden vakuuttavien perusteiden saaneen kuljettajan keskittymään ihan muuhun kuin ajamiseen jolloin katastrofi on valmis. Yhden ihmisen huolimattomuus aiheutti kuuden ihmisen hengen menon. Ainoa reilu asia koko tapahtumassa on ettei kuljettaja jäänyt elämään syyllisyytensä kanssa. Olisi saattanut olla melko ankea loppuelämä.


Mistä lopulta voimme erottaa itsemurhat aidoista onnettomuuksista?
Kuka voi tietää varmuudella ettei viisi muuta ihmistä kuollut yhden itsemurhassa?

Ratkaisu Suomen puolustukseen: Sijoitetaan Stalinin patsaita itärajallemme 100m:n välein. Jos välit ovat liian harvat muutamaan paikkaan voisi viritellä Putin aiheista krääsää. Myös liikeneviä Leninin patsaita voisi käyttää.

Sokeroitua suklaata

Ostinpa Arlandasta Maraboun suklaata. Mikä siinä onkin että laittavat tavaraansa tolkuttoman paljon sokeria ja tolkuttoman vähän suklaata. Lukihan se pakkauksen päälläkin, mutta verrattuna vastaaviin tuotteisiin on pakko todeta etteivät naapurissamme ole oikein perillä suklaan sielunelämästä. Vaikkei Fazerin sininen mikään suklaan riemuvoitto olekaan sen maku on huomattavasti tasapainoisempi. Rehellisesti sanottuna todella onnistunut. Tottahan Cote d'Or, Neuhaus ja muut huipputekijät ovat eri asia maultaan mutta myös hinnaltaan. Toisaalta kova hinta lujittaa heikkoa tahdonvoimaa kun ajattelee etten todellakaan voi syödä tämän hintaista tavaraa kuin leipää ja perunoita. Vaikka kuinka hyvältä maistuisi ja menisi alas nikottelematta.

Sähköä tarvitaan, tarvitaanko kaloreita?

Tunnustan ostaneeni sähköistä tahdonvoimaa muttei se auta namipalojen popsimiseen. Nike + iPod systeemi pitää kirjaa urheilustani. Voin katsoa kilometrit, nopeuden, kalorit sun muita tietoja eri kuukausilta ja tsempata itseäni vähintään edellisen kuukauden tasoon tai uusiin ennätyksiin. Ja tottahan toki. Kun kerran käyn lenkillä voin varmaan syödä enemmän? Kaloreitahan palaa jokunen vaikka lyhyelläkin kipaisulla! Tilanne muistuttaa normaalia suomalaista asetelmaa. Kaloreita polttaessaan voi tietysti syödä enemmän. Muutenhan saattaisi laihtua ja vararavinto vyötärön seudulta kadota mustaan aukkoon. Näin kesällä ei paljon tähtitaivasta näy, toisaalta ikkunasta näkyy kivasti lähikapakan jälkipeli jos tulee valvoneeksi myöhään ja usein kuuluu vaikka nukkuisikin.


Tiedon ytimeen

Macbook ja Macbook Pro näyttävät uusiutuneen. Pitäisikö harmitella viimeisimmän Powerbook-mallin hankintaa? Mielestäni ei. Olen käyttänyt konetta jonka ohjelmistot ovat "natiiveja" ja tekniikka alusta loppuun perusteellisesti koeteltua. Tottahan uuden MBP:n 160 gigainen 7200 kierroksen SATA-kovalevy, n-sarjan Wlan, mahdollisuus 4GB:n muistiin ja muut uudet ominaisuudet puhuttelevat. 15" malliin tuli peräti LED-valaistu näyttö joka säästää virtaa. 17" malliin taas saa 1080-HD näytön halutessaan. Josko hintalapun tuijottelu auttaisi parhaiten tässä vaiheessa. PB tekee kaiken mitä tarvitsen ja tekee sen hyvin. Tässäkin on DL-DVD asema ja muita nameja joita ei aiempiin PB:n saanut rahallakaan. Tietotekniikan huipulla pysyttely vaatisi sen verran paksua lompakkoa ettei meikäläisen taskuihin taitaisi sellainen edes mahtua. Ehkäpä Leopardin tultua joudun vakavasti harkitsemaan asiaa. Ehkäpä en. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Aina vaan.