vatsarintaliike

Puhuva koira kertoi Aku Ankalle suuren salaisuuden jo vuosia sitten: "elämme kovia aikoja, ystävä hyvä". Ja nuo ajat aina vaan jatkuvat. Tässä pari viikkoa sitten ajelin sateella autolla Hämeenlinnan tietä Helsinkiin päin. Huomasin tien keskikohdaltaan käsittämättömän liukkaaksi. Sade oli melko mitätön ja ajoin tietä autolla jossa on peräti 4 pyörää moottoripyörän kahta (2) vastaan. Renkaani ovat hyväkuntoiset ja testeissäkin käypäsiksi todetut. En ihmettele Suomen motoristiliiton huomautuksia liukkaan keskipaikkauksen epäkäytännöllisyydestä ja vaarallisuudesta. Suomessa kyllä käytetään edelleen vanhanaikaisia vahvoja teräspylväitä lähes kaikkiin tarpeisiin teiden vierillä. Liikennemerkit ovat tukevissa varsissa katulampuista puhumattakaan. Tavoitteena tuntuu olevan törmäyksen kestävät pylväät vaikka katkeavat mallit säästäisivät ihmishenkiä sekä aiheuttaisivat lievempiä loukkaantumisia. Toimintamalli tuntuu kyllä loogiselta. Turvallisuus on toissijainen asia kun tielaitokselle annetaan ohjat käsiin. Kaikki tolpat näyttävät pysyvän "pomminkestävinä" ja kaikki paikkaukset tehdään ajattelematta mahdollista vaikutusta tielläliikkujien hyvinvointiin.

Ja samaa rataa voisi jatkaa epäilemällä Turuntien matkailuauton kuljettajan yrittäneen itsemurhaa ajamalla kirkkaassa päivänvalossa hyväkuntoisella kuivalla tiellä reippaasti jarruttelematta rekan alle. Toisaalta kyseessä olleelle vanhukselle saattoi tulla jokin ihan muu sairauskohtaus. Voisi myös kuvitella "tutun tien, turvallisen nopeuden" ja muiden vakuuttavien perusteiden saaneen kuljettajan keskittymään ihan muuhun kuin ajamiseen jolloin katastrofi on valmis. Yhden ihmisen huolimattomuus aiheutti kuuden ihmisen hengen menon. Ainoa reilu asia koko tapahtumassa on ettei kuljettaja jäänyt elämään syyllisyytensä kanssa. Olisi saattanut olla melko ankea loppuelämä.


Mistä lopulta voimme erottaa itsemurhat aidoista onnettomuuksista?
Kuka voi tietää varmuudella ettei viisi muuta ihmistä kuollut yhden itsemurhassa?