vatsarintaliike

Miksi valitetaan suomalaisten arkuudesta tai ujoudesta? Nythän ensimmäistä kertaa näytämme Euroviisuissa mistä kana pissii. Lordissa on munaa vaikka New Yorkille jakaa, ainakin paikallinen aviisi oli täräyttänyt Suomen Euroviisuedustajan näyttävästi framille. Ties vaikka saisimme kertoa maailman ahneimmista autoverottajista entistä useammille turisteille. Laitonta ja kaikkien periaatteiden vastaista on periä veroa verosta. Autoiluhan on Suomessa rikos kun täällä on ihmisiä kuin Biafrassa ja etäisyydet kuin Tanskassa. Tottahan omalla autolla liikkumista ymmärrettäisiin jos maassa olisi vähän asukkaita ja pitkät etäisyydet. Jatkossa voimme varmaan ostaa käytettyjä autoja edullisesti Kiinasta jos ne vaan täyttävät suomalaiset vaatimukset. Sinänsä suomalaiset vaatimukset ovat ainutlaatuiset. Suomalaiset rekisterikilvet ovat kovaa valuuttaa Saksan alamaailmassa jossa suomalaisilla kilvillä voi tehdä rauhassa rikoksia. Suomen verokarhu perii käyttömaksua suomalaisilta kilpien omistajilta eikä ole kiinnostunut muusta kuin rahasta.
Maksaako Saksan alamaailma suojelurahaa AKE:lle?

Ehdotan pikku parannuksia pariin mainokseen:

Compeed-uutuus: laastari jolla tartutat huuliherpeksen hellästi ja huomaamattomasti.

Tervetuloa Sampo-pankkiin hankkimaan kohtuuttoman koron käyttölaina. Varmista että maksat riittävästi korkoa ja huolehdi että rahat päätyvät Sampoon.

Natosta keskusteltaessa helposti unohtuu kumppanuuden, nimittäin Nato-kumppanuuden olevan kaksiteräinen miekka. Toisaalta kyllä lähestytään voimakkaasti Natoa, toisaalta taas ollaan jo kyllin lähellä sotilasliittoa liittoutumatta sen kanssa lainkaan. Naton kehittämä "rauhankumppanuus" ikäänkuin mitätöi Nato-jäsenyyden antaman lisäarvon. Kumppanuusmaat saavat paljon Natolta tarvitsematta moninkertaistaa puolustusbudjettia Naton edellyttämälle tasolle. Kalustoakaan ei tarvi uusia Naton tasolle vaan voi rauhassa antaa vehkeiden vanhentua ja silti tehdä Nato-yhteistyötä. Toisaalta aseistaan voi joutua maksamaan ylihintaa koska jää paitsi Nato-alennuksia. Sotilasliittohan on aseiden suurkuluttaja Kiinan, Venäjän ja Afrikan maiden ohella. Vielä on maita joissa sotakoneisto ajaa elintason ohi.

Elisan päivänkysymyksessä (16.4.2006) väitetään pääsiäisen olevan luterilaisen kirkon tärkein juhla ja kysellään käymmekö kenties kirkossa. Kyseessä on jälleen kerran hyvä esimerkki suomalaisten yleissivistyksen romahtamisesta. Pääsiäinen on ortodoksisen kirkon suurin vuotuinen juhla. Elisalla ei tiedetä kyseessä olevan kaksi eri kirkkokuntaa vaikka molemmilla onkin verotusoikeus Suomessa. Jopa sen verran hyvä verotusoikeus että jokainen yritys maksaa kirkollisveroa vaikka omistajat kuuluisivat saatananpalvojiin tai toisiin kirkkokuntiin.

Voidakseni sijoittaa enemmän rahaa TV-lupaan jotta Yle ei menisi konkurssiin koska kolmannes musiikkitalon rahoituksesta tulee Yleltä.

Mielenkiintoista ajatella kuinka nopeasti viime aikoina saavuttamiaan asioita pitää itsestäänselvyyksinä ja joutuessaan luopumaan jostain miettii tuhat ja yksi tapaa pitää kiinni olemassaolevasta tai vaihtoehtoisesti saman hankkimisesta muualta. Ajatukseni liittyy työelämään. Kun kokee nopean nousun ja alasampumisen luonnollisesti tekee mieli nousta barrikadeille. Joskus vaan voi olla viisainta pitää mölyt mahassaan ja katsoa ympärilleen. Läheltä saattaa löytyä odottamattomia mahdollisuuksia ja uusia suuntia jotka johtavat entistä parempaan. Täytyy uskaltaa tarttua hetkeen. Päästää irti entisestä ja ponnistaa kaikin voimin uuteen elämään. Tässä tapauksessa työelämään. Tottahan moni voi ihmetellä miksi taistella tutkainta vastaan tai paeta kohtaloaan. Fakta on kuitenkin ettei paskassa rypeminen puhdista ketään. Parasta on tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää.

Tulee mieleen CD-soittimen tulo. LP-levyjen ja kasettien käyttäjästä mokoma laite tuntui kuin maailman kahdeksannelta ihmeeltä. Parin viikon päästä koko laite tuntui ikäänkuin olleen siinä ammoisista ajoista lähtien. Tottahan vaihdoin 3-säteisen laserin 1-säteiseen enkä ole katunut päivääkään. Viime aikoina olen lataillut musiikkia (laillisesti) netistä enkä enää edes ajattele asiassa olevan jotain uutta tai ihmeellistä vaikka iTunes MusicStore ei ole kauaa ollutkaan Suomessa. Nettimusiikin myynnissä on se hyvä puoli että tulee hankkineeksi kokoelmastaan puuttuvia aarteita ja uutuuksia joihin ei muuten törmäisi yhtään missään. Esimerkiksi tähän mennessä ainut TikTakin biisi jota olen kuunnellut mielelläni on "Sankaritar" jonka latasin suit sait koneelleni. Tottahan Rasmuksen "F-F-Falling" on pitänyt hankkia ja Hassisen Koneen "Rajat" LP:ltä "Rumat sävelet" muutamia pakko-ostoksia mainitakseni.

Nykyinen elämänmeno ei silti ole helppoa. Työelämässä halutaan joissakin yrityksissä politikoida ja politiikassakin saattaa joutua tekemään töitä vaikka avustajiakin saa käyttää.Politiikassa vallitsee yksinkertainen sääntö. Mtä parempi homma sen enemmmän on avustajia ja virkamiehiä hoitamassa "likaisia" töitä jotta viranhaltija itse voi edustaa ja päteä muualla. Postaukseni alussa mainitut muutokset perustuvat edustamani yrityksen vahvaan "jees-miesten" ja "jees-naisten" invaasioon jonka seuraukset näkyvät päivä päivältä selvemmin. Saatan innostua palaamaan likaisiin yksityiskohtiin tulevaisuudessa...

Sinä! Juuri sinä! Haluatko maksaa puheluistasi enemmän?

Hanki puhelimen ja liittymän sisältävä yhdistelmäpaketti!

Hämmästyin tässä pari päivää sitten kuinka vaikeaa on tuntea ja arvostaa toista ihmistä vaikka olisi syytä. Mitä läheisemmestä ihmisestä on kyse sen kovempi haaste on. Huomasin puoliskoni, siis paremman puoliskon vai pitäisikö sanoa: "se nainen joka asuu meillä?" hallitsevan erään ihmissuhteiden vaikeimmista asioista. Nimittäin kivojen lahjojen antamisen. Ainahan voi väittää että senkun ostaa tarpeeksi kalliin, antaa lahjakortin tai tekee itse jotta lahjus on tarpeeksi persoonallinen. On vaan vaikeaa ajatella asiaa toisen ihmisen kannalta. Vielä vaikeampaa on arvata mitä tuo toinen voisi haluta lahjaksi tai mistä joku muu voisi pitää.

Itse kun ostelen lahjoja huomaan kerta toisensa jälkeen arvauksen olevan vaikeaa, lähes mahdotonta. Usein annammekin toisillemme listan toiveista joita sitten toteutetaan jouluna ja merkkipäivinä. Saavana osapuolena olen huomannut usein saavani yllätyksiä jotka ovat odottamattoman iloisia. Asioita joita en ole osannut toivoa vaikka pidän niistä tai niille on käyttöä. Parhaat lahjat olen saanut puolisoltani. Näinhän pitäisikin olla. Se (hän) joka tuntee sinut parhaiten osaa myös lahjoa hauskimmin. Asia ei vaan näytä olevan itsestään selvä. Esimerkiksi hankkiessani lahjuksia erehdyn käsittämättömän helposti. Toisaalta tilanne on hyvä muistutus todellisuudesta. Toisen ihmisen tunteminen ei ole itsestäänselvä asia. Jos kaksi ihmistä menee naimisiin tai muuttaa yhteen heidän tavoitteensa ja ajatuksensa yhdistyvät vain osittain. Ei kannata kuvitella että järjestely merkitsisi kaikille samaa asiaa.

Joillekin ihmisille rehellisyys on sama kuin olla jäämättä kiinni valheesta. Käytäntöä voisi nimittää lakimiesten "juridiseksi" toimintatavaksi. Toisille ihmisille rehellisyys on rauhallinen tunne itseään silmiin katsoesssa. Tieto siitä että voi asiapohjalta tavata työkaverinsa ja hyvällä omallatunnolla halata kumppaniaan ja antaa iltasuukon. Tulee hakematta mieleen myös käsitys työnteosta. Monilla nuorilla ihmisillä on käsitys ettei työ saa rasittaa, työ ei saa aiheuttaa hikoilua eikä työ saa kestää kauaa. En uskalla edes kuvitella mitä suomalaisille yrityksille tapahtuu kun näin ajattelevat ihmiset täyttävät kaikki paikat. Lopultakin tietokone auttaa hallitsemaan suuria kokonaisuuksia mutta usein, yllättävän usein, itseasiassa liian usein joutuu tekemään käsittämättömän määrän käsityötä voidakseen hoitaa tehtävänsä.

Tottahan yritysten pitäisi ensin huolehtia siitä että tietojärjestelmästä saa helposti työtehtävien edellyttämät tiedot käyttöön ja raportitkin vain odottavat enterin takana. Yllättävän usein "henkilökuntalähtöisyys" tarkoittaa sitä että henkilökunnan on parempi lähteä kuin ruveta vaatimaan työtä tukevia ATK-järjestelmiä tai raportointiohjelmia. Vähän sama tilanne kuin "asiakaslähtöisessä" toiminnassa jossa lähdetään siitä että toimintamalliin sopeutumattomien asiakkaiden on paras poistua lopullisesti. Viime aikoina olen huomannut myös "haastavien tehtävien" tarkoittavan "lähes mahdottomia" tehtäviä tai käytännössä käsittämättömän työmäärän vaativia vaikeita ja monimutkaisia operaatioita joissa ei riitä että hoitaa oman osuutensa vaan myös muiden asiaan liittyvien tahojen on hoidettava oma leiviskänsä. Siinä tilanteessa että jokin menee pieleen ei auta kuin aloittaa alusta ja taikoa alkuperäinen tavoite suunniteltua lyhyemmässä ajassa kasaan.

Ei ihme jos ihmiset ovat kärttyisiä ja kiireisiä. Kyse ei ole ainoastaan inhottavasta tyypistä vaan myös olosuhteilla voi olla osuutta asiaan. Ainakin minä olisin varsin pettynyt kanssaihmisten moraaliin jos olisin se Mercedes Benzin omistaja jonka Nissan kuljettaja kiilasi Espoon Ikean kohdalla tien sivuun ja rusikoi auton kaikki pellit rusinapinnalle sekä rikkoi jokaisen ikkunan. Poliisin saapuessa paikalle mies ei tehnyt vastarintaa. Olipahan tyytyväinen saatuaan tiedotettua varsin selkeästi ettei pitänyt MB-kuskin ajotavasta. Voi vain todeta ettei kaikkia ihmisiä voi pitää avohoidossa vaikka he päällisin puolin vaikuttaisivatkin rauhallisilta.

Nico Rosberg on edelleen Formula ykkösten kuumin suomalaisnimi vaikka joutui Australian GP:ssä Christian Klienin aiheuttaman onnettomuuden uhriksi. Suomalaisille niin rakas Klien ajoi Malesian GP:ssä Kimi Räikkösen takaripustukset historiaan ensimmäisessä kaarteessa ja Australiassa pelasi dominoa ajamalla ensimmäisessä kaarteessa Ferrarin Felipe Massan päälle jonka auto lennätti Nicon auton takasiiven radanvarteen. Varikolla Nico nousi autostaan tallin todettua ettei enää ole mitään tehtävissä. Suomalaisittain on tietysti ikävää ettei Nico aja suomalaisella lisenssillä mutta ymmärrän tilanteen täysin koska saksalaisella lisenssillä on huomattavasti helpompi saada paikka F1:stä. Parempi ajella F1:ssä kuin jäädä rannalle ruikuttamaan.