<$BlogRSDURL$>

Friday, March 31, 2006

Alt optio 

On se varsin kummallista. Näppäimistössä sijaitsevan "optio" näppäimen nimi on "alt" näppäin. Minkähän takia?

Sunday, March 26, 2006

Vastuukysymyksiä 

Luinpa artikkelin jossa kerrottiin astianpesukonetta käyttäneiden ihmisten sisuskalujen erottuvan käsin astioita pesseiden sisuskaluista jos ruumiit avataan. Onko vika astianpesukoneiden ja vahvojen pesuaineiden?

Voihan se olla. Haluiaisin silti osoittaa syyttävällä sormella astianpesukoneiden käyttäjiä. Kuka käskee laittaa sitä pesuainetta niin reilusti? Koska annostelu näyttää olevan vaikeaa voisi olla parempi siirtyä valmiisiin annosnappeihin jottei tolkullista pesuaineen määrää ylitettäisi. Tarkkaan ottaen sama ongelma koskee pyykinpesukonettakin. Pesuainetta survotaan koneeseen "varmuuden vuoksi" runsaasti. Liikaa.

Totta puhuen olen valvovan silmän välttäessä pessyt pyykkiä 30 minuutin pikaohjelmalla ja perään kuivannut ne kuivausrummun pikaohjelmalla. Olen käyttänyt säästeliäästi pesuainetta ja pyörittänyt maksimilinkouksen saaden noin puolessatoista tunnissa vaatteet kuivina päälle. Ja mikä parasta: puhtaina. Säästin sähköä, aikaa ja luontoa enkä menettänyt mitään.

Tottahan kyse oli hikisistä ja "tavallisen" likaisista vaatteista eikä mistään asentajan haalareista tai muuten kunnolla "vahvaan paskaan" sotketuista vetimistä. Missä menee käyttäjän vastuu? Pitäisikö käyttöohje malttaa lukea jo ennen uuden laitteen käyttöönottoa. Voi olla myöhäistä lukea kuukauden kuluttua riviä:"ensimmäisen latauksen tulee kestää vähintään 16 tuntia" tai "irrota laitteen pohjasta kuljetusta varten asetetut lukitusruuvit".

Todellinen elämä on tarua ihmeellisempää. Yllättävän moni vika korjaantuu laittamalla töpseli seinään.

Thursday, March 23, 2006

Sijoitus vai koti? 

Talousasiantuntijat pohtivat asuntokauppaa kuin sijoitusta. Ikäänkuin ihmiset ostaisivat mieleisensä asunnon ja myisivät sen heti pois saatuaan tietyn ostaessa asetetun tulostavoitteensa tai riippumatta elämäntilanteestaan panttaisivat asuntonsa myyntiä kunnes hintaso on saavuttanut myynnin kannalta vähimmnäistason.Tottahan sijoitusasuntojen ostajat seuraavat hintakehitystä, tuottoja sun muita olennaisia asioita. Sijoittaminen ei vaan yksinkertaisesti kuulu tavallisen suomalaisen asunnonostajan ensisijaisiin tavoitteisiin. Tärkeintä on saada koti jossa viihtyy seuraavat parikymmentä vuotta eikä jotain korkojen ja markkinoiden sanelemaa rahantekotapaa. Useimmat meistä käyvät työssä hankkimassa elantonsa jolloin sijoitusmaailma on vieras. Toisaalta tuhannen euron sijoituksen tuotoilla ei välttämättä pysty elämään leveästi koko vuotta. Jos korko on 3% se tekee juhlavat 30 euroa jolla ei makseta edes kuukauden elinkustannuksia joten se siitä. Ongelma on siis pääoman puute joka ajaa työelämään koska sosiaaliturvarahat kuluvat helposti maahanmuuttajien tarpeisiin. Esimerkiksi Espoossa ei enää käytetä betoniporsaita koska se ei miellytä Suomen johtavaa muslimikaupunkia. Terveisiä Espoosta.

Wednesday, March 22, 2006

2000-luvun työelämää 

Näyttää siltä että nykyaikaisessa työelämässä politikointi on taas jonkinmoisessa roolissa. Ikävät tyypit ulos ja kivat tyypit tärkeille paikoille. Helposti vaan tuppaa unohtumaan että monet niistä ikävistä tyypeistä ovat oman alansa huippuammattilaisia. Monesti ihmisen on oltava tiukka jos aikoo hoitaa työnsä kunnialla. Ihmiset jotka hymyilevät liikaa paitsi menettävät kanssaihmistensä kunnioituksen myös räpiköivät tehtävissään melkoisen avuttomina. Tottahan epäpätevien esimiesten silmien alla riittää että on kiva kaveri koska asiaa tuntematon tai jopa välinpitämätön esimies pyrkii saamaan ympärilleen "mukavat" ihmiset eikä ketään joka menestyy ammattitaitonsa tai pätevyytensä avulla. Esimiehen epäpätevyys johtaa helposti paitsi tahattomiin mokiin myös tahallisiin valintoihin joissa tietoisesti pyritään välttämään ihmisiä jotka halutessaan voivat tehdä omasta pomostaan naurunalaisen. Kyllä pikkunilkkiä tai suurtakin nikkiä tuollainen asia pelottaisi. Parempi pitää oma joukkueensa hallinnassa kuin antaa turhia mahdollisuuksia aiheuttaa hämminkiä.

Toisaalta jokaisella esimiehellä on sanansa sanottavana alaistensa vapaapäiviin ja lomiin jolloin kukaan täysijärkinen ei tietentahtoen nolaa pomoaan. Päinvastoin usein tyhmääkin päällikköä koetetaan sietää koska joku vielä isompi tappi on jostain käsittämättömästä syystä halunnut tuon munattoman ja kädettömän pallinaaman johtamaan osastoa. Ettei tällainen kuulu 2000-luvun työelämään vai? Totta helkkarissa kuuluu. Ja tiukasti. Yhä useammasta suunnasta kuuluu nykyään ääni joka valittaa käsittämättömän epäpätevien johtajien toilailuiista. Ilmeisesti koulun penkiltä työelämään sysätyt sinänsä korkeasti koulutetut ihmiset jotka epäilemättä hallitsevat suurimman osan oppimistaan asioista tyrivät kuin puliukot. Ongelma onkin ettei asioita osata soveltaa käytäntöön.

Usein myös ylpeys estää kysymästä alaisilta kuinka asiat on hoidettu tai kuinka ne olisi viisainta hoitaa. Tämä ylpeys paitksi tekee esimiehestä surkuhupaisan tyypin myös haittaa organisaation toimintaa usein vakavasti. Joskus myös organisaation toimintamallien kehittämisestä on tehty itsetarkoitus jolloin vanhat ja usein pitkälle mietityt toimintamallit syrjäytetään vain koska niitä ei ole erityisesti tutkittu aikanaan vaikka ne käytännössä voittaisivat kalliilla rahalla kehitetyt uudet neron leimaukset. Työelämässä poltetaan paljon rahaa pelkästään henkilökunnan vaihtoon päästämällä ammattitaitoiset tekijät pois ja kouluttamalla uusia tekijöitä tilalle.

Wednesday, March 08, 2006

Muistojen logiikkaa 

Mielenkiintoisia mielleyhtymiä.

Vuosia sitten viisastelivat tuolloisessa työpaikassani että ajelet varmaan koko ajan kaasu pohjassa kun ostit auton 2-litraisella koneella. Ei auttanut kuin todeta: mitä isompi kone sen varovaisemmin pitää kaasua polkea jos meinaa pysyä väleissä virkavallan kanssa. Suorastaan epäilin ennemminkin tehottoman moottorin vaativan taipuisampaa nilkkaa.

Muistan myös ex-vuokraisäntäni vuokravälittäjän arvelleen rohkeasti että kyllä täällä on kuunneltu tajuttoman kovaa tuota musaa kun on noin isot kaiuttimet. Tottahan en ole mitään koristeeksi hankkinut kuten kotona usein kuulen, mutten tajua logiikkaa. Jos omistat auton joka kulkee 180 km/h ajat todennäköisemmin kaasu pohjassa kuin kaverisi jonka pirssillä pääsee 140 km/h. Millä logiikalla reilusti 100 dB:n ylittäviin voimakkuuksiin yltävillä kaiuttimilla pitäisi kuunnella useammin volume tapissa verrattuna kaveriin jonka maksimi voimakkuus asettuu tuonne 100 dB:n tienoille? Ainakin tilanteessa jossa tavoitellaan vaikkapa 100 dB:n äänenvoimakkuutta...

Mielestäni kyse on reservistä. Jos et joudu yliohjaamaan laitteitasi olivat ne mitä tahansa voit luulla niiden kestävän pidempään kuin äärirajoille vietyinä. Miksi mopon moottorit ovat lyhytikäisiä? Ainakin ennen olivat. Koska niillä joutuu ajamaan koneen tasapainotukseen nähden ylikierroksilla päästäkseen luvattua 40 km/h nopeutta. Olen ajanut 2-pyöräisellä minuutin kilometrejä 1,8 litran kulutuksella mutten julkaise teknisiä yksityiskohtia netissä. Joku raja se on oltava.


Vähän vähempien vuosien takainen muisto.


Kaverini oli menossa bailaamaan ja kysyi lähdenkö kuskiksi. Maksoi vielä yökerhoon sisäänkin. Narikankin. Mikäs siinä auttoi. Markkinatilanne vaikutti ihan hyvältä mutten ollut mikään pelimies joten totesin ettei tästä reissusta sen enempiä. Jokohan jätkä lähtis himaan. Ja eikun Ruusu kainalossa narikassa. Kysyin mitäs tehdään? Kuskia tarvittiin taas. Puikkoihin ja lähiöön. Auto parkkiin ja kämpille. Iltakahvia tai tässä tapauksessa kyse oli yökahvista. Istuksin "coolina", join kaffetta ja odottelin josko kaveri ja Ruusu keksivät jotain ajankulua itselleen. Ja keksiväthän ne. Mimmi hyppäsi syliini, katsoi silmiini ja kysyi : "mitäs jos mentäis rakastelemaan tuonne makuuhuoneeseen". Sehän oli selvää shokkihoitoa. Totesin että sori, tuo kaverihan se tässä on asianosainen. Mimmi loukkaantui ja minä siihen kaverille: "tee nyt helvetti jotain, päästään tästä lähtemään". Kaveri siitä makuuhuoneeseen ja meikäläinen odottelemaan. Lopulta kyllästyin ja painuin ovelle vilkaisemaan, totesin että eivät vielä nuku, hyvä niin. Muutaman minuutin kuluttua jätkä tuli ulos, potkaisi kylkeen ja sanoi: "nyt mentiin". Mikäs siinä auttoi. Takki päälle ja ulos. Autoon ja kotia kohti. Taas yhtä kokemusta rikkaampana. En tiedä haluaako kukaan tietää ettei sattunut olemaan kortsuja mukana joten joku tolkku se on oltava. Kaverin puheista ymmärsin ettei talon puolestakaan meinannut löytyä kumia "ajoon".

This page is powered by Blogger. Isn't yours?