vatsarintaliike

Sotelaallinen ratkaisu

SOTE on herättänyt paljon keskustelua mutta ratkaisusta on turha puhua. Tällä kertaa saavutettiin lähinnä poliittinen kompromissi jossa oppositio ei päässyt jaolle ja valittaa kovaa kohtaloaan.

Veronmaksajan kannalta on arveluttavaa että ministerien itsensäkin suosimaa verosuunnittelua harrastavat lääkärit ja lääkäripalveluja tarjoavat yritykset pääsevät käsiksi veronmaksajien rahoihin. Aiemmin vain yritysten voitot kotiutettiin veroparatiiseihin, nyt veronmaksajien rahat liikkuvat aiempaa lyhyempää reittiä suoraan ulkomaisiin verosuunnittelukohteisiin. Hallitushan lupasi valtion maksavan aiempaa kevyemmillä perusteilla potilaan hoitokulut yrityksille jotka joko maksavat veroja Suomeen vain vähän tai ei olleenkaan.

Suomeksi siis rahat siirretään ilman välietappeja Luxemburgiin, Maltalle, Cayman saarille tms. verottomiin maihin joista lääkärien palkat palautetaan verottomina Suomeen ja suurin osa rahoista jää ulkomaille poistuen suomalaisen yhteiskunnan ulottuvilta. Tämä jos mikä on omiaan näivettämään suomalaisen yhteiskunnan toimintaa koska suurin osa näille veroparatiiseissa päämajaansa pitäville yrityksille maksetuista rahoista poistuu lopullisesti pyörittämästä suomalaista yhteiskuntaa.

Episodi Lastensairaala

Kaikkien poliittisten puolueiden arvomaailmaa kuvaa hyvin lastensairaalan rakentaminen. Projektissa kerättiin valtion vastuulle kuuluvaan kohteeseen rahaa yksityisiltä kansalaisilta mutta puoluetukeen ei koskettu edes vahingossa. Asiahan olisi ratkennut sijoittamalla puoluetuki lastensairaalan rakentamiseen ja vastaavasti keräämällä kansalaisilta avustusta puolueille.

Tällä ratkaisulla olisi saatu kätevästi lisää ääniä Ruotsalaiselle Kansanpuolueelle ja Kansalliselle Kokoomukselle joilla on parhaat rahoituslähteet ja toimivat suhteet liike-elämään. Jostain syystä edes nämä varakkaimmat puolueet eivät käyttäneet tilaisuutta ampua kilpailijansa alas. Ilmeisesti rahaa ei koskaan voi olla liikaa jos sen määränpää on oma tasku.

Helsinki = Vihreä kaupunki

Vihreät ovat vihdoin saaneet tilaisuuden rakentaa Helsingistä mieleisensä kaupungin. Koska kaupunki on vihreiden mukaan liian harvaan rakennettu ja siellä voi liikkua henkilöautolla kohtuullisesti asiaa on jo aloitettu korjata. Kaikki vapaat paikat, pienetkin puistot ja henkireiät rakennetaan mahdollisimman täyteen, mieluiten ylöspäin koska sivulle ei ole paljoa tilaa jolloin saadaan mahdollisuus rakentaa toimiva joukkoliikenne näille kansoitetuille alueille. Samalla on luonnollisesti vähennetty rakennettavien autopaikkojen lukumäärän vaatimusta samoin kuin kaikkia katuja on pyritty siirtämään pois henkilöautoliikenteeltä ja parkkipaikkoja on paitsi vähennetty myös tehty kalliimmiksi. Samalla asukaspysäköinnin hintaa on nostettu reilusti. Lopputuloksena syntyy uusi helsinkiläissukupolvi joka ei ymmärrä autoilusta mitään vaan matkustaa taksilla suoraan lentoasemalle josta saa lentoja kiinnostaviin kulttuurikohteisiin. Ekologisempaa ratkaisua saa hakea. Veronmaksajat maksavat uuden autottoman sukupolven joukkoliikenneajelut kotimaassa ja lomarahat käytetään Suomen rajojen ulkopuolella jahka sinne päästään ilmateitse. Oma käsityskykyni ei riitä ymmärtämään kuinka hyvä ratkaisu tämä Suomen kannalta onkaan.

Muutamia Vihreän Helsingin tuottamia etuja

Ainakin pari saavutettua etua tulee mieleen. Ensimmäinen on tietysti se että näin toimien kotimaan matkailun väheneminen kuluttaa vähemmän suomalaista luontoa, kesämökkeily vähenee ja yleensäkin luontoarvot kehä III:n ulkopuolella jäävät paremmin suomalaisten yritysten hyödynnettäviksi.  Toinen on se etteivät nämä nuoret maksa senttiäkään autoveroa, polttoaineveroa, pysäköintimaksuja tai millään muullakaan tavalla tuota rahaa suomalaisten autoilusta elantonsa saavien yritysten kassaan. Näin heillä ei ole mitään intressiä vastustaa vihreiden ajamaa autoilun kulujen korottamishanketta vaan päinvastoin heille riittää että joukkoliikenne vie töihin, kapakkaan pääsee jalan ja lentoasemalle voi matkustaa taksilla. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa vihreille jää enää ratkaistavaksi kuinka saisi uuden sukupolven kuluttamaan vähemmän sähköä vaikka veronmaksajat jo maksavatkin miljarditukea ulkomaisille tuulivoimayrityksille estäen samalla muiden (myös ekologisten vaihtoehtojen) kannattavan kehittämisen. Tuulivoimayrityksille maksettava tuki vääristää sähkömarkkinoiden kilpailua ja haittaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa.

Kansallisen Kokoomuksen valttikortit

Täysin osattomaksi tästä poliittisesta elinkeinoelämän edistämisestä ei ole jäänyt kokoomuskaan. Ylivoimaisesti parhaiten historiaan jää Jyri Häkämiehen toiminta ministerinä. Ensin myytiin Kemira Grow How norjalaiselle Yaralle edulliseen 300 miljoonan euron poistohintaan. Onhan ymmärrettävää että todennäköistä on että vallan vaihtuessa Kansallisen Kokoomuksen kanssa kilpailevat puolueet olisivat saattaneet hyötyä suomalaisesta kemianteollisuusyrityksestä ja sen menestyksestä joten poltetun maan taktiikka eli myydään se minkä joku suostuu ostamaan on paras koska tästä sopimuksesta (alihintaan myynti) saatu tuki voidaan ohjata oikealle puolueelle. Yara sai moninkertaistettua lannoitteiden hinnat Suomessa ja kaupan päälle Kemiran mukana kaivosoikeudet noin 20 miljardin arvoiseen Soklin fosfaattikaivokseen. Mikäpä tämän parempaa veronmaksajien omaisuuden hoitoa voisi ollakaan. Tietysti ei saa unohtaa Talvivaaraa jonka asiaa Jyri Häkämies ajoi aktiviisesti. Teitä tehtiin veronmaksajien piikkiin 50 miljoonalla eurolla jne.

Kunniamaininta Suomen Keskustalle

Tässä kohtaa päästään myös antamaan kunniaa Keskustapuolueen Paula Lehtomäelle joka tuolloin toimineena ympäristöministerinä voi helpottaa teollisuuslaitosten ympäristölupien saantia ja luonnollisesti sijoitti myös omia varojaan tähän kultamunia munivaan hanheen. Tarkkaan ottaen Paula Lehtomäen mies ja 2- sekä 3- vuotiaat lapset sijoittivat eikä Paulalla ollut tästä 280 000 euron potista mitään tietoa koska perheen sisällä ei ole tarpeen neuvotella pikkurahoista.

Arvonantoa Ruotsalaiselle Kansanpuolueelle

Ansioton ei ole RKP:kään jonka hallitessa ympäristöministerin salkkua päätettiin ns. Paskalaista jota myöhemmin pönkitti vahvasti myös Suomen Keskustan Paula Lehtomäki. Paskalakihan on kansanomainen nimi Jätevesiasetukselle jota vielä vuonna 2015 on jouduttu rukkaamaan. Ympäristöministeriön virkamiehillä ei ole virkavastuuta vaikka Jan Erik Enestam totesikin saaneensa ympäristöministeriön virkamieheltä harhaanjohtavia tietoja vuonna 2004 lakia eteenpäin viedessään.

Poliittisia ratkaisuja poliittisiin ongelmiin

Erilaisissa suhmuroinneissa tahraantuneita poliitikkoja on siirretty erilaisiin tehtäviin, mm. Suomi-Venäjä seuran puheenjohtajaksi, EK:n puheenjohtajaksi, Brysseliin lähinnä euroedustajiksi (=MEP) mutta myös EU:n komission varapuheenjohtajaksi asti on edetty mitä voi pitää hyvänä eläkevirkana epäonnistuneen kotimaanpolitiikan päätteeksi. Toiseen suuntaan on tultu hyvän EU:ssa työskentelyn päätteeksi ja päästy nauttimaan suomalaisen poliittisen elämän loanheitosta kotimaassa. Tarkkaan ottaen kotimaassakin voi selvitä politiikassa vähin vaurioin mutta se on vaikeampaa kuin ulkomaisissa edustustoissa vaikka MEPit joutuvatkin ranskalaisten mieliksi ajelemaan Strasbourgiin säännöllisesti. Suuri kulu mutta mitäpä EU ei tekisi suuren hallitsijamaansa Ranskan hyväksi.