Sunday, April 01, 2007
Vaalitunnelmia viiveellä
Vaalivalvojaisissa Eero Heinäluoma totesi noin klo 21.00 jos saamme 45 paikkaa se on selkeä tappio, mutta katsotaan nyt tämä loppuun, todennäköisesti tilanne muuttuu. Eihän se muuttunut. Keskusta pysyi Suomen suurimpana puolueena. Jännittävää nähdä ottaako Kepu Kokoomuksen hallitukseen. Pääministerillähän on melkoisesti valtaa nykyään. Ennen oli Kekkonen, nyt on pääministeri, mikä on se olennainen muutos?
Voidaan tietysti sanoa vallan siirtyneen vahvasti puolueille koska pääministeri tulee suurimmasta puolueesta. Näissäkin vaaleissa sekä Keskusta että SDP menettivät asemiaan mutta Kepua suosivan vaalipiirijaon takia Kokoomuksesta ei tullut Suomen suurinta puoluetta. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Jos ei oteta kantaa puoluieiden hyvyyteen tai huonouteen voidaan ottaa kantaa siihen tosiasiaan, ettei äänestäjien protesti tälläkään kerralla kuulunut. Mielenkiintoinen episodi oli myös Yleisradion viimehetken Gallup jossa luvattiin SDP:lle voittoa ja Kokoomukselle selvää tappiota. Kuinka tähän pitäisi suhtautua? Kenen puolella Yleisradio on? Eikös SDP:n Jouni Backmanin pitänyt saada hyvä virka Ylestä? Pidetäänkö meitä tyhminä? Toisaalta on syytäkin. Ei tarvi kuin laskea Marja Tiuran ja Tanja Saarelan äänisaalis ja asia on kysymättäkin selvä. Jaa että Toni Halme viime kerralla? Protestiäänet Halmeelle Aku Ankan sijaan ei ole sama asia kuin uskoa vakavissaan kauneuskilpailumenestyksen auttavan politiikassa. Jokunen urheilumies tipahtikin tällä kertaa. Ainakin Bryggare ja Virén. Ja niin tipahti SDP:n puoluetukikin. Puoluetoimiston lomautus kuukauden verran. Pieni palautus maanpinnalle.
SDP oli todella itsevarma voitostaan ja pyrki herättämään huomiota mainoksillaan, keskusteluissa Heinäluoma oli kuin vihreät ikään. Eihän puheenjohtajan tarvinnut vaalikeskusteluissa huolehtia takuuvarmoista "omista" äänestäjistä jotka jo kymmenen vuoden ajan olivat äänestäneet SDP:lle kaiken mahdollisen: viisi presidenttikautta peräkkäin, ainakin kaksi pääministerikautta putkeen taatusta hallituspuolueen asemasta puhumattakaan. Mikäs on porskuttaessa kun homma pelaa ja maa makaa demarien malliin? SDP:kin heittäytyi raamatulliseksi todistaessaan ylpeyden käyvän lankeemuksen edellä. Uusi ura oppositiossa Suomen kolmanneksi suurimpana puolueena häämöttää jo näköpiirissä. Saas nähdä jos Vanhanen armahtaa vaikkeivät äänestäjät sitä tehneetkään.
Todennäköisesti Vanhanen armahtaa ainakin vihreitä joiden Merikukka Forsius taitaa päästä tutustumaan uuniperunoiden ja pizzan ihmeelliseen maailmaan. Antakaa anteeksi etten muista mitä se pääministerin jalkavaimo kirjoitti, taisi olla peräti morsian ilman kihloja. Vähän niinkuin politiikan teko yleensäkin: paljon lupauksia ja vähän lupausten lunastuksia. Jos espoolainen yksinhuoltaja luulee voittavansa myötätuntoa pyrkimällä naispuoliseksi Matti Nykäseksi hän ei ole tainnut seurata kyllin tarkkaan Nykäsen nykytilannetta. Edes Nykänen ei pärjää pelkällä mustalla makkaralla, kuinka Susanna ja Merikukka sinnittelisivät uuniperunoilla?
Voidaan tietysti sanoa vallan siirtyneen vahvasti puolueille koska pääministeri tulee suurimmasta puolueesta. Näissäkin vaaleissa sekä Keskusta että SDP menettivät asemiaan mutta Kepua suosivan vaalipiirijaon takia Kokoomuksesta ei tullut Suomen suurinta puoluetta. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Jos ei oteta kantaa puoluieiden hyvyyteen tai huonouteen voidaan ottaa kantaa siihen tosiasiaan, ettei äänestäjien protesti tälläkään kerralla kuulunut. Mielenkiintoinen episodi oli myös Yleisradion viimehetken Gallup jossa luvattiin SDP:lle voittoa ja Kokoomukselle selvää tappiota. Kuinka tähän pitäisi suhtautua? Kenen puolella Yleisradio on? Eikös SDP:n Jouni Backmanin pitänyt saada hyvä virka Ylestä? Pidetäänkö meitä tyhminä? Toisaalta on syytäkin. Ei tarvi kuin laskea Marja Tiuran ja Tanja Saarelan äänisaalis ja asia on kysymättäkin selvä. Jaa että Toni Halme viime kerralla? Protestiäänet Halmeelle Aku Ankan sijaan ei ole sama asia kuin uskoa vakavissaan kauneuskilpailumenestyksen auttavan politiikassa. Jokunen urheilumies tipahtikin tällä kertaa. Ainakin Bryggare ja Virén. Ja niin tipahti SDP:n puoluetukikin. Puoluetoimiston lomautus kuukauden verran. Pieni palautus maanpinnalle.
SDP oli todella itsevarma voitostaan ja pyrki herättämään huomiota mainoksillaan, keskusteluissa Heinäluoma oli kuin vihreät ikään. Eihän puheenjohtajan tarvinnut vaalikeskusteluissa huolehtia takuuvarmoista "omista" äänestäjistä jotka jo kymmenen vuoden ajan olivat äänestäneet SDP:lle kaiken mahdollisen: viisi presidenttikautta peräkkäin, ainakin kaksi pääministerikautta putkeen taatusta hallituspuolueen asemasta puhumattakaan. Mikäs on porskuttaessa kun homma pelaa ja maa makaa demarien malliin? SDP:kin heittäytyi raamatulliseksi todistaessaan ylpeyden käyvän lankeemuksen edellä. Uusi ura oppositiossa Suomen kolmanneksi suurimpana puolueena häämöttää jo näköpiirissä. Saas nähdä jos Vanhanen armahtaa vaikkeivät äänestäjät sitä tehneetkään.
Todennäköisesti Vanhanen armahtaa ainakin vihreitä joiden Merikukka Forsius taitaa päästä tutustumaan uuniperunoiden ja pizzan ihmeelliseen maailmaan. Antakaa anteeksi etten muista mitä se pääministerin jalkavaimo kirjoitti, taisi olla peräti morsian ilman kihloja. Vähän niinkuin politiikan teko yleensäkin: paljon lupauksia ja vähän lupausten lunastuksia. Jos espoolainen yksinhuoltaja luulee voittavansa myötätuntoa pyrkimällä naispuoliseksi Matti Nykäseksi hän ei ole tainnut seurata kyllin tarkkaan Nykäsen nykytilannetta. Edes Nykänen ei pärjää pelkällä mustalla makkaralla, kuinka Susanna ja Merikukka sinnittelisivät uuniperunoilla?
Comments:
Post a Comment
