Wednesday, October 18, 2006
45 minuuttia pani ajattelemaan
45 minuuttia piristi mukavasti. Helsinkiin on ostettu 40 Bombardierin epäonnistunutta matalalattiaraitiovaunua joita oli ostovaiheessa kokeilussa yksi kappale Saksassa Chemnitzissä. Seuraavat 40 kappaletta tulivat HKL:lle Helsinkiin testattaviksi vaatimattomaan 1,825 M€:n kappalehintaan. Voi kuulostaa vähältä, mutta summa vastaa 10,85 MMk:aa. Tavalliset käytetyt saksalaiset nivelvaunut maksoivat vuonna 2006 50 000,- €/kpl eli noin 297 000,- mk kappale mikä on noin 2,7%:a matalalattiavaunujen hinnasta. Jos veikkaisin käytetyn vaunun maksavan 50%:a uuden hinnasta uusi maksaisi 100 000,- € ja olettaisin matalalattiavaunun maksavan tuplaten tavalliseen nähden matalalattiavaunun hinnaksi tulisi 200 000,- € eli yli miljoona markkaa. Tällöin Helsinki - Saksa - Helsinkin rahtien maksuun jäisi vielä 1 625 000,- € per vaunu. 45-minuuttia ohjelman haastattelijan kysymykseen kaupan kannattavuudesta kaveri ensin nauroi ja sitten totesi ettei kauppa ollut kultakaivos. Kummallista. Rahtikulujen jälkeenkin luulisi tuoton olevan varsin mairittelevaa tasoa. Kyllä minäkin Bombardierin johtajana tarjoaisin helsinkiläisille mitä tahansa tuotettani jota nämä "talousnerot" vaan keksivät kaivata.
Samaisessa ohjelmassa Simo Laakson asianajajan mielestä ei ollut mitään kummallista siinä, että Simo Laakso hankki itselleen ja kumppanilleen asunnot, autot ja reilut palkat syöpäsairaille kerätyillä varoilla. Mieleeni jäi asianajajan toteamus ettei yhden prosentin keräystuloista päätyminen syöpäsairaille pitänyt paikkaansa. Väite on helppo uskoa. Noin suuri osuus, kokonainen yksi prosentti kuulostaa vahvasti liioitellulta. Tuskin Simo Laakso on antanut yhteiseksi hyväksi kokonaista prosenttia. Todennäköisesti todellinen summa on huomattavasti pienempi. Eiköhän loinen ymmärrä olla ilmoittamatta kaikkia keräämiään rahoja jos vaan keksii tavan pimittää rahat jo ennen kuin ne näkyvät hänen kirjanpidossaan. Odottelen kiinnostuneena saako miljoonien eurojen rikoksesta minkäänlaista rangaistusta?
Samaisessa ohjelmassa Simo Laakson asianajajan mielestä ei ollut mitään kummallista siinä, että Simo Laakso hankki itselleen ja kumppanilleen asunnot, autot ja reilut palkat syöpäsairaille kerätyillä varoilla. Mieleeni jäi asianajajan toteamus ettei yhden prosentin keräystuloista päätyminen syöpäsairaille pitänyt paikkaansa. Väite on helppo uskoa. Noin suuri osuus, kokonainen yksi prosentti kuulostaa vahvasti liioitellulta. Tuskin Simo Laakso on antanut yhteiseksi hyväksi kokonaista prosenttia. Todennäköisesti todellinen summa on huomattavasti pienempi. Eiköhän loinen ymmärrä olla ilmoittamatta kaikkia keräämiään rahoja jos vaan keksii tavan pimittää rahat jo ennen kuin ne näkyvät hänen kirjanpidossaan. Odottelen kiinnostuneena saako miljoonien eurojen rikoksesta minkäänlaista rangaistusta?
Comments:
Post a Comment