Tuesday, July 11, 2006
Ajatuksia autoilusta
Pikkupoika polttaa kumia ikkunamme alla kadulla. Ihan niinkuin ei olisi muutenkin tarpeeksi kuuma. Vielä palaneen renkaan käryä ja ulinaa ilmatilaamme. Tekisim mieli huutaa parvekkeelta: Isi antaa piiskaa kun huomaa että kytkin on paskana. Vaikken erityisemmin luotakkaan Opelin etuvetotekniikkaan täytyy pitää mielessä ettei alumiinivanteista hopeanväristä Astraa kannata vilkaista edes kauempaakaan. Tuollaisen körmyytyksen jälkeen kytkimestä ei ole kuin huonoja muistoja, renkaat ovat ainakin jostain kohtaa pilalla eikä sisustuskaan hyvässä kuosissa liene kun jonkun pikkupojan pitää korostaa egoaan pelottelemalla kyydissä olevia tyttöjä ajamalla kuin hullu jonka housuihin kusiaispesä on juuri muuttanut.
Suoraan sanottuna varsin ikävää että joku mies, anteeksi pojankolli, alentuu moiseen. Onhan koko lähiseudun ja naapuruston hyvä tietää kaverilla olevan huonon itsetunnon mutta pitääkö omasta huonouden tunteesta tosiaan pitää noin kovaa meteliä? Seurue siirtyi lähikapakkaan ja jostain paikalle tullut poliisipartio näki vain kaksi muuta autoa kapakan edessä. Se alkuperäinen pian pilalle ajettu Astra hohteli hopeaisena kadun varressa. Tavallaan sääli autoa. Ajopeli on siististi rakennettu, aluvanteet sopivat tyyliin ja takaspoileriakaan ei voi väittää mauttomaksi. Silti on varmaa ettei kosla kestä lähempää tarkastelua pojanklopin käsittelyn jälkeen. Muutaman pelleilykierroksen tekniikka saattaa antaa anteeksi muttei tuollaista kakaraelämäntapaa. Ajotyylistä päätellen joku muu kuin kuski maksaa lystin.
Pitäisikö olla katkera näille kultalusikka suussa syntyneille öykkäreille? Ei kannata. Jos elämänsisältöä parantaa kuminkäry kadulla ei voi kuin sääliä nuoria ihmisiä. Ajotyyliin sopisi paremmin parikymmenvuotias autovanhus jota jätkät sitten itse korjaisivat sitä mukaa kun saavat ajettua rikki. Pienet remontit kuuluisivat asiaan eivätkä suuretkaan harmittaisi kun autolla on jo ikää. Osiakin saisi edullisesti ja purkamoiltakin voisi tehdä löytöjä. Tavallaan sääli etteivät nämä öykkärit tiedä miltä tuntuu saada kulkupeli kuntoon omin voimin. Avata takajarrurumpu ja vaihtaa niiteillä kiinnitetyt jarruhihnat uusiin tai vaihtaa etupään yksimäntäiset jarrusatulat kaksimäntäisiin. Vaihtaa neljä iskunvaimenninta alle tunnissa auton alle ja lähteä koeajolle. Onnistumisen tunne on mahtava. Nykyautoilla tosin melkein mahdoton saavuttaa koska tekniikka on muuttunut lähinnä vaihdettaviksi moduuleiksi entisten korjattavien osien sijaan.
Tässähän tulee autokuume. Sellainen auto täynnä vanhaa tekniikkaa jota osaan itsekin korjata. Olen vaihtanut kahteen autooni kaasuttimen ja niistä toisen kaasuttimen olen myös purkanut atomeiksi. Voin vakuuttaa ettei homma ollut helppo. Silti oli mukava kääntää virta-avainta ja kuulla tuttua pörinää konepellin alta. Tuleeko sama fiilis pilalle menneistä renkaista ja särkyneestä kytkimestä?
Suoraan sanottuna varsin ikävää että joku mies, anteeksi pojankolli, alentuu moiseen. Onhan koko lähiseudun ja naapuruston hyvä tietää kaverilla olevan huonon itsetunnon mutta pitääkö omasta huonouden tunteesta tosiaan pitää noin kovaa meteliä? Seurue siirtyi lähikapakkaan ja jostain paikalle tullut poliisipartio näki vain kaksi muuta autoa kapakan edessä. Se alkuperäinen pian pilalle ajettu Astra hohteli hopeaisena kadun varressa. Tavallaan sääli autoa. Ajopeli on siististi rakennettu, aluvanteet sopivat tyyliin ja takaspoileriakaan ei voi väittää mauttomaksi. Silti on varmaa ettei kosla kestä lähempää tarkastelua pojanklopin käsittelyn jälkeen. Muutaman pelleilykierroksen tekniikka saattaa antaa anteeksi muttei tuollaista kakaraelämäntapaa. Ajotyylistä päätellen joku muu kuin kuski maksaa lystin.
Pitäisikö olla katkera näille kultalusikka suussa syntyneille öykkäreille? Ei kannata. Jos elämänsisältöä parantaa kuminkäry kadulla ei voi kuin sääliä nuoria ihmisiä. Ajotyyliin sopisi paremmin parikymmenvuotias autovanhus jota jätkät sitten itse korjaisivat sitä mukaa kun saavat ajettua rikki. Pienet remontit kuuluisivat asiaan eivätkä suuretkaan harmittaisi kun autolla on jo ikää. Osiakin saisi edullisesti ja purkamoiltakin voisi tehdä löytöjä. Tavallaan sääli etteivät nämä öykkärit tiedä miltä tuntuu saada kulkupeli kuntoon omin voimin. Avata takajarrurumpu ja vaihtaa niiteillä kiinnitetyt jarruhihnat uusiin tai vaihtaa etupään yksimäntäiset jarrusatulat kaksimäntäisiin. Vaihtaa neljä iskunvaimenninta alle tunnissa auton alle ja lähteä koeajolle. Onnistumisen tunne on mahtava. Nykyautoilla tosin melkein mahdoton saavuttaa koska tekniikka on muuttunut lähinnä vaihdettaviksi moduuleiksi entisten korjattavien osien sijaan.
Tässähän tulee autokuume. Sellainen auto täynnä vanhaa tekniikkaa jota osaan itsekin korjata. Olen vaihtanut kahteen autooni kaasuttimen ja niistä toisen kaasuttimen olen myös purkanut atomeiksi. Voin vakuuttaa ettei homma ollut helppo. Silti oli mukava kääntää virta-avainta ja kuulla tuttua pörinää konepellin alta. Tuleeko sama fiilis pilalle menneistä renkaista ja särkyneestä kytkimestä?
Comments:
Post a Comment
