vatsarintaliike

Ennen puhuttiin suomalaisesta sairaan hoidosta ja hoitajiakin riitti. Potilaista pidettiin huolta vielä 80-luvulla kunnes tuli se 80 ja 90 luvun vaihteen "suuri lama" jonka seurauksena ajettiin suomalainen hoitojärjestelmä alas ja ruvettiin lopullisesti puhumaan terveydenhoidosta. Onko tämä tulkittava siten ettei terveyttä tarvi hoitaa? Vielä 70-luvulla nähtiin lääkäreitäkin. Tottahan kunnanlääkärit ja hoitohenkilökunta saattoi tuolloinkin tehdä käsittämättömän paljon töitä. Silti ihmisiä onnistuttiin hoitamaan vaikka tuon aikaiset välineetkin olivat huomattavasti nykyisiä kehnompia. Nyt on kyllä mahdollisuus tehdä monipuolisia tutkimuksia mutta kustannussyistä homma ei houkuttele. Käytännössä kaikki jotka haluavat pelata varman päälle menevät yksityislääkäriin koska siten voi varmistaa riittävän perusteelliset tutkimukset. Kaikkihan on yksityisille liiketoimintaa ja tuottoa toisin kuin kunnalliselle puolelle jossa jokainen potilas on paitsi hoidettava ihminen myös kuluerä. Kuulostaa hiukan paradoksaaliselta koska ilman hoidettavia ihmisiä ei olisi yhtään hoitajaa, sairaalan johtokuntaa ym. organisaatioita asian yhteydessä.

Viime aikoina on todettu sairaanhoitajapulan olevan suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän pahin ongelma joten asiaan on tartuttava. Ja mitä siis tehdään? Suunnitellaan sairaanhoitajille annettavaksi oikeus kirjoittaa reseptejä ja tehdä joitakin muita lääkärien tehtäviä. Lisäksi halutaan toimittaa humalaiset sairaaloiden päivystykseen saamaan paapomista koska raukat ovat erehtyneet ottamaan vähän reippaasti elämän eliksiiriä. Poliisit kun eivät voi valvoa juoppoja putkassa riittävästi (?) vaan silloin tällöin joku kuolee putkaan.

Esitän asiaan oman ehdotukseni:

1. Lisätään hoitajien määrää lisäämällä määrärahoja. Kukaan ei voi tehdä työtä aina vain enemmän ja tehokkaammin. Palkan korottaminen ei auta jos työtaakka on epäinhimillinen ja kohtuuton.

2. Seuraavaksi kun ollaan saavutettu jonkinlainen päivystyksen taso ja hoitajia voi rehellisesti väittää olevan riittävästi kaikissa vuoroissa korotetaan palkkaa. Tämä ei estä palkankorotusta ensimmäisessäkin vaiheessa. On silti syytä tiedostaa ongelma. On raskasta työskennellä teho-osastolla jos tietää olevansa yksin kymmenien ihmisten kanssa joista kuka tahansa voi saada hengenvaarallisen kohtauksen etkä voi auttaa kuin yhtä. Tällaisesta vastuusta ei voi maksaa kylliksi palkkaa, siksi on parempi palkata lisää tekijöitä.

3. Ennen uusien tehtävien ja vastuiden sälyttämistä suomalaiselle terveydenhuollolle huolehditaan resurssien riittävyydestä jo suunnittelu- ja päätösvaiheessa. Näsäviisaiden nuorten korkeasti koulutettujen vastuuhenkilöiden niskojen nakkelu tv-haastattelussa ei auta potilaita.

Edellämainitulla on toinenkin nimi: "järjenkäyttö" joka näyttää kadonneen suomalaisesta poliittisesta elämästä tyystin.