Tuesday, June 20, 2006
Rockin Hellsinki 16062006
Kieltolaki konsertissa
Lipussa lukee ET Concertin ja Eastwayn järjestäneen Rockin Hellsinki konsertin jossa vallitsi melkoinen kieltolaki. Ainakin toisen sivustan yläkerroksissa F-katsomon tienoilla oli kolme juottopistettä joista kussakin noin kaksi myyjää. Se millä jonotimme kahteen otteeseen toimi hitaasti jo ensimmäisellä yrittämällä. Toinen kerta olikin käsittämättömän epäonnistunut. Katoksessa josta myönnettiin ykkösbonusta loppui toisen jonon ulottuvilta olut juuri kun noin kymmenen ensimmäistä oli saanut olutta mukaansa. Loput 100 henkeä jäivät ilman. Meidän jonossamme taas vauhti oli käsittämättömän hidasta. 20 hengelle myynti kesti noin puoli tuntia ja jouduimme toisen jonottajan kanssa harrastamaan edunvalvontaa koska sivusta tuli seurue kokeilemaan samaa jossa muutamat olivat jo onnistuneetkin eli vetämään välistä.
Raittiusseuralta ykkösbonusta
Ilmeisesti raittiusseura oli järjestänyt tarjoilun yhdessä rock-musiikin vastaisen liikkeen kanssas sillä kaljan janoiset joutuivat missaamaan George Thorogoodin alkutahdeista hyvinkin 15-30 minuuttia mikä on tämän tyyppisessä pikaisessa tilaisuudessa pitkä aika. Hesarinkin yliluonnollisen nerokas kriitikko arvosteli George Thorogoodin ja Destroyersin esiintymistä vertaillen sitä mustan bluesin suuriin nimiin. Keikalla oli kuitenkin jenkkityyliin hyvä meininki ja Thorogood veteli kitaralla kuin parempikin virtuoosi. Meikäläiselle ei varsinaisesti selvinnyt mitä HS:n kundi jäi vaille. Jos hän ei pidä Thorogoodin tyylistä ja musiikista hän varmaan oli väärässä paikassa ja kirjoitti sen mukaan.
Garykin nähtiin kuivin suin
Viimeisenä esiintyjänä oli Gary Moore jonka keikkaa ennen oluen ystävät varmaan joko myöhästyivät reilut puoli tuntia keikalta tai joutuivat jättämään oluset väliin. Mielenkiintoinen ratkaisu kuumana perjantai-iltana kesällä jolloin loma-aikakin on hyvässä menossa. Juokaa olutta oikeassa ravintolassa, jäähallin päivystys on tarkoitettu vain härskeille tai nopeille, ei janoisille. Gary heitti taattua tavaraa. Parisienne Walkways vasta viimeisenä. Jälkiviisaasti voin todeta että suomalainen Soul Tattoo oli ihan väärässä seurassa. Jättämällä pakollisen paikallisen erikoisuuden pois olisi saatu kunnolla soittoaikaa Georgelle ja Garylle. Nyt hommassa oli vähän kiireen tuntua.
Soulles Tattoos
Niin. Mikä Soul Tattoo? En tiedä. En ainakaan keikan perusteella. Bändi soitti energisesti ja kovaa. Laulaja makaili selällään lavalla takajalat kattoa kohti ja kitaristi sekä rumpali osasivat soittaa, taisi heillä olla basistikin. Ihan soittotaitoinen. Silti on pakko kysyä: mitä bändi yritti? Energia loppui kesken, taito ei tullut esiin puuroutuneesta äänivallista eikä biiseissä ollut ilmatilaa. En haluaisi mollata aloittelevaa bändiä mutta ilman kritiikkiä tuskin voi kehittyä. Ehdottaisin etteivät kaikki soittaisi sooloa yhtä aikaa täysillä ja laulaja pyörisi ympäri lavaa kuin hyttysparvea paeten. Kai yleisö saa vaatia tyylitajua? Karismasta on turha puhua. Tuntui kuin olisi katsellut jalkapallojoukkuetta jonka jokaisella pelaajalla on oma pallo.
Destroyed
Ja mitäkö jäi käteen? George Thorogoodin & Destroyersin lyhyeksi jäänyt keikka, paita, DVD ja CD nimmarilla. Hyvä sekin. George on sentään rokkari. Muista en halua arvailla enempää. Ja HS:n toimittajalle terveisiä: jos ei ole saanut kuukauteen se ei ole rockbändin vika. Negatiivinen arvostelu saattaa juontaa jo ylipitkästä kaljajonosta josta ei loppujen lopuksi edes saa yhtä tuoppia.
Lipussa lukee ET Concertin ja Eastwayn järjestäneen Rockin Hellsinki konsertin jossa vallitsi melkoinen kieltolaki. Ainakin toisen sivustan yläkerroksissa F-katsomon tienoilla oli kolme juottopistettä joista kussakin noin kaksi myyjää. Se millä jonotimme kahteen otteeseen toimi hitaasti jo ensimmäisellä yrittämällä. Toinen kerta olikin käsittämättömän epäonnistunut. Katoksessa josta myönnettiin ykkösbonusta loppui toisen jonon ulottuvilta olut juuri kun noin kymmenen ensimmäistä oli saanut olutta mukaansa. Loput 100 henkeä jäivät ilman. Meidän jonossamme taas vauhti oli käsittämättömän hidasta. 20 hengelle myynti kesti noin puoli tuntia ja jouduimme toisen jonottajan kanssa harrastamaan edunvalvontaa koska sivusta tuli seurue kokeilemaan samaa jossa muutamat olivat jo onnistuneetkin eli vetämään välistä.
Raittiusseuralta ykkösbonusta
Ilmeisesti raittiusseura oli järjestänyt tarjoilun yhdessä rock-musiikin vastaisen liikkeen kanssas sillä kaljan janoiset joutuivat missaamaan George Thorogoodin alkutahdeista hyvinkin 15-30 minuuttia mikä on tämän tyyppisessä pikaisessa tilaisuudessa pitkä aika. Hesarinkin yliluonnollisen nerokas kriitikko arvosteli George Thorogoodin ja Destroyersin esiintymistä vertaillen sitä mustan bluesin suuriin nimiin. Keikalla oli kuitenkin jenkkityyliin hyvä meininki ja Thorogood veteli kitaralla kuin parempikin virtuoosi. Meikäläiselle ei varsinaisesti selvinnyt mitä HS:n kundi jäi vaille. Jos hän ei pidä Thorogoodin tyylistä ja musiikista hän varmaan oli väärässä paikassa ja kirjoitti sen mukaan.
Garykin nähtiin kuivin suin
Viimeisenä esiintyjänä oli Gary Moore jonka keikkaa ennen oluen ystävät varmaan joko myöhästyivät reilut puoli tuntia keikalta tai joutuivat jättämään oluset väliin. Mielenkiintoinen ratkaisu kuumana perjantai-iltana kesällä jolloin loma-aikakin on hyvässä menossa. Juokaa olutta oikeassa ravintolassa, jäähallin päivystys on tarkoitettu vain härskeille tai nopeille, ei janoisille. Gary heitti taattua tavaraa. Parisienne Walkways vasta viimeisenä. Jälkiviisaasti voin todeta että suomalainen Soul Tattoo oli ihan väärässä seurassa. Jättämällä pakollisen paikallisen erikoisuuden pois olisi saatu kunnolla soittoaikaa Georgelle ja Garylle. Nyt hommassa oli vähän kiireen tuntua.
Soulles Tattoos
Niin. Mikä Soul Tattoo? En tiedä. En ainakaan keikan perusteella. Bändi soitti energisesti ja kovaa. Laulaja makaili selällään lavalla takajalat kattoa kohti ja kitaristi sekä rumpali osasivat soittaa, taisi heillä olla basistikin. Ihan soittotaitoinen. Silti on pakko kysyä: mitä bändi yritti? Energia loppui kesken, taito ei tullut esiin puuroutuneesta äänivallista eikä biiseissä ollut ilmatilaa. En haluaisi mollata aloittelevaa bändiä mutta ilman kritiikkiä tuskin voi kehittyä. Ehdottaisin etteivät kaikki soittaisi sooloa yhtä aikaa täysillä ja laulaja pyörisi ympäri lavaa kuin hyttysparvea paeten. Kai yleisö saa vaatia tyylitajua? Karismasta on turha puhua. Tuntui kuin olisi katsellut jalkapallojoukkuetta jonka jokaisella pelaajalla on oma pallo.
Destroyed
Ja mitäkö jäi käteen? George Thorogoodin & Destroyersin lyhyeksi jäänyt keikka, paita, DVD ja CD nimmarilla. Hyvä sekin. George on sentään rokkari. Muista en halua arvailla enempää. Ja HS:n toimittajalle terveisiä: jos ei ole saanut kuukauteen se ei ole rockbändin vika. Negatiivinen arvostelu saattaa juontaa jo ylipitkästä kaljajonosta josta ei loppujen lopuksi edes saa yhtä tuoppia.
Comments:
Post a Comment
