vatsarintaliike

Frankfurtin lentokentällä nolotti hiukan olla suomalaisena kuuntelemassa maanmiehen kiukuttelua. Tässä pari viikkoa sitten piti kuunnella suomalaisen herrahenkilön luentoa saksalaiselle myyjättärelle. Ja näin se kävi: "Pitääkö minun vielä kirjoittaa nimeni uudelleen? Mikä siinä on kun ei uskota etten pysty kirjoittamaan nimeäni samalla tavalla kahta kertaa peräkkäin. Olet toinen myyjätär joka puuttuu asiaan. Edellinen kerta oli Tallinnassa. Mikä siinä on kun naiset haluavat nähdä henkilöllisyyspapereitani. Jotain yhteistä virolaisilla ja saksalaisilla. On se kumma että pitää passia näyttää mokomien ostosten takia. Luulisi että ihmisille on selvää etten kerta kaikkiaan pysty kirjoittamaan nimeäni kahta kertaa samalla tavalla."

Vieressä kuunnelleena hävetti miehen antama suomikuva. Kaveri varmaan lainaisi korttiaan mieluusti vaikkapa minulle. Eihän sillä ole väliä etten osaa kirjoittaa hänen nimeään samalla tavalla kuin luottokortissa näkyy. Eihän sillä ole väliä että myyjätär kyseli lisätietoja kortin omistajan turvallisuuden vuoksi eikä ilkeyttään tai uteliaisuuttaan.

Omasta puolestani suosittelen sällille jatkossa käteistä rahaa. Saksassa on euro käytössä joten seuraavalle matkalle käteistä: säästyy paljolta keskustelulta.