vatsarintaliike

Tässähän innostuu vuoden vaihtuessa muistelemaan menneitä. Kuten sitäkin vuotta (ei muuten ollut ihan äsken) kun kaveri tuli maalta naisiin. Oli bongannut joltain netin palstalta neidon jonka kanssa oli tarkoitus viettää viikonloppu, tai ainakin yksi ilta tutustumisen merkeissä. Kaikki meni aluksi ihan hyvin. Kaveri löysi osoitteen, antoiko peräti kukkia en enää muista, mutta tapahtumat kehittyivät seuraavasti: kaveri soitti ovikelloa, mimmi avasi oven, siinä morjestettiin ja mimmi veti oven saman tien kiinni. Ajettuaan pitkän matkan kaveri soittelemaan meikäläiselle ja kertomaan että hän on sopivasti kulmilla ja on vapaailtakin tässä. Olisitkos kotona jos vietettäisiin poikamiesiltaa. No tottahan toki. Ei ole mitään meneillään, ei harrastuksia eikä naisia tai töitä joten tulehan pois.


Ja kerrottuamme kuulumiset päätimme syödä kunnon pihvit ja lähteä illaksi liikenteeseen. Siispä itäkeskuksen Stockalle brasilialainen sisäfilepihvi (maailman epäekologisin liha) matkaan ja samalla treffasin iltapäivän mittaan kännykkämenetelmällä bongaamani neitokaisen (no, nainen oli kyseessä jos ei nyt ihan tyttö enää ollutkaan) ja painuimme taas miehissä kämpilleni. Ei kun nautaa pannulle. Kaverini oli saada hepulin kun huushollissani ei ollut minkäänlaista suolaa, ei edes aromisuolaa.Ainoa suolaan verrattava tuote oli soijakastike mutta sitä ei tässä haussa noteerattu lainkaan. Siispä lähikauppaan, kilo suolaa kouraan ja paistotöihin. Todella herkullisia mureita pihvejä ja kiitos vaan kaverilleni joka on näköjään ennenkin kokkaillut.

Sitten suihkuun, parta ajoon, dödöt sun muut puhtaat vaatteet päälle ja pieni sotasuunnitelma kasaan. Autoon ja kaupungille. Kävimme puolessa tusinassa kapakassa ja lopuksi löysimme itsemme jostain La Tour - Kalle akselilta. Viimeksi taisimme poistua viileään syysyöhön Kallesta. Kaverini oli kovasti innoissaan kun saattelin viehättävää naisihmistä kotiin. Niin innoissaan että tuli mukaan lausumaan muutamia kuolemattomia viisauksia. Yritin tyrkyttää hänelle autoni avaimia ja kämppäni avaimia ja vinkata että ala hyvä mies jo painua. Mutta ei. Ei tietenkään. Sen sijaan nainen toivotteli portilla hyvää yötä ja me sitten kahteen pekkaan auton hakuun. Kylmähän tässä tulee ja väsyttääkin. Ei kun kämpille vaan.

Mikäs siinä auttoi. Puvut pois ja punkkaan. En tiedä kumpaa vitutti enemmän. Siitä huolimatta nauratti kun ajatteli päivän menoa. Kaveri saa pakit ovelta: ei kahvilaa eikä juttutuokiota vaan suoraan ulos. Sitten ei ole suolaa. Kaikki kiertämämme kapakat puhdas vesiperä vaikka olimme sentään suht siististi pukeutuneita ja selvin päin. Viimeisessäkin kapakassa hyvin alkanut saattoreissu päättyi pakkeihin portilla. Eipä tuossa voinut kuin nauraa. Jälkeenpäin tuota vuorokautta ei ole erityisemmin muisteltu. Olipahan yksi mieleenjäävä 24 tuntinen.