Saturday, December 31, 2005
Globaalisti ajatellen
Hyvää palvelua
Kaupoissa asioimisesta voi saada pahan mielen tai virkistyä. Myyjät ja asiakkaat ovat ihmisiä ja usein lopputulokset ovat sen mukaisia. Tällä kertaa täytyy antaa kiitokset Bebekille. Perjantaina paikalla ollut mies vihjaisi Clas Ohlsonin akuista ja latureista sekä kertoi pikalatauksen lyhentävän akkujen käyttöikää. Tottahan pikalataus on joskus tarpeen eivätkä tarkoitukseen suunnitellut erikoisakut heti kuole, mutta hitaan latauksen antama käyttöikä on fakta. Asian tekee erityisen kiinnostavaksi se tosiasia ettei Bebek edes myy akkuja. Muut tarvittavat välineet löytyivät, akkuja lähdin hakemaan toisaalta. Arvostan saamaani neuvoa koska partakoneessa ja vanhassa kännykässäni huomasin akun olevan heikoin kohta ja varsin kallis uusittava. Tottahan akut tulevat käytössä paristoja edullisemmiksi, mutta tehonsa menettäneiden akkujen kanssa touhuaminen ei paljon mieltä ylennä ja akut maksavat joka tapauksessa moninkertaisesti paristoihin nähden.
Kaupan uusi toimintamalli
Toisaalta välipäivän kauppakierroksella oli mukava huomata monella myyjällä olevan kaikesta kiireestä huolimatta hymy herkässä. Samalla silmiinpistävää oli nuorien myyjien asiantuntemattomuus. Kännyköiden Bluetooth-ominaisuuksista huolimatta BT vaikutti monille täysin tuntemattomalta käsitteeltä samoin kuin USB tai Firewire-liitännät. Ei tarvinne mainita että Firewiren 400 ja 800 standardit olivatkin jo täyttä jargonia jopa erikoisliikkeissä. Tottahan asiat hoituvat kun painuu suosiolla verkkokauppaan ja jonottaa palvelutiskille, luulisi vaan muidenkin haluavan osansa myynnistä. Ilmeisesti todella suuri osa suomalaisista liikkeistä on päättänyt myydä perustavaraa perushintaan ja jättää ajattelua tai tuotetietoutta vaativat työt pois omasta ydinliiketoiminnastaan. Bebekin kaltaiset erikoisliikkeet ovat harvinaisia vaikka niitäkin vielä on. Hyvänä esimerkkinä toimivat Apple-liikkeet kuten Varimport ja Officeline joissa työskentelevien on pakko ymmärtää asiastaan hiukan enemmän jotta pystyvät käymään kauppaa ja perustelemaan miksi juuri heidän ratkaisunsa on asiakkaalle paras.
Myyjä on out, markkinointi on in
Tästä päästäänkin mukavasti seuraavaan topiciin. Kaikki suuret ketjut pyrkivät aliarvostamaan myyjien työn. Liikkeiden aukioloaikoja venytetään niin ettei normaalista perhe-elämästä tule käytännössä mitään. Samoin ketjuja elätetään vahvoilla markkinointipanostuksilla ja tavarantoimittajien kustannuksella toteutettavista kampanjoista joilla saadaan asiakkaat sisään. Tavoitteena ei ole arvostaa työntekijöitä vaan tehdä työntekijöistä mahdollisimman huomaamaton osa suuressa koneistossa jossa päätavoite on kaikkien kulujen minimointi ja tuottojen maksimointi. Markkinatalous raadollisimmillaan. Jokainen joka on mukana oravanpyörässä antaa maksimipanoksen minimikuluilla suuren firman hyväksi. Aina löytyy joku hyväuskoinen joka luulee saavansa osan menestyksestä omaksi hyväkseen. Teoriassa näin onkin. Järjestetään hengenkohottamiskoulutuksia joissa duunarit lataavat akkujaan luennoitsijan tahtiin. Luennoitsija saa palkkansa firmalta ja luonnollisesti hokee mantraansa jonka mukaan koneisto on rasvattava toimimaan kaikkien yhteistä päämääärää: "oman firman menestystä" silmällä pitäen. Menestyksen tekijät saattavat saada nimityksiä, parempia työkaluja tai suurempia vapauksia. Todellisuus paljastuu tilipäivinä. Lamavuosina monista yrityksistä vähennettiin työntekijät puoleen, palkka putosi 30% devalvaation (jota kutsuttiin markan kellutukseksi) ansiosta. Maltilliset 3% per vuosi palkankorotukset eivät ole saaneet palkkatasoa lähellekään lamaa edeltänyttä tasoa, varsinkin jos muistetaan käytännössä alalla kuin alalla tapahtuneen reilua tuottavuuden kasvua. Vaakakupin toisella puolella on myös elinkustannusten nousu, 3%:n palkankorotustaso on ollut lähinnä inflaation kompensointia eikä todellista lisärahaa.
Verot päälle
Tottahan valtionverotusta on kevennetty, mutta samalla kunnallisverot ovat nousseet: palkkavero ja kiinteistövero. Jokainen kerrostaloasukas maksaa nyt eurotolkulla kuussa lisää vastiketta pelkästään kiinteistöveron takia. Samallla on hyvä muistaa Fortumin optioiden perustuvan USA:n hurrikaanin tuhoihin joiden ansiosta energian hinta nousi maailmanlaajuisesti. Fortumin johdon ei siis ole tarvinnut tehdä mitään erityistä ansaitakseen optiomiljoonansa. Yritysmaailma on kehittymässä yhä enemmän suuntaan jossa yrityksen korkeimmalle johdolle maksetaan miljoonia erilaisin perustein samalla kun työntekijäportaan etuja kavennetaan mahdollisuuksien mukaan.
Globaali on in
Maailmanparantajat puhuvat Suomessakin globaalista oikeudenmukaisuudesta sensijaan että huomaisivat globaalin epäoikeudenmukaisuuden saapuneen meillekin. Ilmeisesti on helpompaa ottaa hirsi pois naapurin silmästä kuin huomata pientä roskaa omissa näköelimissään.
Kaupoissa asioimisesta voi saada pahan mielen tai virkistyä. Myyjät ja asiakkaat ovat ihmisiä ja usein lopputulokset ovat sen mukaisia. Tällä kertaa täytyy antaa kiitokset Bebekille. Perjantaina paikalla ollut mies vihjaisi Clas Ohlsonin akuista ja latureista sekä kertoi pikalatauksen lyhentävän akkujen käyttöikää. Tottahan pikalataus on joskus tarpeen eivätkä tarkoitukseen suunnitellut erikoisakut heti kuole, mutta hitaan latauksen antama käyttöikä on fakta. Asian tekee erityisen kiinnostavaksi se tosiasia ettei Bebek edes myy akkuja. Muut tarvittavat välineet löytyivät, akkuja lähdin hakemaan toisaalta. Arvostan saamaani neuvoa koska partakoneessa ja vanhassa kännykässäni huomasin akun olevan heikoin kohta ja varsin kallis uusittava. Tottahan akut tulevat käytössä paristoja edullisemmiksi, mutta tehonsa menettäneiden akkujen kanssa touhuaminen ei paljon mieltä ylennä ja akut maksavat joka tapauksessa moninkertaisesti paristoihin nähden.
Kaupan uusi toimintamalli
Toisaalta välipäivän kauppakierroksella oli mukava huomata monella myyjällä olevan kaikesta kiireestä huolimatta hymy herkässä. Samalla silmiinpistävää oli nuorien myyjien asiantuntemattomuus. Kännyköiden Bluetooth-ominaisuuksista huolimatta BT vaikutti monille täysin tuntemattomalta käsitteeltä samoin kuin USB tai Firewire-liitännät. Ei tarvinne mainita että Firewiren 400 ja 800 standardit olivatkin jo täyttä jargonia jopa erikoisliikkeissä. Tottahan asiat hoituvat kun painuu suosiolla verkkokauppaan ja jonottaa palvelutiskille, luulisi vaan muidenkin haluavan osansa myynnistä. Ilmeisesti todella suuri osa suomalaisista liikkeistä on päättänyt myydä perustavaraa perushintaan ja jättää ajattelua tai tuotetietoutta vaativat työt pois omasta ydinliiketoiminnastaan. Bebekin kaltaiset erikoisliikkeet ovat harvinaisia vaikka niitäkin vielä on. Hyvänä esimerkkinä toimivat Apple-liikkeet kuten Varimport ja Officeline joissa työskentelevien on pakko ymmärtää asiastaan hiukan enemmän jotta pystyvät käymään kauppaa ja perustelemaan miksi juuri heidän ratkaisunsa on asiakkaalle paras.
Myyjä on out, markkinointi on in
Tästä päästäänkin mukavasti seuraavaan topiciin. Kaikki suuret ketjut pyrkivät aliarvostamaan myyjien työn. Liikkeiden aukioloaikoja venytetään niin ettei normaalista perhe-elämästä tule käytännössä mitään. Samoin ketjuja elätetään vahvoilla markkinointipanostuksilla ja tavarantoimittajien kustannuksella toteutettavista kampanjoista joilla saadaan asiakkaat sisään. Tavoitteena ei ole arvostaa työntekijöitä vaan tehdä työntekijöistä mahdollisimman huomaamaton osa suuressa koneistossa jossa päätavoite on kaikkien kulujen minimointi ja tuottojen maksimointi. Markkinatalous raadollisimmillaan. Jokainen joka on mukana oravanpyörässä antaa maksimipanoksen minimikuluilla suuren firman hyväksi. Aina löytyy joku hyväuskoinen joka luulee saavansa osan menestyksestä omaksi hyväkseen. Teoriassa näin onkin. Järjestetään hengenkohottamiskoulutuksia joissa duunarit lataavat akkujaan luennoitsijan tahtiin. Luennoitsija saa palkkansa firmalta ja luonnollisesti hokee mantraansa jonka mukaan koneisto on rasvattava toimimaan kaikkien yhteistä päämääärää: "oman firman menestystä" silmällä pitäen. Menestyksen tekijät saattavat saada nimityksiä, parempia työkaluja tai suurempia vapauksia. Todellisuus paljastuu tilipäivinä. Lamavuosina monista yrityksistä vähennettiin työntekijät puoleen, palkka putosi 30% devalvaation (jota kutsuttiin markan kellutukseksi) ansiosta. Maltilliset 3% per vuosi palkankorotukset eivät ole saaneet palkkatasoa lähellekään lamaa edeltänyttä tasoa, varsinkin jos muistetaan käytännössä alalla kuin alalla tapahtuneen reilua tuottavuuden kasvua. Vaakakupin toisella puolella on myös elinkustannusten nousu, 3%:n palkankorotustaso on ollut lähinnä inflaation kompensointia eikä todellista lisärahaa.
Verot päälle
Tottahan valtionverotusta on kevennetty, mutta samalla kunnallisverot ovat nousseet: palkkavero ja kiinteistövero. Jokainen kerrostaloasukas maksaa nyt eurotolkulla kuussa lisää vastiketta pelkästään kiinteistöveron takia. Samallla on hyvä muistaa Fortumin optioiden perustuvan USA:n hurrikaanin tuhoihin joiden ansiosta energian hinta nousi maailmanlaajuisesti. Fortumin johdon ei siis ole tarvinnut tehdä mitään erityistä ansaitakseen optiomiljoonansa. Yritysmaailma on kehittymässä yhä enemmän suuntaan jossa yrityksen korkeimmalle johdolle maksetaan miljoonia erilaisin perustein samalla kun työntekijäportaan etuja kavennetaan mahdollisuuksien mukaan.
Globaali on in
Maailmanparantajat puhuvat Suomessakin globaalista oikeudenmukaisuudesta sensijaan että huomaisivat globaalin epäoikeudenmukaisuuden saapuneen meillekin. Ilmeisesti on helpompaa ottaa hirsi pois naapurin silmästä kuin huomata pientä roskaa omissa näköelimissään.
Comments:
To be honest I'm a bit surprised because I've been written practically only in finnish. I checked your blog and it seems interesting anyway. I hope you'll get all the trash carrying people caught.
Post a Comment
