vatsarintaliike

Yhä uudelleen tulen töissä todistaneeksi totuuden olevan huomattavasti tarua ihmeellisempää. Tähän asti olen kuvitellut pikkupomojen saavan paikkansa kyynärpäätaktiikalla tai muuten hyvillä suhteilla vähän isompiin johtajiin. Pikkuhiljaa kuva muuttuu. Tuntuu että isotkin pomot saavat paikkansa ensin suhteilla ja sitten vasta ansioilla. Vanha kuvitelma yritysten tavoitteesta oikeudenmukaisuuteen särkyy pala palalta. Ei sillä että minulla olisi juuri nyt erityistä valittamista.
Aion edelleenkin painaa niska limassa ja pysyä lojaalina työntekijänä. Mitäs se minua liikuttaa kuinka joku toinen tekee uraa. Täytyy vaan keskittyä siihen mitä itse tekee, muuten voi unohtaa elää oman lyhyen elämänsä ja se olisi kovin ikävää. Provosoituminen lopulta myrkyttää oman elämän ja se toinen joka käy päälle ei välttämättä edes ymmärrä tehneensä jotain lähes anteeksiantamatonta. Päinvastoin tuo toinen saattaa kuvitella olevansa reilu työyhteisön jäsen. Mikäs siinä. Parempi pysytellä raamatullisena jos pystyy: kääntelee vaan poskiaan vuoron perään ettei pilaisi omaa elämäänsä jollain työpaikkapolitikoinnilla.

Olen varma ettei politiikka, siis minkäänlainen "mä en leiki ton kaa" kuulu työelämään. Käytännössä on mahdotonta pitää kaikista työkavereistaan mutta kaikkien kanssa on voitava tehdä töitä. On mieletön ajatus että kuka tahansa voisi valita työkaverinsa ja valita kenen kanssa suostuu työskentelemään. Sen sijaan ketään ei pidä pakottaa millään opilla työpaikan kaljailtaan tai risteilylle, ei edes pikkujouluihin. Kaikki meistä eivät halua sosieteerata työyhteisön kanssa vaikka se tekisi kuinka hyvää porukalle. Joskus on myös aikataulullisia esteitä. Ei ole itsestään selvää järjestellä aikaa kaikille tempauksille. Ei vaikka haluaisikin.

Eräs yllättävä havainto on myös se että jotkut eteenpäin pyrkivät ihmiset haluavat ikäänkuin syrjäyttää heidän havittelemallaan paikalla työskentelevän ihmisen ajattelematta sen enempiä. Tosiasiassa saattaa olla hyvä ajatus keskittyä tekemään sitä tämänhetkistä työtään niin hyvin kuin osaa. Jos työnantaja ei arvosta tunnollisia palkollisiaan antamalla näille mahdollisuuksia edetä urallaan heidän on viisainta katsella ympärilleen.

Nykyäänhän osakkeenomistajat vaativat työntekijöitä sitoutumaan yrityksiin, tekemään hyvää työtä, pitkää päivää ja olemalla vaatimatta etuja itselleen. Itse omistava luokka sitoutuu voitonmaksuihin ja osinkoihin. Yksikin huono kvartaali voi karkottaa tuhansia osakkeenomistajia parempien tuottojen ääreen. Miksi työntekijät eivät saisi kilpailuttaa työnantajia katsomalla kuka tarjoaa parhaat ehdot?

Lopultahan mielistelemällä ja lipomalla etenevät työntekijät tunnustavat ettei työntekijän ammattitaidolla ole juurikaan merkitystä vaan ennemminkin työntekijän suhteella yrityksen johtoon joka epäjumalan asemassa jakaa alaisensa vuohiin ja lampaisiin. Sen sijaan omaan työhönsä keskittyvät ihmiset suorastaan huutavat ammattitaidon ja tunnollisuuden olevan ainoa todellinen työnteon mittari. Työkavereistaan ei tarvi pitää mutta heidän kanssaan on voitava tehdä yhteistyötä. Hyvä tiimi tekee työnsä hyvin, kaljanjuonti ja hauskanpito on vapaa-ajan ongelma.

Tottahan pyrin kaikkien työkavereideni kanssa mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen. Pyrin viimeiseen asti sulkemaan silmäni heidän virheiltään ja tyhmyyksiltään. Epäoikeudenmukaisuutta en silti hyväksy. Kaikki väärät tuomiot ovat kuin maahan vuotanut viattomien veri joka huutaa tuomiota väärille tuomareille. Onko suomalaisen oikeuslaitoksen rikollisia suojeleva toimintamalli laajasti käytössä koko yhteiskunnassamme? Miksi Karjalan palauttamisen vastustajat olettavat koko alueen nykyisen väestön haluavan muuttaa Suomeen? Miksi kuvitellaan että ensin aletaan maksaa sosiaaliturvamaksuja miljoonalle tai useammallekin ihmiselle ja aletaan korjata infrastruktuuria?

Mitäs jos palautettava Karjala olisikin hyvää viljelysmaata, hyvää metsämaata, kaunista luontoa matkailuvalttina ja rikasta maaperää ties mihin? Mitäs jos samalla saisimme sotakorvaukset takaisin? Mitäs jos Karjalasta tulisikin 50:ksi vuodeksi erityisalue jossa suomalainen teollisuus aloittaisi uuden kukoistuksensa kun ei tarvisikaan muuttaa Kiinaan vaan voisi asettua Karjalaan? Ovatko kaikki asiat mustavalkoisia?

Onko suomalaisten huonoa omaatuntoa paikattava ottamalla afrikkalaisia pakolaisia jokin kiintiö jolle sitten annetaan monia suomalaisia parempi elintaso, uudet vuokra-asunnot ja muita etuja? Eikö olisi parempi auttaa ihmisiä elämään kotimaassaan kuin ottaa tänne kiintiöryhmää hoidettavaksi? Espoolaiset kaupunginvaltuutetut poistivat betoniporsaat jo vuosia sitten jotteivät vaan loukkaisi kaupungin muslimeita. Sen sijaan nuo radio-ohjelmassa haastatellut naiset eivät kertoneet hyväksyvänsä klitoriksen poiston. Eivät he myöskään kertoneet päässeensä itse nauttimaan tästä erityisesti afrikkalaisiin muslimeihin liittyvästä perinteestä. Päinvastoin vaikenivat kaikesta arveluttavasta ja kuuluttivat kovasti suvaitsevaisuutta.

Miksi suomalainen yhteiskunta pitää muuttaa tänne vastaanotettavien pakolaisten kulttuuria vastaavaksi? Eikö maahanmuuttaja yleensä tutustu uuden asemamaansa kulttuuriin? Eikö uudisasukas kunnioita alkuperäisiä asukkaita? Tehdäänkö suomalaisista intiaaneja omassa maassaan?