<$BlogRSDURL$>

Monday, August 29, 2005

Syysyö 

Ulos

Ovi auki. Ulos. Pimeää. Katuvalot, keinovalot, kaupungin yö. Märkä asfaltti, kostea ilma, vetinen maa. Tuuli kahisuttaa lehtipuita kotoisasti. Miellyttävän lämmintä. Hikinen helle on muisto vain. Raikas tuuli tuo syksyn sanomaa ja kesäilma vaihtuu syystuuleen. Vielä lämmin henkäys, kohta pohjoinen tuulahdus. Parasta Suomessa. Vuodenajat.

Lamauttava helle muuttuu muistoksi. Virkistävä syystuuli hyväilee maisemaa. Märkä asfaltti imee valon pylväistä. En kaipaa musiikkia. En kaipaa televisiota. En kaipaa sähköpostia tai tekstiviestejä. Luontoon. Niin lähelle rauhaa kuin kaupungissa voi päästä. Olut ei maistu, auto on parkissa, luonnonrauha on läsnä. Lähikapakkakin hiljainen. Viikonlopun viiripäät tienaavat rahaa seuraavan viikonlopun kapakkailtaan. Taksilla meille tai teille. Nauttikaa.

Hiljenen syysyössä. Syyskuu tulee ja vettä sataa kuin saavista. Poutainen alkuyö. Lämmin elokuun yö. Viimeisiä kesän kosketuksia. Työviikko parhaassa menossa. Dead-linet kaukana takana. Luonto puhuu. Arki unohtuu. Yötuuli on myötätuuli. Hyvä fiilis. Takaisin sisälle. Takaisin internetin ääreen. Takaisin kello kahdeksasta neljään joka muuttuu usein kello seitsemästä kello kahdeksaan. Muuttukoon. Haluan osani luontoa. Haluan osani vuodenaikoja. Luonnonvoimat uusiutuvat. Tekniikka käyttää katoavaa energiaa. Voimaa joka tuhoaa enemmän kuin pelastaa.


Greetings to an American Idiot

Olette vanha mies, herra Bush, eikö elämä teidän jälkeenne ole relevantti aihe?

Herra Bush, kuin kuningas Belsassassar, Baabelin kuningas. Pitää pitojaan vaikka luontoon kirjoitetaan kerta toisensa jälkeen suurella sormella samaa viestiä kuin Belsassarille aikoinaan.
Comments: Post a Comment

This page is powered by Blogger. Isn't yours?