Sunday, June 26, 2005
Rinnakkaiseloa ja elopainoa
Taas olin avaamaisillani Free Cellin vaikka Text Edit oli haussa, Ei mikään ihme, Open Office ja Free Cell näyttävät aika samoilta ja tekstin käsittely löytyy Open Officestakin. Onneksi on juhannus. Työt pyörivät päällimmäisinä vielä perjantai-iltanakin. Sunnuntaina olin jo onnellisesti unohtanut huomenissa alkavan työviikon. Se kai lienee viikonlopun tarkoituskin?
Tänään päätin lopettaa läskin ylivallan. Vaaka näytti 87,6 kg, lukema tosin vaihtelee päivän mittaan mutta liika on liikaa. Muistan kun armeijassa lihoin tolkuttomasti alokasaikana kun liikunta oli sitä sun tätä ja tuli syötyä kuin sika syksyllä. Saavutin ennätyspainon noin 80kg plus josta loppuaikana palasin pelkällä tahdonvoimalla 73kg:n. Nyt näyttää siltä, ettei tahdonvoima yksin riitä. Pitää liikkua. Huolehtia kunnostaan ja muuttaa das Rapakunto kuntoliikkujan tasolle. Vähintään.
Ettei tavoite mene täysin ruoskinnan puolelle ostin iTunesista I Don't Believe A Word à la Motörhead. Lykkäsin sille kolme tähteä näin alkuun. Ei säväyttänyt mutta on harvinainen veto. Vähän kuin kaverilta paperirahalla viikonloppuna ostamani Genesiksen tupla LP "The Lamb Lies Down On Broadway". Unohtumaton kokemus vuosien takaa. Mukana myös Peter Gabriel.
Miksikö parin päivän sisään aitoa vinyyliä ja nettimusiikkia? Vinyyliä ei mikään tähän asti keksitty digitaalinen formaatti ole vielä selättänyt. Kaikki digitaaliset musiikintoistovälineet ottavat näytteitä ja vanhat analogiformaatit sisältävät "koko informaation", tosin melkoisen puutteellisella tekniikalla tallennettuna. Tykkään hyödyntää uusinta tekniikkaa helppouden ja vaivattomuuden takia, vanha tekniikkaa puolustaa paikkaansa taas tunnelman luojana. En näe mitään syytä tehdä itselleni periaatteita jotka estäisivät kokemasta sekä vanhan vinyylin fiiliksiä että nauttimasta uuden tekniikan helppoudesta.
Ajatusmallini huonoin puoli on kotona syntyvä ristiriita tilantarpeesta. Vanha tekniikka vie tilaa. Siinä syy luopua vanhasta ja siirtyä uuteen. 21" näyttö miellyttää kissaa(se lepäilee mieluusti lämpimän kuvaputken päällä) ja antaa mukavasti työtilaa. Pöytäkoneen uumeniin mahtuu reilusti kovalevyjä ja muistia, sisäisiä asemiakin. Toisaalta kannettava veisi neljänneksen näiden vaatimasta tilasta ja painaisi alle 10% vanhojen vermeideni painosa.
Täysin sama tilanne on muunkin vanhan ja uuden vertailussa. Kuvaputki TV:n vaihto taulumalliin säästäisi tolkuttomasti tilaa kuten videonauhurista luopuminenkin. LP-soitin, CD-soitin ja kasettisoitin voisivat siirtyä kierrätykseen jolloin tilalle pantaisiin DVD-soitin ja AV-vahvistin monikanavalaitteiston perustaksi. Ei ikinä! Ei ainakaan vielä kun vanhat vermeetkin toimivat ja tarjoavat jotain alkuperäistä nykypäivän synteettiseen elämään. Tietokoneen näyttö hallitsee työtä ja vapaa-aikaa. Kyllä jotain vanhanaikaistakin saa elämään mahtua.
Tänään päätin lopettaa läskin ylivallan. Vaaka näytti 87,6 kg, lukema tosin vaihtelee päivän mittaan mutta liika on liikaa. Muistan kun armeijassa lihoin tolkuttomasti alokasaikana kun liikunta oli sitä sun tätä ja tuli syötyä kuin sika syksyllä. Saavutin ennätyspainon noin 80kg plus josta loppuaikana palasin pelkällä tahdonvoimalla 73kg:n. Nyt näyttää siltä, ettei tahdonvoima yksin riitä. Pitää liikkua. Huolehtia kunnostaan ja muuttaa das Rapakunto kuntoliikkujan tasolle. Vähintään.
Ettei tavoite mene täysin ruoskinnan puolelle ostin iTunesista I Don't Believe A Word à la Motörhead. Lykkäsin sille kolme tähteä näin alkuun. Ei säväyttänyt mutta on harvinainen veto. Vähän kuin kaverilta paperirahalla viikonloppuna ostamani Genesiksen tupla LP "The Lamb Lies Down On Broadway". Unohtumaton kokemus vuosien takaa. Mukana myös Peter Gabriel.
Miksikö parin päivän sisään aitoa vinyyliä ja nettimusiikkia? Vinyyliä ei mikään tähän asti keksitty digitaalinen formaatti ole vielä selättänyt. Kaikki digitaaliset musiikintoistovälineet ottavat näytteitä ja vanhat analogiformaatit sisältävät "koko informaation", tosin melkoisen puutteellisella tekniikalla tallennettuna. Tykkään hyödyntää uusinta tekniikkaa helppouden ja vaivattomuuden takia, vanha tekniikkaa puolustaa paikkaansa taas tunnelman luojana. En näe mitään syytä tehdä itselleni periaatteita jotka estäisivät kokemasta sekä vanhan vinyylin fiiliksiä että nauttimasta uuden tekniikan helppoudesta.
Ajatusmallini huonoin puoli on kotona syntyvä ristiriita tilantarpeesta. Vanha tekniikka vie tilaa. Siinä syy luopua vanhasta ja siirtyä uuteen. 21" näyttö miellyttää kissaa(se lepäilee mieluusti lämpimän kuvaputken päällä) ja antaa mukavasti työtilaa. Pöytäkoneen uumeniin mahtuu reilusti kovalevyjä ja muistia, sisäisiä asemiakin. Toisaalta kannettava veisi neljänneksen näiden vaatimasta tilasta ja painaisi alle 10% vanhojen vermeideni painosa.
Täysin sama tilanne on muunkin vanhan ja uuden vertailussa. Kuvaputki TV:n vaihto taulumalliin säästäisi tolkuttomasti tilaa kuten videonauhurista luopuminenkin. LP-soitin, CD-soitin ja kasettisoitin voisivat siirtyä kierrätykseen jolloin tilalle pantaisiin DVD-soitin ja AV-vahvistin monikanavalaitteiston perustaksi. Ei ikinä! Ei ainakaan vielä kun vanhat vermeetkin toimivat ja tarjoavat jotain alkuperäistä nykypäivän synteettiseen elämään. Tietokoneen näyttö hallitsee työtä ja vapaa-aikaa. Kyllä jotain vanhanaikaistakin saa elämään mahtua.
Comments:
Post a Comment
