Monday, May 23, 2005
Kuollut kissa?
Kissa makaa tiellä. Onkohan se kuollut. Ei, se liikkuu. Nopeasti Etutassuillaan raahaten liikkumattomia takajalkojaan perässään. Nuoli sydämeen. Eläin kärsii. Kiiltäväturkkinen hyväkuntoinen kolli. Kaunis ja ylväs sfinksi. Elämä seudun voimakkaana hallitsijana on ohi. Halvaantunut takaruumis vahvojen etutassujen ylimääräinen painolasti. Pää ylhäällä, takaruumis jo kuolleena kissa hakeutuu tien reunaan pysäköidyn auton taakse suojaan. Tuntuu pahalta. Kaunis ja ylväs eläin puoliksi elossa, puoliksi kuollut. Jonkun perheen lemmikki ei koskaan enää palaa.
Mitä ajattelee omistaja? Eikö hän välitä lemmikistään? Onko kissa karannut parvekkeelta tai ovenraosta? Muistutus kuolevaisuudesta. Mitä jos meidän kissamme karkaisi? Mitä jos mirri maukaisisi auton renkaan alla viimeisen kerran? Mitä jos joku kissankiduttaja veisi rakkaan ystävämme kärsimysten kautta kuolemaan? Noudattaisinko Hammurabin lakia? Elämä elämästä?
Tappovehkeitä ei ollut. Eikä paljon teurastajan luontoakaan. Jos mulla ois ollut jotain millä vapauttaa eläin tuskistaan olisin auttanut kisun rajan yli. En koska olen niin rohkea tai niin kylmäverinen. Vain vapauttaakseni tuntemattoman eläinystäväni kauheista kivuistaan. Ajatuskin kauniin luontokappaleen tappamisesta tuntuu mahdottomalta. Joskus ei ole vaihtoehtoja. Tai kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Toivottomia. Silloin kipujen lopettaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta. Onko pitkä ja hidas kuolema jotenkin nopeaa armollisempi? Tuskin jos kivut ovat kovat.
En kannata eutanasiaa. En kannata vihannesten ylläpitoa. Haluan kuoleville ihmisille riittävästi kipulääkettä ja kuoleville eläimille nopean ja armollisen lopun. Kissa oli kaupungissa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Eikö omistaja tosiaan välittänyt? Kissa ulos vain valjaissa yhdessä omistajansa kanssa. Miksi eläin oli yksin vaarallisella tiellä? Kissa pystyy taistelemaan toisia eläimiä vastaan ja hyvällä onnella voittamaankin. Pakoonkin mirri saattaa onnistua pääsemään. Autot ovat vihollisia joita vastaan kissalla ei ole aseita. Paikalleen jähmettyminen ei auta. Joskus pakoonkin on turha juosta. Kone ei tottele luonnonlakeja vaan kuljettajaa.
Koska kaupungeista luopuminen näyttää mahdottomalta ja linja-autoista sun muista metroista, junista sekä autoistakaan tuskin pääsemme eroon voi olla ainoa vaihtoehto huolehtia pikku lemmikeistämme. Rakas kisuni leikkii kuin pentu, juoksee kuin elosalama. Loikkaa kerralla metrin pari jos innostuu. Silti sen tassut ovat pehmeät ja turkki kuin silkkiä. Korvat tarkkaavaisesti pystyssä, häntä tervehdysasennossa. Kurr vaan. Ruokaa ja leikkikavereita. Ei se kaipaa hidasta kuolemaa puoliksi halvaantuneena. Eläinparka. Se ei koskaan pääse ilman valjaita ulos karkaamatta. Haluan sen elävänä kotiin ja onnesta kehräävänä syliin. Vastaan lemmikkini hyvinvoinnista itse.
Mitä ajattelee omistaja? Eikö hän välitä lemmikistään? Onko kissa karannut parvekkeelta tai ovenraosta? Muistutus kuolevaisuudesta. Mitä jos meidän kissamme karkaisi? Mitä jos mirri maukaisisi auton renkaan alla viimeisen kerran? Mitä jos joku kissankiduttaja veisi rakkaan ystävämme kärsimysten kautta kuolemaan? Noudattaisinko Hammurabin lakia? Elämä elämästä?
Tappovehkeitä ei ollut. Eikä paljon teurastajan luontoakaan. Jos mulla ois ollut jotain millä vapauttaa eläin tuskistaan olisin auttanut kisun rajan yli. En koska olen niin rohkea tai niin kylmäverinen. Vain vapauttaakseni tuntemattoman eläinystäväni kauheista kivuistaan. Ajatuskin kauniin luontokappaleen tappamisesta tuntuu mahdottomalta. Joskus ei ole vaihtoehtoja. Tai kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Toivottomia. Silloin kipujen lopettaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta. Onko pitkä ja hidas kuolema jotenkin nopeaa armollisempi? Tuskin jos kivut ovat kovat.
En kannata eutanasiaa. En kannata vihannesten ylläpitoa. Haluan kuoleville ihmisille riittävästi kipulääkettä ja kuoleville eläimille nopean ja armollisen lopun. Kissa oli kaupungissa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Eikö omistaja tosiaan välittänyt? Kissa ulos vain valjaissa yhdessä omistajansa kanssa. Miksi eläin oli yksin vaarallisella tiellä? Kissa pystyy taistelemaan toisia eläimiä vastaan ja hyvällä onnella voittamaankin. Pakoonkin mirri saattaa onnistua pääsemään. Autot ovat vihollisia joita vastaan kissalla ei ole aseita. Paikalleen jähmettyminen ei auta. Joskus pakoonkin on turha juosta. Kone ei tottele luonnonlakeja vaan kuljettajaa.
Koska kaupungeista luopuminen näyttää mahdottomalta ja linja-autoista sun muista metroista, junista sekä autoistakaan tuskin pääsemme eroon voi olla ainoa vaihtoehto huolehtia pikku lemmikeistämme. Rakas kisuni leikkii kuin pentu, juoksee kuin elosalama. Loikkaa kerralla metrin pari jos innostuu. Silti sen tassut ovat pehmeät ja turkki kuin silkkiä. Korvat tarkkaavaisesti pystyssä, häntä tervehdysasennossa. Kurr vaan. Ruokaa ja leikkikavereita. Ei se kaipaa hidasta kuolemaa puoliksi halvaantuneena. Eläinparka. Se ei koskaan pääse ilman valjaita ulos karkaamatta. Haluan sen elävänä kotiin ja onnesta kehräävänä syliin. Vastaan lemmikkini hyvinvoinnista itse.
Comments:
Post a Comment
