Wednesday, March 23, 2005
Eroon ennustettavuudesta
Jotkut ihmiset sanovat haluavansa tietää enemmän elämästään. Milloin "se oikea" tulee eteen, mikä työpaikka kannattaisi valita, Pysynkö terveenä, kuinka vanhaksi elän?
Niin. Olisinko onnellinen jos tietäisin kauanko elän tai kuka on "se oikea" ihminen elämääni? Entä jos nuoruuden huumassa päätyisin naimisiin neiti Näppärän kanssa ja jollakin ihmisellä olisi todellista tietoa tulevaisuudestani johon tuo neiti Näppärä ei kuuluisi vaan neiti Nopsa. Pitäisikö minun luopua elämäni onnesta neiti Näppärän kanssa vain koska joku ennustaa elämää neiti Nopsan kanssa? Pitäisikö neiti Näppärän käydä kuulemassa oma tulevaisuutensa? Entä jos neiti Nopsalle ennustettaisiinkin tulevaisuutta herra Hottentotin kanssa?
Tulisinko todella onnelliseksi jos voisin nähdä tulevaisuuteeni? Eikö onnellinen tulevaisuus neiti Nopsan kanssa edellytä kasvuprosessia neiti Näppärän kanssa? Ja mistä minä tietäisin kuka ennustaa rahasta ja kuka todella "tietää" tulevan. Voidakseni päättää elämästäni itse minun pitäisi tietää enemmän kuin jokin helppoheikki pystyy sanomaan, muutenhan olisin kuin mikäkin johdateltava lammas.
Tulee ihan mieleen Pelle Miljoona & NUS: "oletko tyytyväinen mainosmies kun teit lauman lampaita? oletko tyytyväinen karkkimies kun lapsil ei o hampaita?" En halua sairastua apatiaan jonkun puoskarin takia. Mieluummin eläisin Pellen reseptillä: "toiset tanssii valssii ja humppaa ja jenkkaa ja purkkaa ja jytää mut mä vain pogoon mä pogoon mä pogoon, kunnes kuolen".
Paras paradoksi koko jutussa on, että Martti Luther ajatteli samoin. Kun Lutherilta kysyttiin mitä hän tekisi jos hän tietäisi kuolevansa huomenna Martti vastasi: "istuttaisin omenapuun". Tähän Juicekin viittaa laulaessaan: "istuta vaan se omenapuu vaikka tuli jo tukkaasi nuolee, voit vierelläin vilkuttaa kun maailma kuolee" tai sinnepäin, eihän tässä iässä enää voi kaikkia biisejä lunttaamatta muistaa.
"Nobody knows where you are,
How near or how far.
Shine on you crazy diamond.
Pile on many more layers
And I'll be joining you there. " Pink Floyd: Shine On You Crazy Diamond parts 6-9
Niinhän elämä etenee. Aika kuluu ja tapaamme jälleen. Joskus vähemmän riemukkaissa merkeissä.
Serkkuni palasi ulkomaankomennukseltaan kotimaahan ja suunnittelin ottavani häneen yhteyttä jotta voisimme kimpassa muistella lapsuuttamme ja nuoruuttamme sekä vaihtaa kuulumisia. Seuraavat kuulumiset vaihdettiin hänen hautajaisissaan. Elämä on elämää vain jos siihen kuuluu kuolema. Mitä arvoa olisi ikuisella elämällä ja kuolemattomuudella? Tunnustan haluavani elää vielä vuosia, mieluiten kymmeniä vuosia vaikka tiedänkin että mies joka on ohittanut 35 ikävuoden rajan on usein elänyt yli puolet elämästään. Serkkuni kohdalla tuo 35 vuotta oli lähes 90% hänen elämästään. Kukaan ei tiedä. Jotain voimme arvata, mutta täsmällistä tietoa on harvalla.
Eihän työttömyyden loppumisestakaan yleensä tiedä kuin vähän ennen työn aloittamista.
Tekevätkö ihmiset itsemurhia jotta voisivat ottaa jumalan roolin ja päättää itse elämänsä pituuden?
Tuskin. En ainakaan usko niin. Kyllä itsemurha on tilanne jossa ihminen ei näe vaihtoehtoja ja säälii itseään. Helppohan se on sanoa. Toisaalta miksi kirjoittaa jos ei halua sanoa yhtään mitään? Sen kun vaan kehittelee uutta poliittista ja hampaatonta tapaa kirjoittaa.
Niin. Olisinko onnellinen jos tietäisin kauanko elän tai kuka on "se oikea" ihminen elämääni? Entä jos nuoruuden huumassa päätyisin naimisiin neiti Näppärän kanssa ja jollakin ihmisellä olisi todellista tietoa tulevaisuudestani johon tuo neiti Näppärä ei kuuluisi vaan neiti Nopsa. Pitäisikö minun luopua elämäni onnesta neiti Näppärän kanssa vain koska joku ennustaa elämää neiti Nopsan kanssa? Pitäisikö neiti Näppärän käydä kuulemassa oma tulevaisuutensa? Entä jos neiti Nopsalle ennustettaisiinkin tulevaisuutta herra Hottentotin kanssa?
Tulisinko todella onnelliseksi jos voisin nähdä tulevaisuuteeni? Eikö onnellinen tulevaisuus neiti Nopsan kanssa edellytä kasvuprosessia neiti Näppärän kanssa? Ja mistä minä tietäisin kuka ennustaa rahasta ja kuka todella "tietää" tulevan. Voidakseni päättää elämästäni itse minun pitäisi tietää enemmän kuin jokin helppoheikki pystyy sanomaan, muutenhan olisin kuin mikäkin johdateltava lammas.
Tulee ihan mieleen Pelle Miljoona & NUS: "oletko tyytyväinen mainosmies kun teit lauman lampaita? oletko tyytyväinen karkkimies kun lapsil ei o hampaita?" En halua sairastua apatiaan jonkun puoskarin takia. Mieluummin eläisin Pellen reseptillä: "toiset tanssii valssii ja humppaa ja jenkkaa ja purkkaa ja jytää mut mä vain pogoon mä pogoon mä pogoon, kunnes kuolen".
Paras paradoksi koko jutussa on, että Martti Luther ajatteli samoin. Kun Lutherilta kysyttiin mitä hän tekisi jos hän tietäisi kuolevansa huomenna Martti vastasi: "istuttaisin omenapuun". Tähän Juicekin viittaa laulaessaan: "istuta vaan se omenapuu vaikka tuli jo tukkaasi nuolee, voit vierelläin vilkuttaa kun maailma kuolee" tai sinnepäin, eihän tässä iässä enää voi kaikkia biisejä lunttaamatta muistaa.
"Nobody knows where you are,
How near or how far.
Shine on you crazy diamond.
Pile on many more layers
And I'll be joining you there. " Pink Floyd: Shine On You Crazy Diamond parts 6-9
Niinhän elämä etenee. Aika kuluu ja tapaamme jälleen. Joskus vähemmän riemukkaissa merkeissä.
Serkkuni palasi ulkomaankomennukseltaan kotimaahan ja suunnittelin ottavani häneen yhteyttä jotta voisimme kimpassa muistella lapsuuttamme ja nuoruuttamme sekä vaihtaa kuulumisia. Seuraavat kuulumiset vaihdettiin hänen hautajaisissaan. Elämä on elämää vain jos siihen kuuluu kuolema. Mitä arvoa olisi ikuisella elämällä ja kuolemattomuudella? Tunnustan haluavani elää vielä vuosia, mieluiten kymmeniä vuosia vaikka tiedänkin että mies joka on ohittanut 35 ikävuoden rajan on usein elänyt yli puolet elämästään. Serkkuni kohdalla tuo 35 vuotta oli lähes 90% hänen elämästään. Kukaan ei tiedä. Jotain voimme arvata, mutta täsmällistä tietoa on harvalla.
Eihän työttömyyden loppumisestakaan yleensä tiedä kuin vähän ennen työn aloittamista.
Tekevätkö ihmiset itsemurhia jotta voisivat ottaa jumalan roolin ja päättää itse elämänsä pituuden?
Tuskin. En ainakaan usko niin. Kyllä itsemurha on tilanne jossa ihminen ei näe vaihtoehtoja ja säälii itseään. Helppohan se on sanoa. Toisaalta miksi kirjoittaa jos ei halua sanoa yhtään mitään? Sen kun vaan kehittelee uutta poliittista ja hampaatonta tapaa kirjoittaa.
Comments:
Post a Comment
