<$BlogRSDURL$>

Friday, February 11, 2005

Elän tavallani eli tarina kohtalon käänteistä joita en halua tulkita enempää 

Lumi peittää maan. Vastasatanut valkoinen lumi valaisee ja puhdistaa maiseman. Likainen maa, kaivannot, sohjo, ja roskat näkymättömissä. Rauhoittavaa, lumoavaa talven valoa. Kylmä viitta täynnä elämää, kauniita yksityiskohtia tasaisen valkoisessa verhossa. Pyrytuuli peittää maan armollisesti kauniilla aineellaan. Tuuli on kylmä, keho jäähtyy lumen sulaessa iholla. Mieli lepää ja sielu rauhoittuu.

Levollinen tunne sisimmässä. Tein minkä voin. Olen elämän maratonjuoksija. Haluan päästä maaliin. Elävänä perille. Aloittaa uuden kierroksen. Te päätätte, minä en. Te valitsette, minä tarjoan vaihtoehdon. Sieluni jää ehjäksi ja henkeni saa rauhan. Näen kauemmas vaikka olen likinäköinen. Katson metsän läpi vaikka elän sen keskellä. Juoksen ympäri ja raadan kuin orja mutten turhaan. Näen päämääräni, tunnen tieni enkä eksy. Jos minua ei valita en sääli itseäni. Käännyn ympäri ja etenen jälleen. Hyvä on aina parhaan este. Se joka menettää on joku muu, minä voitan itseni. Haluan voittaa ja itsensä voittaminen on arvo. Toiset voi voittaa tönimällä, itsensä voi voittaa vain aidosti.

En pelkää arvostelua. Pelkään puolivillaisuutta. Aitous on arvokasta. Oksat ovat puun kukka. Lumi on talven kruunu. Tuuli soittelee elämän säveliä puissa. Haluan pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan. Haluan katsoa silmiin. Haluan olla aito, avoin. Selkään puukottajat ja poliitikot voivat kaataa minut maahan, mutteivät saa sieluani. Arvostan moraalista voittoa. Sieluni on euroja arvokkaampi. Yrityselämä voi potkia päähän muttei omistaa minua. Pääomani on ainoa omaisuuteni, siis oma pääni. Muu katoaa ja joskus kroppani maatuu. Sitä odotellessa elän täyttä elämää. En pelkää epäonnistumista enkä onnistumista. Minut ylennettiin varamieheksi. Katson kohtaloa silmiin ja hymyilen rauhallisesti.

Kohtalo voi kampittaa muttei voittaa.
Comments: Post a Comment

This page is powered by Blogger. Isn't yours?