Wednesday, December 22, 2004
Yhteinen satama
Tuttu(nainen) kysäisi onko teillä lapsia ja tietysti totesin ettei ole. Keskustelimme asiasta sitten tovin koska tämä tuttu haluaa perheeseensä pikkuihmisiä.
Näyttävät nuo pienokaiset ja vähän isommatkin vallanneen monen mielen ja elämän oikein kunnolla. Näin miehenä olen luottanut luonnonmenetelmään sikäli kuin suhteen naisosapuoli on ollut samaa mieltä.
Muistan ex-vaimoni kerran töistä tullessani sanoneen : "nyt tehdään lapsi" ja minä tietysti ihmettelemään mikäs nyt on tullut kun lisääntyminen ei ole mikään hetken mielijohde vaan vähintään parin vuosikymmenen urakka. Sen jälkeen hän ei lisääntymisestä puhunut vaan ehkäisimme aktiivisesti.
Tuon episodin jälkeen lapsista on keskusteltu lähinnä tyyliin tulisiko meistä lapseton pari vai haluatko sinä äijänkuva välttämättä lisääntyä. Päätin valita hyvän parisuhteen ja jättää lisääntymisen niille joille se on elinehto.
Olen tavannut parikin naista jotka ovat halunneet ehdottomasti lapsia jonkun "hyvägeenisen" tai muuten "juuri oikean lasteni isän" kanssa ja sitten heittäneet hulttion hiiteen kun tuo luomakunnan kruunu ei ole sopeutunut yhteiseen arkeen.
Siinä kohtaa on tietysti tullut mieleen että mitäs minä tähän sotkeutumaan kun olet jo tehnyt kaiken tarpeellisen siitosuroksesi kanssa. En välttämättä huuda hurraata mahdollisuudesta elää lapsiperheen arkea jonkun vastuutaan paenneen ritarin tilalla.
Toisaalta tärkeintä on toimiva parisuhde ja siinä lapset ovat osa elämää. Nykyään uusperhe on monen arkipäivää enkä halua olla kenenkään tuomari. En edes halua tyrkyttää omia ratkaisujani (joihin olen ajautunut/päätynyt) vaan kannatan sydämen äänen kuuntelemista.
Jokaisen pitää tietää mikä on elämässä tärkeintä ja toimia sen mukaan. On seurattava omaa tähteään, kuunneltava oman sydämen ääntä. Omalle kullalleen on avattava sisimpänsä jotta yhteinen elämä saa vahvan pohjan.
Luopuessamme suojauksistamme ja tullessamme haavoittuviksi meistä tulee läheisiä ihmisiä joiden suhde on lujalla pohjalla. Yhdessä on helpompi elää kun soudamme samaan suuntaan yhteiseen satamaan.
Näyttävät nuo pienokaiset ja vähän isommatkin vallanneen monen mielen ja elämän oikein kunnolla. Näin miehenä olen luottanut luonnonmenetelmään sikäli kuin suhteen naisosapuoli on ollut samaa mieltä.
Muistan ex-vaimoni kerran töistä tullessani sanoneen : "nyt tehdään lapsi" ja minä tietysti ihmettelemään mikäs nyt on tullut kun lisääntyminen ei ole mikään hetken mielijohde vaan vähintään parin vuosikymmenen urakka. Sen jälkeen hän ei lisääntymisestä puhunut vaan ehkäisimme aktiivisesti.
Tuon episodin jälkeen lapsista on keskusteltu lähinnä tyyliin tulisiko meistä lapseton pari vai haluatko sinä äijänkuva välttämättä lisääntyä. Päätin valita hyvän parisuhteen ja jättää lisääntymisen niille joille se on elinehto.
Olen tavannut parikin naista jotka ovat halunneet ehdottomasti lapsia jonkun "hyvägeenisen" tai muuten "juuri oikean lasteni isän" kanssa ja sitten heittäneet hulttion hiiteen kun tuo luomakunnan kruunu ei ole sopeutunut yhteiseen arkeen.
Siinä kohtaa on tietysti tullut mieleen että mitäs minä tähän sotkeutumaan kun olet jo tehnyt kaiken tarpeellisen siitosuroksesi kanssa. En välttämättä huuda hurraata mahdollisuudesta elää lapsiperheen arkea jonkun vastuutaan paenneen ritarin tilalla.
Toisaalta tärkeintä on toimiva parisuhde ja siinä lapset ovat osa elämää. Nykyään uusperhe on monen arkipäivää enkä halua olla kenenkään tuomari. En edes halua tyrkyttää omia ratkaisujani (joihin olen ajautunut/päätynyt) vaan kannatan sydämen äänen kuuntelemista.
Jokaisen pitää tietää mikä on elämässä tärkeintä ja toimia sen mukaan. On seurattava omaa tähteään, kuunneltava oman sydämen ääntä. Omalle kullalleen on avattava sisimpänsä jotta yhteinen elämä saa vahvan pohjan.
Luopuessamme suojauksistamme ja tullessamme haavoittuviksi meistä tulee läheisiä ihmisiä joiden suhde on lujalla pohjalla. Yhdessä on helpompi elää kun soudamme samaan suuntaan yhteiseen satamaan.
Comments:
Post a Comment
