Wednesday, December 01, 2004
Rehellisyyttä, pyydän!
Silmät sirrillään työn viemät voimat kateissa pää kohta kipeänä lukaisin Peggyn joulukuun ensimmäisen sivun enkä tietysti malta olla hiljaa.
On vaikea uskoa että vielä vuonna 2004 Suomessa eläisi joku ihminen joka jaottelee ihmiset hyviin ja huonoihin vain seksuaalisen käyttäytymisen perusteella. Toisaalta omalla ainoalla elämällään saa tehdä mitä haluaa mutten voi käsittää jutussa mainitun bloggaajan halua uhrata elämänsä muiden ihmisten valintojen mollaamiseen.
Muistan kun nuorena kuvittelin voivani vakuuttaa toiset ihmiset ajatusteni erinomaisuudesta ja kävin kaikenlaisia keskusteluja elämänarvoista sun muista luullen että minulla olisi jotain tarjottavaa.
Ahdasmielisyys jota itsekin jossain määrin edustin ei tarjoa elämälle mitään. Elämä on sävykästä ja värikästä, mustavalkoista maailmaa ei ole kuin satukirjoissa. Tuntuu pahalta että ajatteleva ja hyväsydäminen Peggy edes miettii mitä joku Ihmissuhteet omassa angsti-blogissaan kirjoittaa. Kaveri on varmaan lukenut ja opiskellut jotain mutta jostain syystä oma itsetunto vaatii jatkuvaa muiden ihmisten mollausta.
Tulee mieleen se Forumin pesukonekauppias joka moitti kilpailijoidensa koneita ja mieleeni tuli heti ajatus hänen koneidensa olevan niin huonoja ettei niissä ole mitään kehumista. Samalla tavalla lukiessani blogia jossa todetaan toisten ihmisten olevan kauhean huonoja tulee mieleen ettei kirjoittajalla ole mitään kehuttavaa; mitään positiivista sanottavaa itsestään jolloin toiset ihmiset on saatava näyttämään vielä huonommilta.
Onko tämä jotenkin luterilaista?
Mikä ihmeen tuulipukubloggauskulttuuri rakkaassa kotimaassani oikein vallitsee?
Voisimmeko sopia välillä tuovamme esille omien ajatustemme erinomaisuuden ilman että pitää koko ajan korostaa toisten ajatusten huonoutta? Miksi pitää tulkita elämää kuin piru raamattua?
Haluan elää oman elämäni itse ja maksaa hinnan virheistäni sekä saada kunnian onnistumisistani. En tarvi siihen jonkun besserwisserin siunausta. Kukaan ei tarvi.
Siltä varalta että ahdaskatseisuudella on jotain tekemistä kristinuskon kanssa lyön varmuuden vuoksi Raamatulla päähän: "...millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin." Mark 4:24.
Ja mitä tuo tarkoittaa? Asiaa sekä hyvässä että pahassa.
Jos minä rupean esittelemään loistavia, häikäiseviä ajatuksiani ja tuomitsen kanssaihmiseni ainakin tuo Raamatun kohta väittää että saan turpiini vähintään samalla mitalla ja tarvittaessa tuplatenkin.
Kuka meistä ei juoksisi pakoon ihmistä joka esiintyy pääsääntöisesti "naama norsunvitulla"? Kuka meistä ei väistäisi ihmistä joka mieluiten toitottaa omia jaloja ajatuksiaan kuin kuuntelee vaihtoehtoisia teorioita elämästä?
Pahinta angstisessa kanssaihmisten tuomitsemisessa on, että negatiivinen asenne ja omassa pahassa olossa rypeminen pilaa toistenkin päivän ilman että pahanilman lintu itse sitä ymmärtää. Lähes yhtä paha asia on ettei kukaan tervejärkinen kanssaihminen uskalla lähestyä ihmistä joka suorastaan levittää pahaa mieltä ympärilleen.
Mitäs jos suureen ääneen surtu naisseuran kaikkoaminen johtuukin omasta sielunmaisemasta eikä siitä ulkonäöstä tai pienestä peniksestä?
On mukava syyllistää muita omista epäonnistumisistaan tyyliin: "olin yksin tai seurassa aina haisee" (ja se on teidän vikanne).
Katsokaa nyt edes joku peiliin! Niin minäkin teen vaikka välillä hirviittää. Tukka pystyssä ja silmät punaisina parransänki rehottaen. Parempi olla rehellinen itselleen vaikkei kavereilleen haluaisikaan paljastaa koko kamaluutta.
Parempi rehellisesti p-a kuin teeskennellä rahamiestä voutia väistellen.
On vaikea uskoa että vielä vuonna 2004 Suomessa eläisi joku ihminen joka jaottelee ihmiset hyviin ja huonoihin vain seksuaalisen käyttäytymisen perusteella. Toisaalta omalla ainoalla elämällään saa tehdä mitä haluaa mutten voi käsittää jutussa mainitun bloggaajan halua uhrata elämänsä muiden ihmisten valintojen mollaamiseen.
Muistan kun nuorena kuvittelin voivani vakuuttaa toiset ihmiset ajatusteni erinomaisuudesta ja kävin kaikenlaisia keskusteluja elämänarvoista sun muista luullen että minulla olisi jotain tarjottavaa.
Ahdasmielisyys jota itsekin jossain määrin edustin ei tarjoa elämälle mitään. Elämä on sävykästä ja värikästä, mustavalkoista maailmaa ei ole kuin satukirjoissa. Tuntuu pahalta että ajatteleva ja hyväsydäminen Peggy edes miettii mitä joku Ihmissuhteet omassa angsti-blogissaan kirjoittaa. Kaveri on varmaan lukenut ja opiskellut jotain mutta jostain syystä oma itsetunto vaatii jatkuvaa muiden ihmisten mollausta.
Tulee mieleen se Forumin pesukonekauppias joka moitti kilpailijoidensa koneita ja mieleeni tuli heti ajatus hänen koneidensa olevan niin huonoja ettei niissä ole mitään kehumista. Samalla tavalla lukiessani blogia jossa todetaan toisten ihmisten olevan kauhean huonoja tulee mieleen ettei kirjoittajalla ole mitään kehuttavaa; mitään positiivista sanottavaa itsestään jolloin toiset ihmiset on saatava näyttämään vielä huonommilta.
Onko tämä jotenkin luterilaista?
Mikä ihmeen tuulipukubloggauskulttuuri rakkaassa kotimaassani oikein vallitsee?
Voisimmeko sopia välillä tuovamme esille omien ajatustemme erinomaisuuden ilman että pitää koko ajan korostaa toisten ajatusten huonoutta? Miksi pitää tulkita elämää kuin piru raamattua?
Haluan elää oman elämäni itse ja maksaa hinnan virheistäni sekä saada kunnian onnistumisistani. En tarvi siihen jonkun besserwisserin siunausta. Kukaan ei tarvi.
Siltä varalta että ahdaskatseisuudella on jotain tekemistä kristinuskon kanssa lyön varmuuden vuoksi Raamatulla päähän: "...millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin." Mark 4:24.
Ja mitä tuo tarkoittaa? Asiaa sekä hyvässä että pahassa.
Jos minä rupean esittelemään loistavia, häikäiseviä ajatuksiani ja tuomitsen kanssaihmiseni ainakin tuo Raamatun kohta väittää että saan turpiini vähintään samalla mitalla ja tarvittaessa tuplatenkin.
Kuka meistä ei juoksisi pakoon ihmistä joka esiintyy pääsääntöisesti "naama norsunvitulla"? Kuka meistä ei väistäisi ihmistä joka mieluiten toitottaa omia jaloja ajatuksiaan kuin kuuntelee vaihtoehtoisia teorioita elämästä?
Pahinta angstisessa kanssaihmisten tuomitsemisessa on, että negatiivinen asenne ja omassa pahassa olossa rypeminen pilaa toistenkin päivän ilman että pahanilman lintu itse sitä ymmärtää. Lähes yhtä paha asia on ettei kukaan tervejärkinen kanssaihminen uskalla lähestyä ihmistä joka suorastaan levittää pahaa mieltä ympärilleen.
Mitäs jos suureen ääneen surtu naisseuran kaikkoaminen johtuukin omasta sielunmaisemasta eikä siitä ulkonäöstä tai pienestä peniksestä?
On mukava syyllistää muita omista epäonnistumisistaan tyyliin: "olin yksin tai seurassa aina haisee" (ja se on teidän vikanne).
Katsokaa nyt edes joku peiliin! Niin minäkin teen vaikka välillä hirviittää. Tukka pystyssä ja silmät punaisina parransänki rehottaen. Parempi olla rehellinen itselleen vaikkei kavereilleen haluaisikaan paljastaa koko kamaluutta.
Parempi rehellisesti p-a kuin teeskennellä rahamiestä voutia väistellen.
Comments:
Hei, tahdon kiittää kauniista sanoistasi!
Onhan tämä mielenkiintoinen ongelma: kuinka monen seksisuhteen jälkeen ihminen muuttuu "huonoksi"? Minustakin sitä on absurdia miettiä. En voi hyväksyä sitä ajattelutapaa, että jonkun tietyn numeromäärän (vaikkapa 10 partneria) jälkeen joku muuttuu hyvästä huonoksi. Ja että jonkun ulkopuolisen pitäisi antaa tuomaroida toisen ihmisen menneisyyttä. Kuinka toisen menneisyyttä voi edes tuomita, kun ei kuitenkaan tiedä toisen olosuhteita tuolta ajalta?
Uskon myös, että naisia vetää sosiaalisuus. Moni nettipersoona erehtyy minun mielestäni siinä, että kuvittelee esimerkiksi kapakkahain olevan kova naistenmies sen "kapakkahaisuutensa" vuoksi. Vaikka oikeasti kyse on sosiaalisuudesta, siitä, että tietyt ihmiset osaavat luontevasti hakeutua toisten ihmisten seuraan ja olla sosiaalisia. Joillekin toisille se on vaikeampaa. Ravintolakuviossahan pärjää ihminen, joka on hyvä juttelemaan tuntemattomien kanssa ja ottamaan kontaktia. Nämä ominaisuudet vetävät, ei viinan kanssa läträäminen tai pinnallisuus, niin kuin moni luulee.
Puheenvuorossasi oli minun mielestäni paljonkin ajattelemisen arvoista. Ja kyllä, joskus Isossa Kirjassa on juttuja, jotka pistävät pohtimaan..
Onhan tämä mielenkiintoinen ongelma: kuinka monen seksisuhteen jälkeen ihminen muuttuu "huonoksi"? Minustakin sitä on absurdia miettiä. En voi hyväksyä sitä ajattelutapaa, että jonkun tietyn numeromäärän (vaikkapa 10 partneria) jälkeen joku muuttuu hyvästä huonoksi. Ja että jonkun ulkopuolisen pitäisi antaa tuomaroida toisen ihmisen menneisyyttä. Kuinka toisen menneisyyttä voi edes tuomita, kun ei kuitenkaan tiedä toisen olosuhteita tuolta ajalta?
Uskon myös, että naisia vetää sosiaalisuus. Moni nettipersoona erehtyy minun mielestäni siinä, että kuvittelee esimerkiksi kapakkahain olevan kova naistenmies sen "kapakkahaisuutensa" vuoksi. Vaikka oikeasti kyse on sosiaalisuudesta, siitä, että tietyt ihmiset osaavat luontevasti hakeutua toisten ihmisten seuraan ja olla sosiaalisia. Joillekin toisille se on vaikeampaa. Ravintolakuviossahan pärjää ihminen, joka on hyvä juttelemaan tuntemattomien kanssa ja ottamaan kontaktia. Nämä ominaisuudet vetävät, ei viinan kanssa läträäminen tai pinnallisuus, niin kuin moni luulee.
Puheenvuorossasi oli minun mielestäni paljonkin ajattelemisen arvoista. Ja kyllä, joskus Isossa Kirjassa on juttuja, jotka pistävät pohtimaan..
# posted by 
: December 4, 2004 at 11:37 PM
: December 4, 2004 at 11:37 PM
Mukava että päivitykseni on huomattu. Välillä jurppii kun tuntuu että ihmisillä on uskomattoman huono itsetunto. Ei ikäänkuin uskalleta nostaa omaa lippua salkoon ja rohkeasti kertoa että ajattelen näin, ajatelkaa te muut mitä haluatte.
Blogia jossa mainostetaan reilusti omia ajatuksia ja annetaan toisillekin tilaa ja mahdollisuuksia ajatella on mukava lukea ja luottaa kirjoittajan näkemykseen kuin löytää kirjoituksia joissa on perusteettomia yleistyksiä toisten ihmisten toimista.
Onko enemmän valehteleva ihminen parempi kuin rehellinen?
Ja vielä: Olet ansainnut kaiken kannustuksen fiksujen kirjoitustesi vuoksi. Aspartaami taitaa vaikuttaa aika hitaasti.
Blogia jossa mainostetaan reilusti omia ajatuksia ja annetaan toisillekin tilaa ja mahdollisuuksia ajatella on mukava lukea ja luottaa kirjoittajan näkemykseen kuin löytää kirjoituksia joissa on perusteettomia yleistyksiä toisten ihmisten toimista.
Onko enemmän valehteleva ihminen parempi kuin rehellinen?
Ja vielä: Olet ansainnut kaiken kannustuksen fiksujen kirjoitustesi vuoksi. Aspartaami taitaa vaikuttaa aika hitaasti.
Tässä tuli paljon piristävän erilaisia ja positiivisia näkemyksiä tälle illalle! Nyt taidan uppoutua arkistoihin ja vilkuilla aikaisempia tekstejäsi.
Toivotan hyvät yöt. Aspartaamin suhteen haluan jakaa tuon hyvän uskomuksesi, mutta varma ei voi olla. ;)
Toivotan hyvät yöt. Aspartaamin suhteen haluan jakaa tuon hyvän uskomuksesi, mutta varma ei voi olla. ;)
# posted by : December 5, 2004 at 12:41 AM
: December 5, 2004 at 12:41 AM
Jotenkin täällä rakkaassa Suomessamme tuntuu meillä olevan erityisesti tapana neuvoa muita siitä mitä pitäisi kirjoittaa ja miten. Jos joku kirjoittaa sellaista blogia, että se ei toteuta omaa näkemystämme siitä millainen oikean blogin tulisi olla, me emme jätä kyseistä blogia huomiotta, vaan ryhdymme valistamaan muita siitä kuinka väärin toiset kirjoittavat.
Suomalaisessa blogiyhteisössä vallitseva sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaisi pitkälti periytyvän peruskoulun yläasteelta.
Suomalaisessa blogiyhteisössä vallitseva sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaisi pitkälti periytyvän peruskoulun yläasteelta.
# posted by : December 5, 2004 at 4:31 PM
: December 5, 2004 at 4:31 PM
"On vaikea uskoa että vielä vuonna 2004 Suomessa eläisi joku ihminen joka jaottelee ihmiset hyviin ja huonoihin vain seksuaalisen käyttäytymisen perusteella."
No voin valaista pimeyteesi tietämyksesi taskulampulla kertoa että noista tuollaisista ihmisistä käytetään erityistä teknillistä termiä "nainen".
No voin valaista pimeyteesi tietämyksesi taskulampulla kertoa että noista tuollaisista ihmisistä käytetään erityistä teknillistä termiä "nainen".
Anonyymille: ei minusta Vatsarintaliikkeen jutussa ollut mitään "yläastemaista". Yläastemaisuus on minusta ainakin tiettyä ajattelematonta julmuutta. Tuo oli minusta ihan positiivinen postaus.
Mitä Panu tarkoittaa sillä, että naiset tuomitsisivat toisen seksuaalisen käyttäytymisen perusteella? Kuka niitä partnereita viitsii laskea, ei se ole ihmisessä olennaista. Useimmat aikuiset ihmiset kai kuitenkin ajattelevat näin.
Mitä Panu tarkoittaa sillä, että naiset tuomitsisivat toisen seksuaalisen käyttäytymisen perusteella? Kuka niitä partnereita viitsii laskea, ei se ole ihmisessä olennaista. Useimmat aikuiset ihmiset kai kuitenkin ajattelevat näin.
# posted by : December 5, 2004 at 11:22 PM
: December 5, 2004 at 11:22 PM
Anonyymiltä haluan kysyä: Miksi on hyvä ja suotavaa neuvoa omassa blogissaan mustavalkoiseen tyyliin kuinka kanssaihmisten tulisi elää mutta nämä neuvotut eivät lainkaan saisi reagoida asiaan omissa kirjoituksissaan?
Edes vinkki tyylinmuutokseen ei kelpaa vaan on saatava jatkaa tuomiopasuunalinjalla.
Panu on ensimmäinen mies jonka "kuulen" väittävän että hän tietää mitä naiset ajattelevat. Itse rohkenen vain arvata toisten ajatuksia, joskus suurinkin kirjaimin noiden ajatusten ollessa ilmeisiä.
Peggylle kiitokset tuesta!
Taitaa mies olla ahdasmielinen laji tai ainakin jotkut miesyksilöt kun eivät omaan ajatteluun sopimattomat mielipiteet kertakaikkiaan käy.
Post a Comment
Edes vinkki tyylinmuutokseen ei kelpaa vaan on saatava jatkaa tuomiopasuunalinjalla.
Panu on ensimmäinen mies jonka "kuulen" väittävän että hän tietää mitä naiset ajattelevat. Itse rohkenen vain arvata toisten ajatuksia, joskus suurinkin kirjaimin noiden ajatusten ollessa ilmeisiä.
Peggylle kiitokset tuesta!
Taitaa mies olla ahdasmielinen laji tai ainakin jotkut miesyksilöt kun eivät omaan ajatteluun sopimattomat mielipiteet kertakaikkiaan käy.
