vatsarintaliike

Kuusi. Joulukuusi pitäisi hakea, siis ostaa. Auto alle ja puita katsastamaan. Viljeltyjä kuusia, ties mitä, eivät nämä nyt niin kummallisia ole. Tavallisia suomalaisia kuusia. Ihan kauniita mutta suurenpuoleisia. Jaa, mikäs se tuossa telineen päässä nojaa. PIeni ja kaareva, vähän toispuoleinenkin. Oiskohan se edullinen. Katson vielä, kyllä täältä puita löytyy.

Tuossa on hieno, mutta iso, kallis. Pitäisi sahatakin. Auto taas täynnä neulasia kuin viime vuonna. Saa kesällä vielä viimeisiä imuroida. Ei kiitos. Entäs tuo. Onpas leveä ja lyhyt. Vieressä jököttää toinen toispuoleinen. Kolmas latvaton. Mitäs äsken katsoinkaan?

Se pieni ja mitätön. Sopii helposti autoon, kevyt kantaa, kohtuuhintainenkin. Tuon minä vien. Verkko päälle kiitos, en halua neulasia ja havuja joka paikkaan. Yksi huoneisto havunneulasille riittää tällä kertaa. Pitäähän kissalla olla jotain uutta nuuskittavaa.

Kuusi sisään ja jalkaa hakemaan. Tietysti eteisen parketti jäi tulvan alle. Äkkiä rättiä hätiin. Puu pesuhuoneeseen. Kuusenjalka alle. Saha. Pitäähän tuota vähän katkaista että vesi kulkisi puun huokosissa, toivon ainakin.

Vihdoinkin puu seisoo olohuoneen nurkassa. Hyvä niin. Tähti, pari kynttilää ja vähän nauhaa oksille. Parempi puolisko tietää paremmin. Kun kerran koristeita on niitä myös käytetään. Kylläpäs vähän rujosta pikkukuusesta tulikin hieno. Estetiikka ja sisustaminen saavat jatkossakin olla emännän huolia. Tulokset puhuvat puolestaan.