vatsarintaliike

Kylmä. Pakkasta 27 astetta. Nainen vie hautausmaalle kävelemään.
Kaunista. Kynttilöitä. Vainajat eivät valita. Rauhaa.
Pohjoisen maan karua kauneutta.
Luonto lepää, vainajat vaikenevat, pakkanen rapisee puiden oksilla.
Lumi peittää maisemat kauniisti. Rakkaus lämmittää sisintä.
Myötätuuli puhaltaa tyynessä talvi-illassa.
Elämän aurinko paistaa pimeässä talviyössä.
Keskellä kuolemaa elämän tuntee ja sydämen ääni kuuluu paremmin.
Sisin on lämmin vaikka ilma vaan viilenee.
Tähdet erottuvat heikosti. Helsingin taivas on aina turhan kirkas astronomiaan.
Astrologia ei taivasta tarvikaan. Vain taikauskoa.
Vuodenajat saavat sydämen lyömään ja rakkaus saa tuntemaan.
Yhdessä elämä maistuu paremmalle. Rakkaus kantaa ja suudelmat virkistävät.
En kaipaa kesää ja meteliä. En kaipaa hiostavia helteitä.
Sydämeni valittu virkistää. Yhteisellä tiellä saa toisesta tukea.
Kuolleessa luonnossa elämä erottuu selvemmin. Lämmin sydän tuntuu kuumalta.
Talviyössä voi ajatella rauhassa. Luonnon kuoltua oma elämä tuntuu vahvemmin.
Veri väkevöityy viimassa. Routaisessa maassa rakkaus erottuu ja sydän lyö vahvemmin.
Olen yhtä kanssasi rakkaani. Tässä kuoleman laaksossa lumisella hautausmaalla.
Elämä virtaa voimakkaana koskena suonissani.
Yksin kahdestaan hiljaisuudessa talven kalpeassa valossa.
Elämää. Yhdessä.