Friday, September 03, 2004
Suojatyö - työsuoja - työltä suojelu
Työ pitää tehdä valmiiksi. Jos jättää työnsä kesken tarvii valmennusta jotta oppisi oikeat toimintatavat ja ymmärtäisi miksi kannattaa tehdä työnsä kunnolla. Ennen riitti kun pomo sanoi kovan sanan: "on se piru jos ei työ maistu!". Nyt tarvitaan huoltajia, valmentajia, ymmärtäjiä ja joku muu joka tekee työt. Ei sinutella kertoo harva se päivä työyhteisöstä jossa heikon itsetunnon synonyymi (salmi) anoo sosialistisen työn sankarin mitaleita yhtä kyytiä.
Tarinoita on hauska lukea mutta välillä karmii kun huomaa omalla työpaikallaan samanlaista keekoilua. Kavereita joiden työajasta suurin osa kuluu työtaakasta valittamiseen ja suunnitteluun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty mutta kiireisinä aikoina joku muu hoitaa homman sillä aikaa kun traaginen päähenkilö valittelee kurjaa työnorjan kohtaloaan. Useinhan nämä surkeat työnorjat myöhästyvät onnettomien yhteensattumien takia töistä ja tästä takaiskusta toipuminen vaatii kyllä muutamaa minuuttia etuajassa poistumista jottei suru vallan murtaisi yksinäistä työnsankaria.
Jotta josko näille surullisen hahmon ritareille maksettaisiin enemmän palkkaa jotteivät tuntisi itseään osattomiksi työn hedelmien suhteen. Jos hikoilu, ajattelu, stressaaminen ja muu työnkuvaan kuuluva jää kokematta olisi edes se lihavan tilipussin tyhjentäminen kerran kuussa ja jopa useammin lohtuna.
Toisaalta. Mitäs se minulle kuuluu. Jos suomalaisiin yrityksiin kannattaa palkata lisää Salmia, Kapeikkoja ja Ahtaumia niin siitä vaan. Eihän se ole minulta pois. Vai onko? Lisääntyykö työttömyys jos yrityksen tärkein palkkaamisperuste on pieneen palkkaan tyytyminen eikä mahdollisimman pätevän ja tehokkaan duunarin löytäminen? Halutaanko suomalaisiin yrityksiin tekijöitä jotka kilpailevat kiinalaisten kanssa ammattitaidollaan vaiko palkallaan? Tietääkö kukaan mitä reklamaatio todella maksaa? Hoidettu reklamaatio on jo kallis ja hoitamattomalla reklamaatiolla ei edes ole hintaa.
Lama-aikana todettiin mieluusti oven takana olevan porukkaa jonossa jos palkan nauttijoiden motivaatio sattuisi katoamaan. Silloin tosiaan karsittiin turhat ja tarpeellisetkin tekijät pois ihan ajan hengen mukaan ja kilometritehtaalla vaelteli useampiakin ahkeria työnarkomaaneja joilta oli evätty oikeus nauttia lempihuumettaan: työtä.
Taitavat vaan nuo silloin alansa huipulta tipautetut tyypit jo olla taas töissä tai sitten jääneet sille tielleen suomalaisen ammattitaidon kaatopaikalle jonkun kilometritolpan juurelle ottamaan muutamia neuvoa antavia. Lähtisiköhän meikäläisenkin kesäflunssa koskisantin korvalääkkeellä? Tämä pöpö kyllä saattaisi vaatia parin kuukauden ränniä eikä mitään korpikuusen kyynelien tiputtelua.
Tarinoita on hauska lukea mutta välillä karmii kun huomaa omalla työpaikallaan samanlaista keekoilua. Kavereita joiden työajasta suurin osa kuluu työtaakasta valittamiseen ja suunnitteluun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty mutta kiireisinä aikoina joku muu hoitaa homman sillä aikaa kun traaginen päähenkilö valittelee kurjaa työnorjan kohtaloaan. Useinhan nämä surkeat työnorjat myöhästyvät onnettomien yhteensattumien takia töistä ja tästä takaiskusta toipuminen vaatii kyllä muutamaa minuuttia etuajassa poistumista jottei suru vallan murtaisi yksinäistä työnsankaria.
Jotta josko näille surullisen hahmon ritareille maksettaisiin enemmän palkkaa jotteivät tuntisi itseään osattomiksi työn hedelmien suhteen. Jos hikoilu, ajattelu, stressaaminen ja muu työnkuvaan kuuluva jää kokematta olisi edes se lihavan tilipussin tyhjentäminen kerran kuussa ja jopa useammin lohtuna.
Toisaalta. Mitäs se minulle kuuluu. Jos suomalaisiin yrityksiin kannattaa palkata lisää Salmia, Kapeikkoja ja Ahtaumia niin siitä vaan. Eihän se ole minulta pois. Vai onko? Lisääntyykö työttömyys jos yrityksen tärkein palkkaamisperuste on pieneen palkkaan tyytyminen eikä mahdollisimman pätevän ja tehokkaan duunarin löytäminen? Halutaanko suomalaisiin yrityksiin tekijöitä jotka kilpailevat kiinalaisten kanssa ammattitaidollaan vaiko palkallaan? Tietääkö kukaan mitä reklamaatio todella maksaa? Hoidettu reklamaatio on jo kallis ja hoitamattomalla reklamaatiolla ei edes ole hintaa.
Lama-aikana todettiin mieluusti oven takana olevan porukkaa jonossa jos palkan nauttijoiden motivaatio sattuisi katoamaan. Silloin tosiaan karsittiin turhat ja tarpeellisetkin tekijät pois ihan ajan hengen mukaan ja kilometritehtaalla vaelteli useampiakin ahkeria työnarkomaaneja joilta oli evätty oikeus nauttia lempihuumettaan: työtä.
Taitavat vaan nuo silloin alansa huipulta tipautetut tyypit jo olla taas töissä tai sitten jääneet sille tielleen suomalaisen ammattitaidon kaatopaikalle jonkun kilometritolpan juurelle ottamaan muutamia neuvoa antavia. Lähtisiköhän meikäläisenkin kesäflunssa koskisantin korvalääkkeellä? Tämä pöpö kyllä saattaisi vaatia parin kuukauden ränniä eikä mitään korpikuusen kyynelien tiputtelua.
Comments:
Post a Comment
