Wednesday, May 12, 2004
Voittaako ATN ATM:n?
Blogistanslaviassa on huolehdittu taajaan ATM-tilanteesta. Varma tapa hoitaa homma on parantaa naisten asema miesten asemaa paremmaksi jolloin tulevaisuudessa meillä onkin ATN-tilanne käsiteltävänä.
Mitä sillä saavutettaisiin?
Jännää vaihtelua, tosin alle 50 vuoden tuskin suuria muutoksia tapahtuu, mutta vaihtelu virkistäisi.
Uusia tuulia kotirintamalla
Viime aikoina on ollut kummallista elellä Naisen kanssa kun jotain puuttuu.
Nimittäin nalkutus. Tuttu: mikset imuroi oma-alotteisesti, veisit joskus roskapussin itsekin, juttelisit nyt, anna mun olla rauhassa, ole hiljaa, mene vaikka lenkille, älä häiritse kun luen lehteä, ole hiljaa katson nyt tätä ohjelmaa, mikset puhu mitään, tottakai pöytä pitää pyyhkiä, tilasin vihreitä punakukallisia lautasliinoja ja toit vihreitä violettikukallisia, kuuntelisit nyt edes, ja sitä rataa on kadonnut elämästäni.
Vaikka perusasiat (mua väsyttää, vedä käteen) ovatkin kunnossa tilanne on täysin outo ja uusi. Hämmästyttävintä on, että tätä on jatkunut kuukaudesta toiseen. Olen ehdotellut lääkärissä käyntiä anemian varalta mutta turhaan. Tässähän tyystin hämmästyy. Tällaiseen tilanteeseen ei paatuneinkaan mies voi varautua vaikka kuinka preppaisi.
Perusnalkutus on tuttua taustamusiikkia mutta osaltani jäänyt jo taa.
En kyllä sitä edes kaipaa, mutta pitäisihän meillä olla keskusteltavaa.
Täysin toivoton tilanne ei vielä ole sillä anoppi hallitsee asian suvereenisti.
Hän nalkuttaa tyttärelleen ja mahdollisuuksien mukaan myös minulle joten
kyllä perusnalkutusannos on turvattu hänen, siis anopin kylmenemiseen asti.
Apua eronneille
Tästä tulivatkin eronneiden miesten ongelmat mieleen. Ensiavuksi voisi tehdä äänitteen jolla olisi tuttua ja turvallista nalkutusta jottei elämä tuntuisi heti alkuun tyhjältä ja yksinäiseltä. Tietysti jokaisella nalkuttajalla on omat erityispiirteensä mutta alan kehittyessä myös valikoima laajenisi ja pian useimmille voisi löytyä tuttua jutun juurta koko levyllinen.
Eronneille naisille voisi valmistaa erilaisia suihkeita joita voisi hädän hetkellä tuprutella talouden ilmatilaan. Varmoja valintoja ikävän yksinäisyyden karkotukseen voisivat olla mm. hienhaju, pieru, dagen efter ja vieras hajuvesi. Lisäksi äänite jolle olisi talletettu tutun tuntuista örvellystä, kiroilua ja filosofointia.
Äijäkulttuurin kuolemattomat ajatelmat olisi hyvä saada arkistoitua; vaikkapa:
oho nyt se putosi, olipas heikko maljakko, älä välitä vanhoista porsliineista, v:tun svenssonit, s:tanan Schumacher, tuomari on puusilmä, tuopas sitä kaljaa, jokos Cokis loppui, etkö ostanutkaan batteryä, älä vaan sano ettei meillä ole kylmää kaljaa, hei kuulitko.
Kyllä tekniikka on ihmeellistä ja siitä voisi olla arvaamatonta apua ihmiselämän kriiseissä. Toisaalta lemmikkiterapiakin voisi auttaa. En kyllä suosittelisi lammasterapiaa vaan kissan silittämistä tai muuta siistiä sisätyötä. Tosin Teemu Mäen käsitys eläinten oikeuksista ei tee oikeutta muulle kuin Kiasman vuotaville rakenteille ja mielenkiintoiselle näkemykselle taiteilijan vapaudesta tappaa viattomia luontokappaleita hetken mielijohteesta.
Suosittelen Teemulle kissakohtauksen tilalle kärpäskohtausta jossa Teemu sitoo kärpäsen pölkylle, vetää lätkällä perään ja hyväksi lopuksi hukuttaa hyönteisen spermaansa jos sitä enää hänen iässään saa niin suuria määriä tulemaan.
Taide kunniaan ja Teemu runkkaamaan;)
Blogistanslaviassa on huolehdittu taajaan ATM-tilanteesta. Varma tapa hoitaa homma on parantaa naisten asema miesten asemaa paremmaksi jolloin tulevaisuudessa meillä onkin ATN-tilanne käsiteltävänä.
Mitä sillä saavutettaisiin?
Jännää vaihtelua, tosin alle 50 vuoden tuskin suuria muutoksia tapahtuu, mutta vaihtelu virkistäisi.
Uusia tuulia kotirintamalla
Viime aikoina on ollut kummallista elellä Naisen kanssa kun jotain puuttuu.
Nimittäin nalkutus. Tuttu: mikset imuroi oma-alotteisesti, veisit joskus roskapussin itsekin, juttelisit nyt, anna mun olla rauhassa, ole hiljaa, mene vaikka lenkille, älä häiritse kun luen lehteä, ole hiljaa katson nyt tätä ohjelmaa, mikset puhu mitään, tottakai pöytä pitää pyyhkiä, tilasin vihreitä punakukallisia lautasliinoja ja toit vihreitä violettikukallisia, kuuntelisit nyt edes, ja sitä rataa on kadonnut elämästäni.
Vaikka perusasiat (mua väsyttää, vedä käteen) ovatkin kunnossa tilanne on täysin outo ja uusi. Hämmästyttävintä on, että tätä on jatkunut kuukaudesta toiseen. Olen ehdotellut lääkärissä käyntiä anemian varalta mutta turhaan. Tässähän tyystin hämmästyy. Tällaiseen tilanteeseen ei paatuneinkaan mies voi varautua vaikka kuinka preppaisi.
Perusnalkutus on tuttua taustamusiikkia mutta osaltani jäänyt jo taa.
En kyllä sitä edes kaipaa, mutta pitäisihän meillä olla keskusteltavaa.
Täysin toivoton tilanne ei vielä ole sillä anoppi hallitsee asian suvereenisti.
Hän nalkuttaa tyttärelleen ja mahdollisuuksien mukaan myös minulle joten
kyllä perusnalkutusannos on turvattu hänen, siis anopin kylmenemiseen asti.
Apua eronneille
Tästä tulivatkin eronneiden miesten ongelmat mieleen. Ensiavuksi voisi tehdä äänitteen jolla olisi tuttua ja turvallista nalkutusta jottei elämä tuntuisi heti alkuun tyhjältä ja yksinäiseltä. Tietysti jokaisella nalkuttajalla on omat erityispiirteensä mutta alan kehittyessä myös valikoima laajenisi ja pian useimmille voisi löytyä tuttua jutun juurta koko levyllinen.
Eronneille naisille voisi valmistaa erilaisia suihkeita joita voisi hädän hetkellä tuprutella talouden ilmatilaan. Varmoja valintoja ikävän yksinäisyyden karkotukseen voisivat olla mm. hienhaju, pieru, dagen efter ja vieras hajuvesi. Lisäksi äänite jolle olisi talletettu tutun tuntuista örvellystä, kiroilua ja filosofointia.
Äijäkulttuurin kuolemattomat ajatelmat olisi hyvä saada arkistoitua; vaikkapa:
oho nyt se putosi, olipas heikko maljakko, älä välitä vanhoista porsliineista, v:tun svenssonit, s:tanan Schumacher, tuomari on puusilmä, tuopas sitä kaljaa, jokos Cokis loppui, etkö ostanutkaan batteryä, älä vaan sano ettei meillä ole kylmää kaljaa, hei kuulitko.
Kyllä tekniikka on ihmeellistä ja siitä voisi olla arvaamatonta apua ihmiselämän kriiseissä. Toisaalta lemmikkiterapiakin voisi auttaa. En kyllä suosittelisi lammasterapiaa vaan kissan silittämistä tai muuta siistiä sisätyötä. Tosin Teemu Mäen käsitys eläinten oikeuksista ei tee oikeutta muulle kuin Kiasman vuotaville rakenteille ja mielenkiintoiselle näkemykselle taiteilijan vapaudesta tappaa viattomia luontokappaleita hetken mielijohteesta.
Suosittelen Teemulle kissakohtauksen tilalle kärpäskohtausta jossa Teemu sitoo kärpäsen pölkylle, vetää lätkällä perään ja hyväksi lopuksi hukuttaa hyönteisen spermaansa jos sitä enää hänen iässään saa niin suuria määriä tulemaan.
Taide kunniaan ja Teemu runkkaamaan;)
Comments:
Post a Comment
