Friday, May 14, 2004
Suomalainen kilpailukyky on huippuluokkaa
Poliittinen elämä kalliissa kotimaassamme on osoittanut ihmisen tärkeimmäksi avuksi sopivuuden tehtävään, pätevyys on toissijaista. OIkeastaan pätevyys on haitaksi myös yritysmaailmassa jos alainen sattuu jollain maagisella tavalla olemaan esimiestään pätevämpi. Pahin moka on vetää kynttilänsä esiin vakan alta.
Erityisen suotavaa käytöstä on esimiehen varaukseton ihailu, myös neuvojen kysyminen ja esimiehen ylivertaiseen älyyn tukeutuminen on hyvästä. Mitä suurempi yritys, sen pienempää palkkaa sillä on varaa maksaa koska ko. putiikki ei ainakaan kaadu.
Jotkut kansainväliset yritykset ovat törmänneet ikävällä tavalla muiden pohjoismaiden ja Saksan, Ranskan & USA:n Suomea huomattavasti korkeampaan palkkatasoon. Vallitsevassa tilanteessa onkin syytä keskittyä Kiinan, Viron ja Venäjän Suomea alhaisempaan palkkatasoon. Muutenkin maat vastaavat yritysjohdon kannalta Pohjoismaita ja Eurooppaa (sitä Itäblokin länsipuolista eurooppaa) paremmin Suomen oloja.
Wärtsiläkin huomasi suomalaiset italialaisia halvemmalla irtisanottavaksi ryhmäksi. Ahvenanmaalaisista laivayhtiöistä ainakin Viking Line otti Suomen valtion tukiaiset vastaan ja löi omistajiensa kouraan reilut osingot. Osingoillahan ei tietysti ole mitään yhteyttä veronmaksajien maksamaan tukeen.
Suomalainen kilpailukyky on ylivertainen ja täällä on edelleen varaa keskittyä sopivien ihmisten uraputken edistämiseen. Sopivat ihmiset eivät vaaranna tankeroenglantia puhuvien esimiestensä asemaa eivätkä uskalla kyseenalaistaa asioita koska tietävät olevansa riippuvaisia ylempiensä suosiosta.
Tottakai jokaisessa firmassa on oltava muutama ammatti-ihminen tekemässä työt mutta loppu lammaslauma saa mieluusti olla hampaaton.
Organisaatiokuvia piirretään piirtämisen ilosta ja vakansseja jaetaan sen perusteella kuinka kukin kuviossa oleva johtaja on osannut omiaan puolustaa ja ajatuksiaan lobata. Rahan ansainti on muuttunut toisarvoiseksi, tärkeämpää on maksaa hyvää liksaa jees-henkilöille. Erityisesti ylpeissä suurissa firmoissa joilla on vuosien perinteet, suuri markkinaosuus ja vahva tase ei pienistä hätkähdetä.
Ulkomaisten yrittäjien viedessä markkinaosuuksia valitetaan näiden arveluttavien toimintatapojen, suurien pääomien ja huonomman laadun olevan perustana kotimaisten puulaakien ahdinkoon. Suomalaiset yritykset eivät luonnollisestikaan toimi tehottomasti tai ala-arvoisesti. Suomalaisilla on kovaa kun valtio verottaa ja työntekijät haluaisivat lisäpalkkaa pyhinä sekä iltaisin tehdystä työstä.
PAM-liitto on onnistunut vähentämään ennen jokaiselta lauantaitunnilta maksetun 50% lisän euromääräiseksi lisäksi jota maksetaan vain tietyiltä tunneilta. Samoin sunnuntailisistä voi luistaa monella tavalla koska ketään ei kiinnosta mitä kauppa todella maksaa työntekijöilleen. Vapaat aukioloajat ja pienemmät palkat, vähemmän vapaa-aikaa juopoille duunareille jolloin terveys paranee kun jengi ei ehdi ryypätä ja jos ehtiikin saattaa saada kenkää tyrimisen takia. Ylipäänsäkin "suuren laman" jälkeen ihmiset ovat onnellisia ollessaan jossain töissä.
Työttömyys on tärkeimpiä aseita työntekijöiden aisoissa pitämiseksi. Ilman kovia työttömyyslukuja työntekijöitä voisi joutua arvostamaan myös rahallisesti. Tämä ei ole ainakaan suomalaisperäisten firmojen ydinbisnestä toisin kuin työttömyyden ylläpito vaikka eläkeikää nostamalla jos ei muu auta.
Suomalaiset pörssiyhtiöt luopuvat sekä tuottavista että tuottamattomista rönsyistään jotta sijoittajien rahan pyörittely olisi helpompaa. Jos yritys toimii useammalla alalla sen tulevaisuutta on vaikeampi ennustaa kuin yhden asian firman näkymiä. Tällainen on kohtuuton vaatimus kaikkia sijoittajia kohtaan.
Muistan kun vuosia sitten olin kolmen hengen tiimissä erään naisen alaisena.Hän pyrki MBA-ohjelmaan muttei täyttänyt sen ehtoja, selvitin asian omalta osaltani ja olisin päässyt työnantajan tuella mukaan mutta olin tässä tapauksessa väärä henkilö. Tuolloinen yritys on ollut jo yli kymmenen vuotta konkurssissakin (oonks mä niin vanha???).
Sinänsä olen valmis pyyhkimään persettäni mokomalla mutta asia kuitenkin kiinnosti vähäsen enkä malttanut olla tonkimatta tunkiota. Oli kiva todeta ettei ainakaan teoreettisella pätevyydellä ollut merkitystä. Tällä naisella oli asiantuntijoiden mukaan "hyvä perse" mutten edelleenkään ole alan asiantuntija vaikka olenkin kuullut aiheesta useampia filosofisia pohdintoja.
Niinhän se on, toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Oletan ettei tämäkään henkilö ole 65-vuotta täyttänyt eläkkeelle siirtyessään.
Näinhän se käy. Eliitti toimii kuten hyvältä tuntuu ja muut kuten eliitistä hyvältä tuntuu.
Kyllä Suomen kilpailukyky sen kestää;)
Poliittinen elämä kalliissa kotimaassamme on osoittanut ihmisen tärkeimmäksi avuksi sopivuuden tehtävään, pätevyys on toissijaista. OIkeastaan pätevyys on haitaksi myös yritysmaailmassa jos alainen sattuu jollain maagisella tavalla olemaan esimiestään pätevämpi. Pahin moka on vetää kynttilänsä esiin vakan alta.
Erityisen suotavaa käytöstä on esimiehen varaukseton ihailu, myös neuvojen kysyminen ja esimiehen ylivertaiseen älyyn tukeutuminen on hyvästä. Mitä suurempi yritys, sen pienempää palkkaa sillä on varaa maksaa koska ko. putiikki ei ainakaan kaadu.
Jotkut kansainväliset yritykset ovat törmänneet ikävällä tavalla muiden pohjoismaiden ja Saksan, Ranskan & USA:n Suomea huomattavasti korkeampaan palkkatasoon. Vallitsevassa tilanteessa onkin syytä keskittyä Kiinan, Viron ja Venäjän Suomea alhaisempaan palkkatasoon. Muutenkin maat vastaavat yritysjohdon kannalta Pohjoismaita ja Eurooppaa (sitä Itäblokin länsipuolista eurooppaa) paremmin Suomen oloja.
Wärtsiläkin huomasi suomalaiset italialaisia halvemmalla irtisanottavaksi ryhmäksi. Ahvenanmaalaisista laivayhtiöistä ainakin Viking Line otti Suomen valtion tukiaiset vastaan ja löi omistajiensa kouraan reilut osingot. Osingoillahan ei tietysti ole mitään yhteyttä veronmaksajien maksamaan tukeen.
Suomalainen kilpailukyky on ylivertainen ja täällä on edelleen varaa keskittyä sopivien ihmisten uraputken edistämiseen. Sopivat ihmiset eivät vaaranna tankeroenglantia puhuvien esimiestensä asemaa eivätkä uskalla kyseenalaistaa asioita koska tietävät olevansa riippuvaisia ylempiensä suosiosta.
Tottakai jokaisessa firmassa on oltava muutama ammatti-ihminen tekemässä työt mutta loppu lammaslauma saa mieluusti olla hampaaton.
Organisaatiokuvia piirretään piirtämisen ilosta ja vakansseja jaetaan sen perusteella kuinka kukin kuviossa oleva johtaja on osannut omiaan puolustaa ja ajatuksiaan lobata. Rahan ansainti on muuttunut toisarvoiseksi, tärkeämpää on maksaa hyvää liksaa jees-henkilöille. Erityisesti ylpeissä suurissa firmoissa joilla on vuosien perinteet, suuri markkinaosuus ja vahva tase ei pienistä hätkähdetä.
Ulkomaisten yrittäjien viedessä markkinaosuuksia valitetaan näiden arveluttavien toimintatapojen, suurien pääomien ja huonomman laadun olevan perustana kotimaisten puulaakien ahdinkoon. Suomalaiset yritykset eivät luonnollisestikaan toimi tehottomasti tai ala-arvoisesti. Suomalaisilla on kovaa kun valtio verottaa ja työntekijät haluaisivat lisäpalkkaa pyhinä sekä iltaisin tehdystä työstä.
PAM-liitto on onnistunut vähentämään ennen jokaiselta lauantaitunnilta maksetun 50% lisän euromääräiseksi lisäksi jota maksetaan vain tietyiltä tunneilta. Samoin sunnuntailisistä voi luistaa monella tavalla koska ketään ei kiinnosta mitä kauppa todella maksaa työntekijöilleen. Vapaat aukioloajat ja pienemmät palkat, vähemmän vapaa-aikaa juopoille duunareille jolloin terveys paranee kun jengi ei ehdi ryypätä ja jos ehtiikin saattaa saada kenkää tyrimisen takia. Ylipäänsäkin "suuren laman" jälkeen ihmiset ovat onnellisia ollessaan jossain töissä.
Työttömyys on tärkeimpiä aseita työntekijöiden aisoissa pitämiseksi. Ilman kovia työttömyyslukuja työntekijöitä voisi joutua arvostamaan myös rahallisesti. Tämä ei ole ainakaan suomalaisperäisten firmojen ydinbisnestä toisin kuin työttömyyden ylläpito vaikka eläkeikää nostamalla jos ei muu auta.
Suomalaiset pörssiyhtiöt luopuvat sekä tuottavista että tuottamattomista rönsyistään jotta sijoittajien rahan pyörittely olisi helpompaa. Jos yritys toimii useammalla alalla sen tulevaisuutta on vaikeampi ennustaa kuin yhden asian firman näkymiä. Tällainen on kohtuuton vaatimus kaikkia sijoittajia kohtaan.
Muistan kun vuosia sitten olin kolmen hengen tiimissä erään naisen alaisena.Hän pyrki MBA-ohjelmaan muttei täyttänyt sen ehtoja, selvitin asian omalta osaltani ja olisin päässyt työnantajan tuella mukaan mutta olin tässä tapauksessa väärä henkilö. Tuolloinen yritys on ollut jo yli kymmenen vuotta konkurssissakin (oonks mä niin vanha???).
Sinänsä olen valmis pyyhkimään persettäni mokomalla mutta asia kuitenkin kiinnosti vähäsen enkä malttanut olla tonkimatta tunkiota. Oli kiva todeta ettei ainakaan teoreettisella pätevyydellä ollut merkitystä. Tällä naisella oli asiantuntijoiden mukaan "hyvä perse" mutten edelleenkään ole alan asiantuntija vaikka olenkin kuullut aiheesta useampia filosofisia pohdintoja.
Niinhän se on, toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Oletan ettei tämäkään henkilö ole 65-vuotta täyttänyt eläkkeelle siirtyessään.
Näinhän se käy. Eliitti toimii kuten hyvältä tuntuu ja muut kuten eliitistä hyvältä tuntuu.
Kyllä Suomen kilpailukyky sen kestää;)
Comments:
Post a Comment
