<$BlogRSDURL$>

Wednesday, May 26, 2004

Huh huh, onneksi A3-printteristäni olikin vain musta loppu eikä kirjoituspää tukossa. Mokoman takia piti myöhästyä töistäkin peräti 2 minuuttia. Toisaalta säästin ainakin 50 euroa mikä hiukan lohduttaa. Mikä oikeastaan voisi olla rahaa tärkeämpi elämänarvo? Kissan silittäminen jos se on sylituulella? Naisen suuteleminen jos hän sattuu olemaan avoimella tuulella? Pääsy työmatkan viimeisistä liikennevaloista vihreän palaessa yli?

Noh, kyllä töistä kotiinpäin pitäisi lähteä ainakin 2 minuuttia etuajassa jos on myöhässä tullut. Niinhän se on. Hullu työtä tekee, viisas selviää vähemmällä. Tänään kyllä tunsin olevani hullu. Toisaalta väitetään että hullu saa olla muttei tyhmä.

Mitäs eroa niillä nyt olisi?
No tottahan toki on. Hullu ratkaisee asiat erikoisella tavalla ja tyhmä taas harvemmin ratkaisee mitään jollei housuja oteta lukuun eikä edes niihin (housuihin) laskeminen nosta ÄO-osakkeita.

United Fakes Of Bulvania on ratkaissut Irakin vankilaongelman. Tehdään uusi turvallinen vankila Abu Ghraibin tilalle. Vankila jossa saa rauhassa kiduttaa rättipäitä median, kuvien ja uutisten häiritsemättä. Tästä on vielä matkaa venäläisten oivallukseen tehdä Tsetseniasta maan kokoinen vankila vainotulle kansalle. Tottahan terroristeja saa, eikä vain saa vaan myös pitää kiduttaa. Halvatun häiriköt.

Mistä terroristit tulevat? Niitähän syntyy kolmannessa maailmassa kuin lapsisotilaita ilman ehkäisyä. Ihmisiä jotka eivät ole kuulleet paremmasta koska eivät osaa lukea. Niin, mikseivät osaa. Vatikaanin omistama öljy-yhtiö Shell haluaa öljyä eikä sivistyneitä työntekijöitä jotka pahimmassa tapauksessa ymmärtäisivät vaatia palkkaa työstään tai rahaa luonnonvaroistaan. Samaa kyllä haluavat kaikki muutkin suuryritykset. Mieluummin toimitaan maissa joissa ihmisillä ei ole lupaa ammattiyhdistyksiin tai taukoihin kesken työpäivän. OIkeastaan yritykset haluaisivat omistaa työntekijänsä kuin hitsausrobotit autotehtaissa.


Kuka omistaa vapaa-aikamme?

Miksi firmat järjestävät henkilökunnalle pikkujouluja, urheilupäiviä tai viikonloppukoulutuksia? Eivätkö ihmiset saa olla tarpeekseen työpaikoillaan toistensa kanssa? Niin kauan kun minula on varaa ostaa sen verran viinaa että saan krapulan aikaiseksi seuraavaksi päiväksi ihmettelen mitä tekisin firman tapahtumissa kun koko kännäys työn merkeissä on meikäläiselle yhdentekevää.

Sen sijaan kännäys työpaikalla työaikana toisi uusia ulottuvuuksia työntekoon. Ihmiset olisivat rennompia ja vapaampia. Ilmapiiri olisi taatusti nykyistä huolettomampi. Poissaolot vähenisivät ja eläkeläisten määrä pienenisi. Tottakai. Ihmiset kuolisivat nuorempina jolloin valtiokin säästäisi huomattavia summia eläkkeistä. Työttömyyskin vähenisi koska monen kohdalla palkkaneuvottelut helpottuisivat olennaisesti ilmaisen viinan myötä ja yritykset saisivat "edullista" työvoimaa myös Suomesta.

Samassa yhteydessä olisi helppo lisätä raittiiden suomalaisten osuutta maksamalla "selvinpäin töissä" lisää kaikille niille joille alkometri näyttää nollaa töihin tullessa ja töistä lähtiessä. Samoin olisi helppo valvoa henkilökunnan ryyppäämistä ja ryyppäämättömyyttä. Selvinpäin töissä olemisesta maksettava lisä voisi nousta vuosittain aina yhden selvän vuoden täyttyessä. Loma-aikoina tietysti saisi päättää itse juoko vichyä vai kossua riippumatta siitä mitä töissä tekee.

Yhteiset ilot, puolikkaat surut

Kaikki asiat voidaan ratkaista jos hyvää tahtoa riittää. Myös parisuhdeongelmat. Jos haluaa hyvän suhteen kannattaa keskittyä sen hyviin puoliin ja unohtaa huonot. Jollei muista yhtään hyvää puolta parisuhteessaan on taatusti väärällä alalla tai ero lähtöä vaille valmis.

Pitkien parisuhteiden suurin riski on pitää toista osapuolta "varmana nakkina" jolloin suhteeseen panostaminen heikkenee ja suhde väljähtyy samaa tahtia. Siksi onkin syytä tehdä töitä suhteensa eteen jos haluaa yhdessä elää. Tässä tapauksessa töitä on helppo tehdä kun kukkakaupassa tulee itselleenkin hyvä fiilis ja siivotessa myös oma viihtyvyys paranee. Samoin hyvän viinin ja muiden herkkujen kanssa yleensä saa itsekin osansa jolloin yhteinen ilo on kaksi iloa ja elämän laatu paranee.

Ties vaikka sattuisi "saamaan" reissullaan. Tämä tosin on täysin hypoteettinen olettamus eikä mikään taattu resepti jostain paremmasta. Huomionosoitukset ovat arvottomia ilman rakkautta. Ja mitä se rakkaus muka on? Sitä toisen huomioimista. Varmaa on vain että se se vasta vaikeaa on. Takaan sen
Comments: Post a Comment

This page is powered by Blogger. Isn't yours?