Wednesday, March 31, 2004
vatsarintaliike@yahoo.com
ONNEA JA MENESTYSTÄ "VIISAILLE" LEVY-YHTIÖILLE!
Levyfirmat ovat harvoja yrityksiä jotka saavat faneilta ilmaista tukea erilaisina nettisivustoina joilta löytyy tietoja artistista ja usein tämän musiikkia. Nyt nämä julkisuutta kaihtavat yritykset pyrkivät lopettamaan tämänkin vähäisen saamansa avun oikeustoimin.
Kävin juuri äsken http://www.syd-barrett.it sivustolla ja se on taatusti ainoa paikka jossa olen nähnyt julkaisemattoman videon Pink Floydin Jugband Bluesista (-68). Epäilen etten saisi ko. videota EMI:ltä suurellakaan rahalla vaikka olisin kuinka rikas.
Mitä meidän pitäisi tehdä?
Maksaa näille riistäjille heidän pyytämänsä rahat mukisematta ja tyytyä siihen ettei "kaikkea kannata julkaista" koska pienet rahat eivät kiinnosta suuria firmoja. Yleensä vaan useimmat yritykset saavat rahansa kohtalaisen pieninä erinä olkootpa sitten kuinka suuria tahansa.
Rautalankamalli asiasta on että kaikkea kannattaa tehdä jos tuottoa saa enemmän kuin kuluja. Giganttisten firmojen ongelma lienee etteivät ne erota kiinteitä kuluja muuttuvista kuluista. Jos omistaa studion, sen lämmityskulut ym. tuskin muuttuvat vaikkei ko. laitosta käytettäisi lainkaan.
Levy-yhtiöt voisivat tietysti ottaa Gramexista oppia.
GRAMEXIN IKILIIKKUJA
Aina kun joku esittää julkisesti suomalaista musiikkia Gramex saa rahaa.
Sama onko kyseessä nettiradio, paikallisradio, yle, taksi, myymälä vai kotielokuva johon on laittanut taustamusiikiksi vaikka Eppuja ja haluaa näyttää tuotoksensa kavereilleen.
Vähän kuin valtio joka saa rahaa jos joku myy tai ostaa, syntyy tai kuolee.
ARTISTIN PITÄÄ ELÄÄ
Mutta kuka keksi että levy-yhtiön pitää samalla rikastua?
Paljon isoja pomoja hulppeilla autoilla, glamouria, hypeä, PERKELE!
Kenen rahoilla?
Kysyn taas kerran!
Ettette te levyherrat perkeleet vaan ostaisi makkaraa leivälle minun levyostoksieni tuotolla???
ONNEA JA MENESTYSTÄ "VIISAILLE" LEVY-YHTIÖILLE!
Levyfirmat ovat harvoja yrityksiä jotka saavat faneilta ilmaista tukea erilaisina nettisivustoina joilta löytyy tietoja artistista ja usein tämän musiikkia. Nyt nämä julkisuutta kaihtavat yritykset pyrkivät lopettamaan tämänkin vähäisen saamansa avun oikeustoimin.
Kävin juuri äsken http://www.syd-barrett.it sivustolla ja se on taatusti ainoa paikka jossa olen nähnyt julkaisemattoman videon Pink Floydin Jugband Bluesista (-68). Epäilen etten saisi ko. videota EMI:ltä suurellakaan rahalla vaikka olisin kuinka rikas.
Mitä meidän pitäisi tehdä?
Maksaa näille riistäjille heidän pyytämänsä rahat mukisematta ja tyytyä siihen ettei "kaikkea kannata julkaista" koska pienet rahat eivät kiinnosta suuria firmoja. Yleensä vaan useimmat yritykset saavat rahansa kohtalaisen pieninä erinä olkootpa sitten kuinka suuria tahansa.
Rautalankamalli asiasta on että kaikkea kannattaa tehdä jos tuottoa saa enemmän kuin kuluja. Giganttisten firmojen ongelma lienee etteivät ne erota kiinteitä kuluja muuttuvista kuluista. Jos omistaa studion, sen lämmityskulut ym. tuskin muuttuvat vaikkei ko. laitosta käytettäisi lainkaan.
Levy-yhtiöt voisivat tietysti ottaa Gramexista oppia.
GRAMEXIN IKILIIKKUJA
Aina kun joku esittää julkisesti suomalaista musiikkia Gramex saa rahaa.
Sama onko kyseessä nettiradio, paikallisradio, yle, taksi, myymälä vai kotielokuva johon on laittanut taustamusiikiksi vaikka Eppuja ja haluaa näyttää tuotoksensa kavereilleen.
Vähän kuin valtio joka saa rahaa jos joku myy tai ostaa, syntyy tai kuolee.
ARTISTIN PITÄÄ ELÄÄ
Mutta kuka keksi että levy-yhtiön pitää samalla rikastua?
Paljon isoja pomoja hulppeilla autoilla, glamouria, hypeä, PERKELE!
Kenen rahoilla?
Kysyn taas kerran!
Ettette te levyherrat perkeleet vaan ostaisi makkaraa leivälle minun levyostoksieni tuotolla???
Comments:
Post a Comment