Sunday, April 19, 2009
USA - puhtoinen vapaan maailman edustaja
Valkoiset raakalaiset
Katsoin elokuvan joka oli tehty Dee Brownin kirjan "Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehen" perusteella. Pakko myöntää ettei kirjassa juurikaan näytetty "todellista Amerikkaa". USA:n ratsuväki hyökkäili usein nukkuvien intiaanileirien kimppuun aamuhämärissä tappaen kaikki, raiskaten naisia ennen raakaa teloitusta tuhoten kaiken eteensä osuvan. Varsinkin ruokavarastot siltä varalta että joku sattuisi jäämään vahingossa henkiin. Todella kulturellia toimintaa. Parhaimmillaan USA:n sotavoimat olivat teurastaessaan naiset ja lapset nukkuvassa leirissään miesten ollessa joko metsästämässä tai sotaretkellä. Yksi pieni taistelu Little Big Hornissa jossa raakalaismainen kenraali Custer (joka oli erikoistunut naisten ja lasten teurastamisiin) koki kohtalonsa ei paljoakaan kokonaisuutta heilauttanut. Olipahan syy parantaa USA:n sotaväen aseistusta intiaanien tuhoamissodissa.
Virallinen tapa sikailla
Toinen hyvä tapa kiusata intiaaneja oli luoda intiaaniasiamiesjärjestelmä jossa käytännössä valittu virkamies voi toimia kuin Ellun kana ilman että kukaan huolestui asioista. Intiaanit itse olivat "voitettu kansa joka oli vangittu lähes elinkelvottomaan reservaattiin" eikä ihmisjoukko joka on pakkosiirretty maa-alueelle jota kukaan muu ei halua ymmärrä vaatia oikeuksiaan kun koko "valkoisen miehen laki" oli tuolloin täysin vieras käsite. Usein intiaanit allekirjoittivat erilaisia sopimuksia joita eivät osanneet lukea luottaen tulkkien selvitykseen sisällöstä. Tulkit puhuivat mitä parhaaksi näkivät eivätkä ottaneet paineita kenenkään oikeuksista. Eivät ainakaan intiaanien oikeuksista. Tällaista taustaa vastaan on helppo ymmärtää virkamiesten tapa olla välittämättä intiaanien eduista. Intiaaniasiamiehet käärivät avustukset omiin taskuihinsa ja käyttivät määrärahansa mieluusti pilaantuneen ruuan ostoon jolloin kurantin tavaran ja lähes myrkyllisen ruuan hinnan erotuksen saattoi kätevästi käyttää oman hyvinvointinsa parantamiseen.
Nykyäänkö ollaan sivistyneempiä?
En ole kertaakaan kuullut USA:n presidenttien tai vaikuttajien haluavan korjata edes osaa vääryyksistä joita intiaaneille tehtiin. Tietysti varkaat ja murhamiehet eivät mieluusti tunnusta kansojen murhia (intiaanikansoja oli kymmeniä valkoisten saapuessa Amerikan mantereelle) koska se saattaa heidät epäedulliseen valoon. Vastaavaa koetaan nyt Suomessa RKP:n Astrid Thorsin kärsiessä huonosta omasta tunnosta miettiessään ruotsinkielisten vastenmielisyyttä siirtokarjalaisia kohtaan. Sen sijaan että pahoittelisi tapahtunutta saadakseen sielun rauhan on näköjään parempi hyvitellä pahaa oloa ottamalla Suomeen maahanmuuttajia jostain kyllin kaukaa. Tottahan on eri asia hävittää kokonaisia kansoja kuin ylenkatsoa hädässä olevia maanmiehiä mutta samalla periaatteella asioita hoidetaan olivat ne pieniä tai suuria syntejä.
Voittajien historia ei kestä tutkimusta
Vahvempi on näköjään aina oikeassa. Puolalaiset vihasivat saksalaisia Katynin metsän verilöylyn takia (tuhansia puolalaisia upseereita teloitettiin toisessa maailmansodassa Katynissa) kunnes vuosikymmenien kuluttua Puna-armeijan arkoistoista löytyi tieto siitä että teloittajat olivat venäläisiä eivätkä saksalaisia kuten Puna-armeija oli sitkeästi väittänyt. Totuus on tarua ihmeellisempää. Murhaaja syyttää viatonta osapuolta ja uhrien maanmiehet uskovat pahantekijää. Tottahan saksalaisetkin tekivät oman osansa, mutteivät sentään ihan kaikkea.
Katsoin elokuvan joka oli tehty Dee Brownin kirjan "Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehen" perusteella. Pakko myöntää ettei kirjassa juurikaan näytetty "todellista Amerikkaa". USA:n ratsuväki hyökkäili usein nukkuvien intiaanileirien kimppuun aamuhämärissä tappaen kaikki, raiskaten naisia ennen raakaa teloitusta tuhoten kaiken eteensä osuvan. Varsinkin ruokavarastot siltä varalta että joku sattuisi jäämään vahingossa henkiin. Todella kulturellia toimintaa. Parhaimmillaan USA:n sotavoimat olivat teurastaessaan naiset ja lapset nukkuvassa leirissään miesten ollessa joko metsästämässä tai sotaretkellä. Yksi pieni taistelu Little Big Hornissa jossa raakalaismainen kenraali Custer (joka oli erikoistunut naisten ja lasten teurastamisiin) koki kohtalonsa ei paljoakaan kokonaisuutta heilauttanut. Olipahan syy parantaa USA:n sotaväen aseistusta intiaanien tuhoamissodissa.
Virallinen tapa sikailla
Toinen hyvä tapa kiusata intiaaneja oli luoda intiaaniasiamiesjärjestelmä jossa käytännössä valittu virkamies voi toimia kuin Ellun kana ilman että kukaan huolestui asioista. Intiaanit itse olivat "voitettu kansa joka oli vangittu lähes elinkelvottomaan reservaattiin" eikä ihmisjoukko joka on pakkosiirretty maa-alueelle jota kukaan muu ei halua ymmärrä vaatia oikeuksiaan kun koko "valkoisen miehen laki" oli tuolloin täysin vieras käsite. Usein intiaanit allekirjoittivat erilaisia sopimuksia joita eivät osanneet lukea luottaen tulkkien selvitykseen sisällöstä. Tulkit puhuivat mitä parhaaksi näkivät eivätkä ottaneet paineita kenenkään oikeuksista. Eivät ainakaan intiaanien oikeuksista. Tällaista taustaa vastaan on helppo ymmärtää virkamiesten tapa olla välittämättä intiaanien eduista. Intiaaniasiamiehet käärivät avustukset omiin taskuihinsa ja käyttivät määrärahansa mieluusti pilaantuneen ruuan ostoon jolloin kurantin tavaran ja lähes myrkyllisen ruuan hinnan erotuksen saattoi kätevästi käyttää oman hyvinvointinsa parantamiseen.
Nykyäänkö ollaan sivistyneempiä?
En ole kertaakaan kuullut USA:n presidenttien tai vaikuttajien haluavan korjata edes osaa vääryyksistä joita intiaaneille tehtiin. Tietysti varkaat ja murhamiehet eivät mieluusti tunnusta kansojen murhia (intiaanikansoja oli kymmeniä valkoisten saapuessa Amerikan mantereelle) koska se saattaa heidät epäedulliseen valoon. Vastaavaa koetaan nyt Suomessa RKP:n Astrid Thorsin kärsiessä huonosta omasta tunnosta miettiessään ruotsinkielisten vastenmielisyyttä siirtokarjalaisia kohtaan. Sen sijaan että pahoittelisi tapahtunutta saadakseen sielun rauhan on näköjään parempi hyvitellä pahaa oloa ottamalla Suomeen maahanmuuttajia jostain kyllin kaukaa. Tottahan on eri asia hävittää kokonaisia kansoja kuin ylenkatsoa hädässä olevia maanmiehiä mutta samalla periaatteella asioita hoidetaan olivat ne pieniä tai suuria syntejä.
Voittajien historia ei kestä tutkimusta
Vahvempi on näköjään aina oikeassa. Puolalaiset vihasivat saksalaisia Katynin metsän verilöylyn takia (tuhansia puolalaisia upseereita teloitettiin toisessa maailmansodassa Katynissa) kunnes vuosikymmenien kuluttua Puna-armeijan arkoistoista löytyi tieto siitä että teloittajat olivat venäläisiä eivätkä saksalaisia kuten Puna-armeija oli sitkeästi väittänyt. Totuus on tarua ihmeellisempää. Murhaaja syyttää viatonta osapuolta ja uhrien maanmiehet uskovat pahantekijää. Tottahan saksalaisetkin tekivät oman osansa, mutteivät sentään ihan kaikkea.
