<$BlogRSDURL$>

Wednesday, November 30, 2005

Suomalaista logiikkaa 

Talvi yllätti tiehallinnon. Tekniikkavastaava Herra Aura Keppi kertoo haastattelussamme suomalaisen tiehallinnon tuoreimmista linjauksista.

K. Miksei Hämeenlinnan moottoritietä (se valtatie Helsingistä Tampereen suuntaan) ollut lainkaan aurattu tuossa 13.30 tienoilla?

V. Olemme luottaneet kasvihuoneilmiön etenemiseen. Esimerkiksi USA:n, Venäjän ja Kiinan toimet asian edistämiseksi ovat olleet ilahduttavan voimakkaita. Jatkossa kun Suomessa vuoden keskilämpötila jää reilusti plussan puolelle tien pidossa syntyy säästöä talvihuollon jäädessä pois ja routavaurioiden loppuessa. Tänä vuonna näyttää vielä lähes normaalilta talvikeliltä kuten tilanne on ollut jo vuosikymmeniä. Kaluston vähentäminen ja päivystyksen karsiminen on ollut hiukan ylimitoitettua. Luotamme kuitenkin, että jo vuonna 2050 toimemme osoittautuvat oikean suuntaisiksi.

K. Entä tähän astisen talvihoidon menetelmät? Oletteko kehittäneet niitä uudessa tilanteessa?

V. Näyttää siltä että jatkossa joudumme lopettamaan pohjavesien suolaamisen lähes kokonaan. Onneksi olemme saaneet jo hyviä tuloksia mm. Luumäeltä jossa pohjavedet ovat käytännössä mennyttä 6-tien osuudelta ja melko laajalta alueelta lähiympäristössäkin. Mainitsen tämän kaakkoissuomalaisen pikkupaikkakunnan koska siellä ollaan oltu aikaansa edellä ja ymmärretty suolan merkitys maan puolustamisessa. Mahdollisen sodan syttyessä venäläiset joutuvat ostamaan juomavetensä kunnalta eivätkä voi hyökätessään käyttää luonnon vesiä lainkaan.

K. Entä paikalliset asukkaat?

V. He ovat pian eläkkeellä ja voivat muuttaa keskustaajamiin joissa on kunnallinen vesihuolto, samoin nyt eläkkeellä oleva väestö kyllä kuolee piakkoin. Ko. paikkakuntahan on tunnettu alueensa edullisimmista terveyskeskussairaalan vuodepaikkakuluista josta voi tehdä selkeitä johtopäätöksiä.

K. Kuinka tiehallinnon talvihuollon lopettaminen vaikuttaa lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä suomalaisten työllistymiseen?

V. Lyhyellä tähtäimellä autopeltiseppiä, ambulanssinkuljettajia ja sairaanhoitohenkilökuntaa tarvitaan runsaasti lisää. Pidemmälle katsottaessa Ukrainasta, Kiinasta ja Intiasta värvättävät ihmiset joutuvat yhä lisääntyvässä määrin raivaamaan kasvillisuutta tien varresta jotta näkyväisyys saadaan tulevissa lämpimissä oloissa pitää hyvänä. Ilmaston lämpenemisen mukanahan tänne päätyvät lopulta eteläisten alueiden suuret nisäkkäät ja kotoinen hirvemme vetäytyy yhä kauemmas pohjoiseen.

K. Mikä idea on jättää talven ensimmäisillä liukkailla auraustyöt minimiin?

V. Tiehallinnon tarkoitus on suolata teitä liukkauden torjumiseksi. Lumen auraus on täysin turhaa koska lumi sulaa kuitenkin.

K. Eikös jääkin sula ennenpitkää vaikkei lainkaan suolattaisi?

V. Tarkemmin ajatellen olette oikeassa. Tavoitteemme on kuitenkin saada ihmiset romuttamaan vanhat autonsa ja suolan avulla voimme lisätä korroosiota tehokkaasti.

K. Kuinka tuo kannattaa tiehallinnolle?

V. Valtio kustantaa mieluusti tällaiset projektit koska autokauppa on eräs suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusrahoituslähteitä.

K. Kuinka niin? Voisitteko perustella?

V. Autot ovat niitä harvoja tuotteita jotka tuottavat valtion kassaan vähintään verottoman ostohintansa verran rahaa. Autoveron osuus on noin 50% verollisesta hinnasta mikä luonnollisesti merkitsee vähintään 100% verottomasta hinnasta. Lisäksi päälle tulevat arvonlisävero ja muut maksut joten valtiolla ei ole syytä valittaa.

K. Eikös tällä perusteella olisi syytä panostaa tien pitoon?

V. Tällä perusteella pyritään tekemään minimityöt tienpidon osalta ja panostamme edelleen suolaukseen jotta korroosio (=ruostuminen) tuhoaisi kaluston mahdollisimman nopeasti. Samalla saamme runsaasti uusia käyttäjiä kunnalliselle vesihuollolle jolloin pientenkin paikkakuntien talous kohentuu.

K. Eikös tuo ole vähän arveluttavaa?

V. Ei todellakaan. Meille hankittiin yliopistomaailmasta lakimies ja lääkäri konsulteiksi. Siellähän on ollut tapana huolehtia siitä että virkamies tilaa palvelut omalta yritykseltään eli siirtää varoja hallinnoimaltaan yhteiskunnalliselta virastolta omalle yksityiselle yritykselleen ja voi varsin hyvin.

K. Parantaako toimintamallinne jotenkin teidän elintasoanne?

V. Rehellisesti sanottuna ei lainkaan. Sen sijaan saan pientä provisiota uusilta konsulteiltamme siitä hyvästä että huolehdin tarvittavien uudistusten läpiviennistä. Itse asiassa konsulttimme tulivat todella edullisesti (A35) virkoihimme edellyttäen että huolehdin heidän perustamiensa tierakennus- ja tienhuoltoyritysten hedelmällisestä yhteistyöstä tienpitotehtävissä ja rakennusurakoissa.

K. Pidättekö yhteistyötänne toimivana?

V. Kyllä. Olen yhteistyömme alusta lähtien voinut tehdä jokaisella lomallani kaukomatkan joka aiemmin oli vain kaukainen haave. Olen todella tyytyväinen tiehallinnon uuteen suuntaan.

Tuesday, November 29, 2005

Mihin johtajia johdetaan ja kuka sen tekee? 

Työelämä on muuttunut. Enää ei pärjää ammattitaidolla. Pitää olla repseen luonija tai muuten mukava. Ajattelu on sallittua, muttei ääneen ajattelu. Tavoite on tuottaa omistajalle maksimaaliset tulot jopa yrityksen tulevaisuuden kustannuksella. Toisaalta jos toimintatapa on vahva voi olla parempi vaihtaa työnantajaa kuin yrittää muuttaa yrityskulttuuria. Ongelmaksi vaan muodostuu helposti tuossa vaihdossa saavutettavat edut. Onko niitä?

Jos nykyinen työnantajani antaa pakkolomaa mitä seuraava tekee? Teettää kolmen ihmisen työt yhdellä ihmisellä? Johtamisen ongelmaksi ovat tulleet paitsi kovat tavoitteet myös sokeus oman organisaation toiminnalle. Helposti kuunnellaan äänekkäintä alaista ajattelematta mikä on hänen tavoitteensa. Kaikkien tavoite ei suinkaan ole puhaltaa yhteiseen hiileen tai pyrkiä yrityksen kannalta parhaaseen lopputulokseen. Tällaista tilannetta voi olla vaikea nähdä tuntematta organisaationsa toimintaa. Harva johtaja taas voi myöntää ettei todellisuudessa tiedä mitä hänen johtamassaan organisaatiossa tapahtuu ja kierre on valmis. On tullut kiipijöiden hetki. Kiipijöiden jotka luovat johtajille parhaansa mukaan haluamansa illuusion yrityksen tilanteesta.

Johtajan suuruus punnitaan paitsi hänen kyvyssään johtaa organisaatiotaan rehellisesti myös hänen kyvyssään unohtaa ruskeakielisten kuppikunta.

Wednesday, November 23, 2005

Pigmentti pygmit 

Voihan väritulostin sentään! Laitoin vanhan tulostimen eläkkeelle kun huomasin töihin viemäni printin värien haalenneen parissa kuukaudessa. Eihän se tietysti hetkessä käynyt. Ensin ajattelin kyseessä olevan epäonnistuneen paperin. Myöhemmin miettiessäni tarkemmin tulin ajatelleeksi musteen roolia värin pysyvyydessä. Todellisuudessahan värin pysyvyys taitaa olla kiinni musteesta. Valmistajathan mainostavat mielellään kuinka heidän tulostimensa on nopea ja tarkka, harvemmin tulosteiden pysyvyydestä puhutaan sivulausetta enempää. Toisaalta tekniikka on kehittynyt eivätkä vanhimmatkaan mustesuihkut ole kovinkaan vanhoja jos verrataan mustavalkoisen valokuvan kestoon.
Onneksi ratkaisu odotti oven takana: pigmenttimusteet kestävät vesihuuhtelun, mikseivät siis päivänvaloakin. Taas yksi ongelma vähemmän. Tottahan Epsonin uusi K3-mustejärjestelmä sisältäisi mahdollisuuden käyttää kolmea erilaista mustaa väriä mustavalkokuvien laadukkaaseen tulostamiseen, johonkin se rajakin täytyy vetää. Pitää silti tunnustaa että digiexpossa näkemäni kuvat olivat vaikuttavia. Toisaalta kyseessä on ammattilaisille suunniteltu järjestelmä eikä kotona useinkaan tarvita mahdollisuutta A3-tulosteiden tekoon. Tottahan parhaat kuvat on mukava tulostaa kunnollisen kokoisina. Toisaalta useimmat kuvat on mukava printata 10-kuvan suuruisina pikku dokumentteina jos ylipäätään haluaa enää nähdä paperikuvia.
Toisaalta voisi filosofoida laadukkaan tulostimen olevan nyt tarpeellisempi kuin koskaan koska nyt kuvat talletetaan digitaalisessa muodossa ruudulta katseltaviksi ja ainoastaan parhaat tai muuten eteenpäin jaettavat tulostetaan. Outo tunne. Koneen ruudulla näkyy 21 minuuttia latausta. Ennen mokomaa ei tarvinnut ajatella jos ei sähkökatko kohdalle osunut.

Tuesday, November 22, 2005

Unelma toteutuu!?! 

Siirryin kannettavaan tietokoneeseen. Eihän se ole tavatonta. Monella ihmisellä on nykyään kannettava. Mutta kuinka moni on jättänyt pöytäkoneen lopullisesti taakseen? En tarvitse kahta tietokonetta. Yksi riittää ja läppäri vie huomattavasti vähemmän tilaa ja on paljon hiljaisempi. Samaa kyytiä pihalle joutaa vanha näyttö koska kannettavassa on ruutu vakiovarusteena. Eikun digikamera kiinni, printterin kaapeli koneeseen ja tulostamaan.
Näinhän ne tarpeet muuttuvat. Nyt iPod tuntuu kiinnostavalta laitteelta. Joskus ennen en perustanut koko MP3:sta minkäänlaisen äänen lähteenä. Päivä päivältä tila merkitsee yhä enemmän. Mitä enemmän dataa saan talletettua ja mitä pienempi tuo yhä kasvavan bittiarmeijan koti on, sitä parempi.
Kaksikymmentä vuotta sitten suuri kaiutin oli mielestäni ilman muuta pientä parempi. Saahan suuresta halvemmalla hyvän. Nyt asiat ovat muuttuneet. Pieni koko on lähes kaikelle etu. Ainoastaan auto ja asunto pitävät pintansa. Neliöt ovat elinehto eikä mikään voita kuutiotuumia. Toisaalta en edelleenkään puhu V8:sta tai muusta übertouhusta. Vieroksun vaan kulkuvälinettä joka ei pysty kuljettamaan tilojensa puolesta ihmisiä ja tavaroita tai jonka voima (teho) ei riitä normaaliin matkustamiseen suomalaisella mäkisellä maantiellä täyteen lastattuna.
Tottahan vaadin pikkuihmeeltäni (kannettava tietomasiina) paljon. Tämän uuden piti olla selvästi vanhaa pöytäkonettani parempi kaikilla osa-alueilla. Ja niin se onkin. Paitsi entistä paljon hiljaisempi myös aiempaa tehokkaampi. Kun joskus hankin seuraavan kannettavan koneeni siinä saa olla vielä pidempi akkukesto ja suurempi näyttö. Kyllä tälläkin pärjää, mutta lisä ei tee pahaa. En haluaisi joutua kiusaukseen hankkia ulkoista näyttöä tai joutua sähköjohtojen orjaksi.

Unelmointi on miellyttävämpää kun edes kerran kymmenessä vuodessa yksi unelma käy toteen.

Tuesday, November 08, 2005

Suomalaiset intiaanit? 

Yhä uudelleen tulen töissä todistaneeksi totuuden olevan huomattavasti tarua ihmeellisempää. Tähän asti olen kuvitellut pikkupomojen saavan paikkansa kyynärpäätaktiikalla tai muuten hyvillä suhteilla vähän isompiin johtajiin. Pikkuhiljaa kuva muuttuu. Tuntuu että isotkin pomot saavat paikkansa ensin suhteilla ja sitten vasta ansioilla. Vanha kuvitelma yritysten tavoitteesta oikeudenmukaisuuteen särkyy pala palalta. Ei sillä että minulla olisi juuri nyt erityistä valittamista.
Aion edelleenkin painaa niska limassa ja pysyä lojaalina työntekijänä. Mitäs se minua liikuttaa kuinka joku toinen tekee uraa. Täytyy vaan keskittyä siihen mitä itse tekee, muuten voi unohtaa elää oman lyhyen elämänsä ja se olisi kovin ikävää. Provosoituminen lopulta myrkyttää oman elämän ja se toinen joka käy päälle ei välttämättä edes ymmärrä tehneensä jotain lähes anteeksiantamatonta. Päinvastoin tuo toinen saattaa kuvitella olevansa reilu työyhteisön jäsen. Mikäs siinä. Parempi pysytellä raamatullisena jos pystyy: kääntelee vaan poskiaan vuoron perään ettei pilaisi omaa elämäänsä jollain työpaikkapolitikoinnilla.

Olen varma ettei politiikka, siis minkäänlainen "mä en leiki ton kaa" kuulu työelämään. Käytännössä on mahdotonta pitää kaikista työkavereistaan mutta kaikkien kanssa on voitava tehdä töitä. On mieletön ajatus että kuka tahansa voisi valita työkaverinsa ja valita kenen kanssa suostuu työskentelemään. Sen sijaan ketään ei pidä pakottaa millään opilla työpaikan kaljailtaan tai risteilylle, ei edes pikkujouluihin. Kaikki meistä eivät halua sosieteerata työyhteisön kanssa vaikka se tekisi kuinka hyvää porukalle. Joskus on myös aikataulullisia esteitä. Ei ole itsestään selvää järjestellä aikaa kaikille tempauksille. Ei vaikka haluaisikin.

Eräs yllättävä havainto on myös se että jotkut eteenpäin pyrkivät ihmiset haluavat ikäänkuin syrjäyttää heidän havittelemallaan paikalla työskentelevän ihmisen ajattelematta sen enempiä. Tosiasiassa saattaa olla hyvä ajatus keskittyä tekemään sitä tämänhetkistä työtään niin hyvin kuin osaa. Jos työnantaja ei arvosta tunnollisia palkollisiaan antamalla näille mahdollisuuksia edetä urallaan heidän on viisainta katsella ympärilleen.

Nykyäänhän osakkeenomistajat vaativat työntekijöitä sitoutumaan yrityksiin, tekemään hyvää työtä, pitkää päivää ja olemalla vaatimatta etuja itselleen. Itse omistava luokka sitoutuu voitonmaksuihin ja osinkoihin. Yksikin huono kvartaali voi karkottaa tuhansia osakkeenomistajia parempien tuottojen ääreen. Miksi työntekijät eivät saisi kilpailuttaa työnantajia katsomalla kuka tarjoaa parhaat ehdot?

Lopultahan mielistelemällä ja lipomalla etenevät työntekijät tunnustavat ettei työntekijän ammattitaidolla ole juurikaan merkitystä vaan ennemminkin työntekijän suhteella yrityksen johtoon joka epäjumalan asemassa jakaa alaisensa vuohiin ja lampaisiin. Sen sijaan omaan työhönsä keskittyvät ihmiset suorastaan huutavat ammattitaidon ja tunnollisuuden olevan ainoa todellinen työnteon mittari. Työkavereistaan ei tarvi pitää mutta heidän kanssaan on voitava tehdä yhteistyötä. Hyvä tiimi tekee työnsä hyvin, kaljanjuonti ja hauskanpito on vapaa-ajan ongelma.

Tottahan pyrin kaikkien työkavereideni kanssa mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen. Pyrin viimeiseen asti sulkemaan silmäni heidän virheiltään ja tyhmyyksiltään. Epäoikeudenmukaisuutta en silti hyväksy. Kaikki väärät tuomiot ovat kuin maahan vuotanut viattomien veri joka huutaa tuomiota väärille tuomareille. Onko suomalaisen oikeuslaitoksen rikollisia suojeleva toimintamalli laajasti käytössä koko yhteiskunnassamme? Miksi Karjalan palauttamisen vastustajat olettavat koko alueen nykyisen väestön haluavan muuttaa Suomeen? Miksi kuvitellaan että ensin aletaan maksaa sosiaaliturvamaksuja miljoonalle tai useammallekin ihmiselle ja aletaan korjata infrastruktuuria?

Mitäs jos palautettava Karjala olisikin hyvää viljelysmaata, hyvää metsämaata, kaunista luontoa matkailuvalttina ja rikasta maaperää ties mihin? Mitäs jos samalla saisimme sotakorvaukset takaisin? Mitäs jos Karjalasta tulisikin 50:ksi vuodeksi erityisalue jossa suomalainen teollisuus aloittaisi uuden kukoistuksensa kun ei tarvisikaan muuttaa Kiinaan vaan voisi asettua Karjalaan? Ovatko kaikki asiat mustavalkoisia?

Onko suomalaisten huonoa omaatuntoa paikattava ottamalla afrikkalaisia pakolaisia jokin kiintiö jolle sitten annetaan monia suomalaisia parempi elintaso, uudet vuokra-asunnot ja muita etuja? Eikö olisi parempi auttaa ihmisiä elämään kotimaassaan kuin ottaa tänne kiintiöryhmää hoidettavaksi? Espoolaiset kaupunginvaltuutetut poistivat betoniporsaat jo vuosia sitten jotteivät vaan loukkaisi kaupungin muslimeita. Sen sijaan nuo radio-ohjelmassa haastatellut naiset eivät kertoneet hyväksyvänsä klitoriksen poiston. Eivät he myöskään kertoneet päässeensä itse nauttimaan tästä erityisesti afrikkalaisiin muslimeihin liittyvästä perinteestä. Päinvastoin vaikenivat kaikesta arveluttavasta ja kuuluttivat kovasti suvaitsevaisuutta.

Miksi suomalainen yhteiskunta pitää muuttaa tänne vastaanotettavien pakolaisten kulttuuria vastaavaksi? Eikö maahanmuuttaja yleensä tutustu uuden asemamaansa kulttuuriin? Eikö uudisasukas kunnioita alkuperäisiä asukkaita? Tehdäänkö suomalaisista intiaaneja omassa maassaan?

This page is powered by Blogger. Isn't yours?